Kaikki loppuu aiknaan. Niin myös Varjojen kaupungit-kirjasarja- Nyt arvostelen sen viimeisen ja samalla kuudennen osan, Taivaallisen Tulen kaupungin.
Paha Valentine on voitettu, mutta vastassa on vielä vaarallisempi paha. Valentinen poika Sebastian. Sebastian vielä kääntää varjometsästäjät toisiaan vastaan. Hyökkäämällä heidän akatemioiinsa ja muuttamalla kaikki kiinnisaamansa tiedottomiksi demonien palvelijoiksi. Näihin kuuluu myös uusien hahmojen, Emman ja Lucan läheisiä. Hän myös kidnappaa useita sankariemme läheisiä.
Aikuiset varjometsästäjät eivät kuitenkaan ota uhkaa vakavasti tai suostu pelastamaan päähenkilöiden läheisiä, joten päähenkilöidemme pitää kulkeä läpi helvetin tason, Edonin, voittaakseen Sebastianin ja pelastaakseen rakkaansa. Samaan aikaan maassa alkaa sota Sebastianin ja Varjometsästäjien välillä.
Kirja sisälsi vähemmän tunteilua ja enemmän toimintaa. Edes pääparilla ei ollut turhaa draamaa. Siksi se onkin sarjan paras osa. Kirja oli liian pitkä. Paljon olisi voinut jättää vähemmälle ja juonesta olisi tullut silti kokonainen. Esimerkiksi ihmissusi-storylinea. Minua ei yleensä haittaa paksut kirjat, mutta kyllä joka sivun pitää sisältää silkkaa asiaa tai ainakin suurimman osan.
Aikaa olisi voinut käyttää vaikka harmaiden alueiden lisäämiseen. Kirjan maailma on tylsän mustavalkoinen. Kirjan teemana näyttää olevan se, että olet mitä veresikin on. Clarylla ja Jacella on enkelin verta suonissaan eli he ovat hyviä. Sebastian puolestaa on paha, koska häheh suonissaan virtaa Lilithin veri.
Hahmot jaksoivat kiinnostaa. Uudetkin. Pidin Emmasta, enkä löydä muistakaan paljon valitettavaa, vaikka heistä vain vähän kerrottiinkin. En yllättynyt, kun kuulit Emmasta ja kumppaneista tehtävän uuden sarjan. Niin paljon he esiintyivät kirjassa. Kirjan aikuiset osaavat olla ärsyttäviä, liiankin. Ainakin suurin osa Varjometsästäjien neuvostosta. Sen sijaan mm. Jocelyn ja Luce onnistuivat mutaman muun mukana.
Sekään ei kuulosta loogiselta, että teinit onnistuvat pahiksen voittamisessa paljon koulutettuja ja kokeneita aikuisia paremmin, mutta niinhän aina nuorten kirjoissa. Lisäksi minua heidän huono kohtelu kaikkea keijuja ja puolikeijuja kohtaan. Kuinka suvaitsemattomia he oikein ovatkaan? Toisaalta se teki lopusta vähemmän siirappisen.
Loppu ei äitynyt liian imeläksi, vaikka päähenkilöt menettivät suhteellisen vähän. Lisäksi loppu oli liian pitkä. Sebastianin kuoleman jälkeen oikein mitään tärkeää ei tapahtunut. En kuitenkaan spoilaa enemmän. Loppua ei kuitenkaan voinut sanoa pelkästään onnelliseksi ja uhrauksiakin tehtiin. Minusta kirja lopetti sarjan kunniallisesti, joskin osittain ennalta-arvattavasti.
Taivaalisen Tulen kaupunki on keskimääräistä parempi nuorten kirja, vaikka siinä jotain nuorten kirjoille tyypillisiä ongelmia onkin. Onneksi kuitenkinnkeskimääräistä vähemmän. Kolme ja puoli tähteä.
Paha Valentine on voitettu, mutta vastassa on vielä vaarallisempi paha. Valentinen poika Sebastian. Sebastian vielä kääntää varjometsästäjät toisiaan vastaan. Hyökkäämällä heidän akatemioiinsa ja muuttamalla kaikki kiinnisaamansa tiedottomiksi demonien palvelijoiksi. Näihin kuuluu myös uusien hahmojen, Emman ja Lucan läheisiä. Hän myös kidnappaa useita sankariemme läheisiä.Aikuiset varjometsästäjät eivät kuitenkaan ota uhkaa vakavasti tai suostu pelastamaan päähenkilöiden läheisiä, joten päähenkilöidemme pitää kulkeä läpi helvetin tason, Edonin, voittaakseen Sebastianin ja pelastaakseen rakkaansa. Samaan aikaan maassa alkaa sota Sebastianin ja Varjometsästäjien välillä.
Kirja sisälsi vähemmän tunteilua ja enemmän toimintaa. Edes pääparilla ei ollut turhaa draamaa. Siksi se onkin sarjan paras osa. Kirja oli liian pitkä. Paljon olisi voinut jättää vähemmälle ja juonesta olisi tullut silti kokonainen. Esimerkiksi ihmissusi-storylinea. Minua ei yleensä haittaa paksut kirjat, mutta kyllä joka sivun pitää sisältää silkkaa asiaa tai ainakin suurimman osan.
Aikaa olisi voinut käyttää vaikka harmaiden alueiden lisäämiseen. Kirjan maailma on tylsän mustavalkoinen. Kirjan teemana näyttää olevan se, että olet mitä veresikin on. Clarylla ja Jacella on enkelin verta suonissaan eli he ovat hyviä. Sebastian puolestaa on paha, koska häheh suonissaan virtaa Lilithin veri.
Hahmot jaksoivat kiinnostaa. Uudetkin. Pidin Emmasta, enkä löydä muistakaan paljon valitettavaa, vaikka heistä vain vähän kerrottiinkin. En yllättynyt, kun kuulit Emmasta ja kumppaneista tehtävän uuden sarjan. Niin paljon he esiintyivät kirjassa. Kirjan aikuiset osaavat olla ärsyttäviä, liiankin. Ainakin suurin osa Varjometsästäjien neuvostosta. Sen sijaan mm. Jocelyn ja Luce onnistuivat mutaman muun mukana.
Sekään ei kuulosta loogiselta, että teinit onnistuvat pahiksen voittamisessa paljon koulutettuja ja kokeneita aikuisia paremmin, mutta niinhän aina nuorten kirjoissa. Lisäksi minua heidän huono kohtelu kaikkea keijuja ja puolikeijuja kohtaan. Kuinka suvaitsemattomia he oikein ovatkaan? Toisaalta se teki lopusta vähemmän siirappisen.
Loppu ei äitynyt liian imeläksi, vaikka päähenkilöt menettivät suhteellisen vähän. Lisäksi loppu oli liian pitkä. Sebastianin kuoleman jälkeen oikein mitään tärkeää ei tapahtunut. En kuitenkaan spoilaa enemmän. Loppua ei kuitenkaan voinut sanoa pelkästään onnelliseksi ja uhrauksiakin tehtiin. Minusta kirja lopetti sarjan kunniallisesti, joskin osittain ennalta-arvattavasti.
Taivaalisen Tulen kaupunki on keskimääräistä parempi nuorten kirja, vaikka siinä jotain nuorten kirjoille tyypillisiä ongelmia onkin. Onneksi kuitenkinnkeskimääräistä vähemmän. Kolme ja puoli tähteä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti