Näytetään tekstit, joissa on tunniste lontoo. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lontoo. Näytä kaikki tekstit

maanantai 13. huhtikuuta 2015

Kauhua 1890-luvun Lontoossa

Sub on näyttänyt uudesta kauhusarjasta Penny Dreadfullista vasta kolme jaksoa. Kirjoitan kuitenkin tähän väliin mielipiteeni sarjan alusta. 


Penny Dreadfull herättää henkiin monia kauhukirjallisuudesta tuttuja hahmoja, kuten Viktor Frankensteinin ja Dorian Greyn. Tekijät ovat sanoneet, että pyrkivät pitämään hahmot niin paljon esikuvansa kaltaisena kuin mahdollista. Sarjan nimi tulee brittiläisistä pennin maksaneista lehdistä, joka viihdytti kansaa sisältämillään kauhutarinoilla.

Maailmanamatkaaja sir Malcom Murrayn (Timothy Dalton) tyttär Mina on kadonnut. Hänen katoamiseensa liittyy jotakin yliluonnollista. Niinpä hän tarvitsee tyttärensä ystävän, selvännäkijä Vanessa Ivesin (Eva Green) apua. Pyssymieheksi hän palkaakovia kokeneen amerikkalaisen Ethan Chandlerin (Josh Hartnett). Tieteellistä puolta valoittaa puolestaan älykäs nuori tohtori, Victor Frankenstein.

Tulleet kolme jaksoa olivat sopivasti pelottavia, visuaalisesti kauniita ja muutekin mielenkiintoisia. Penny Dreadful tarjoaa vanhanaikaista kauhua ja hirviöitä. Sen vampyyrit eivät suinkaan loista auringinvalossa ja deittaile teinejä. Yksi sen tärkeimmistä ansioista on muuttaa vanhat hirviöiden arkkityypit tuntumaan uudelta ja raikkaalta.


Jopa hahmot jaksavat kiinnostaa jonkin verran. Parhaaksi hahmoksi nousi Eva Greenin salaperäinen Vanessa Ives. Muutkin onnistuivat rooleissaan, vaikka Josh Hartnettin Ethan Chandler jäikin sivuosaan, ainakin kolmen ensimmäisen jakson aikana. Hahmoista mainitsemisen ansaitsee Billie Piperin (Doctor Who) tuberkuloosia sairastava prostiotoitu ja nykyajan vampyyriä muistuttava Glorian Gray.

Kaiken kaikkian sarja voitti minut puolelleen. Jaksojen vähyydestä johtuen, en tee lopullista arviotani sarjasta, enkä siis myöskään anna sille tähtiä. Ainakin näytetyn perusteella hyvä arvosana olisi tulossa.


tiistai 3. kesäkuuta 2014

Maailmanpelastusta kahdessakymmenessä neljässä tunnissa

Jack Bauerilla on taas tehtävää. Tällä kertaa Lontoossa. Katsoin tuoreen tuotantokauden huippusuosittua 24:jää. Nyt kerron tunnelmani. SPOILERI VAROITUS!

Itse sarjaa on tehty kahdeksan tuotantokautta. Idea on omaperäinen. Se seuraa ns. reaaliajassa henkilöiden toimintaa. Jokainen jakso keskittyy yhteen tuntiin. Sarjan ensimmäinen jakso esitettiin Yhdysvalloissa 6. marraskuuta 2001. Jokaisen kauden pääidea on sama. Amerikkaa kohtaa joku kansalliseen turvallisuuteen liittyvä uhka. Mukaan mahtuu myös sivujuonia, selkeänpuukotuksia ja henkilökohtaisia ongelmia. Suosittu sarja on saanut myös muita muotoja. siitä on tehty animaatiosarja, peli, nettisarja ja muutamia kirjoja.


Kausi alkoi jännittävästi. Epäilyttävän näköiset miehet kulkevat Lontoon katuja ja paljastuvat lopulta karkulaista etsiviksi agenteiksi. Karkuri löydettiinkin pian ja hän paljastui itse Jack Baueriksi. Toisaalla itse Yhdysvallan presidentti on vierailulla. Sattumaa? Niin ei luule kukaan. Enempää en jaksosta paljasta. Sarjan faneille alkava kausi on suositeltava. Kyseessä on siis 12-osainen minikausi. Arvelen tosin, ettei suositteluun ole tarvetta. He luultavasti liimautuivat sohvan nurkkaan jo tunti etukäteen. Jakso aukeaa paremmin, jos olet katsonut edelliset kaudet. Luonnollisesti.