Nykyään televisio on täynnä historiasarjoja. Yksi parhaista on History Channelin Viikingit, jonka kolmas tuotantokausi sai juuri päätöksensä. Nyt on arvostelun vuoro.
Tiivistetysti Viikingit kertoo Ragnar Lothbrokista (Travis Trimmel), entisestä maanviljeliästä ja nykyisestä kuninkaasta. Kolmas kausi keskittyy hänen unelmaansa valloittaa englantilaista maata viljelytarkoituksiin. Hän saakin littolaisekseen koko Englannin hallintaa tavoittelevan Kuningas Ecbertin (Linus Roache). Kausi keskittyykin suurimmaksi osaksi Eurooppaan
En voi sanoa, että olen aina pitänyt Viikingeistä. Petyin pilottia katsoessani, sillä jostain syystä odotin Spartacusta viikingeillä. Sellainen sarja ei tietenkään ole. Onneksi kuitenkin annoin sille mahdollisuuden. Nykyään nimittäin katson sarjaa mielelläni, vaikka se ei viiden parhaan joukkoon pääsekään. Olemassa on niin paljon muitakin hyviä sarjoja.
Tosielämän viikingien tapaan, sarja on hyvin toimintapitoinen. Viikingit sotivat ties keiden kanssa, joskus jopa keskenään, eikä vereltä ja suolenpätkiltä voi välttyä. Kolmannella kaudella toimintaa on kuitenkin aikaisempaa vähemmän. Ratkaisu toimii. Jos katsojia ei saa investoimaan hahmoihin, toimintakin on yhtä tyhjän kanssa. Merkityksetöntä suorastaan.
Kolmas kausi keskittyykin enemmän ihmisiin ja heidän välisiin suhteisiinsa ja valtapeleihinsäkin. Viikinkien ehdotonta vahvuutta: taistelustrategioitakaan ei olla unohdettu. Taistelut voitetaan voimien lisäksi myös järjellä. Myös eri uskontokunnatkin ovat saaneet kaudella näkyvämmän rooliin. Eroavathan viikinkien uskomukset hyvin paljon kristityjen vastaavista.
Sarjan vahvuudet eivät rajoitu vain yllä luettelemiin. Se myös näyttää hyvältä. Niin maisemat kuin ihmisetkin ovat kauniita kuin kuvat. Suomalaisena minulle tuli pieni ylpeyten pilkahdys. Kyllä Pohjopis-Eurooppa on kaunis. Sen sijaan taistelukohtaukset eivät olleet television parhaimmistoa, vaikka ne ihan katsottavia olivatkin. No, pitäähän sarjassa jokunen heikkoutensakin olla.
Onneksi sarjan hahmot eivät kuitenkaan kuulu niihin. Niin miehet kuin naisetkin. Vahvat naiset ovatkin sarjan parasta antia. Esimerkiksi hahmosuosikkeihini kuuluva, Lagertha (Katheryn Winnick). Miehistä suosikkeihinim kuuluu, siis Ragnarin lisäksi, uskonsa kanssa kamppaileva Athelstan (George Blagden) sekä Ragnarin poika Björn (Alexander Richard Ludwig).
Inhokkejani löytyy myös molemmista sukupuolista. Heikin kuuluu niin Ragnarin uusi vaimo kuningatar Aslag (Alyssa Sutherland ),veli Rollo (Clive James Standen) kuin hänen hyvä ystävänsä Floki (Gustaf Skarsgård). Inhokkilistani kärkeen pääsee kuitenkin vain itsestään välittävä kuningas Ecbert. Loput hahmot eivät herätä tunteita puolesta tai vastaan.
Kaiken kaikkiaan Viikinkien kolmas kausi jatkaa aikasemmilla kausilla nähtyjä ja hyväksi havaittuja teitä. Odotankin jo malttamattomana sarjan neljättä kautta. Viisi tähteä.
Aluksi on hyvä huomauttaa, että Viikinki-sarjassa on historiaa vain niteeksi, niin kuin tekijätkin auliisti myöntävät. Itseäni asia ei haittaa. Dokumentit on sitten erikseen. Nyt on hyvä hetki muistuttaa myös, että tämä arvostelu tulee sisältämään juonipaljastiksia, joskaan ei paljon. Lue siis omalla vastuulla.
Tiivistetysti Viikingit kertoo Ragnar Lothbrokista (Travis Trimmel), entisestä maanviljeliästä ja nykyisestä kuninkaasta. Kolmas kausi keskittyy hänen unelmaansa valloittaa englantilaista maata viljelytarkoituksiin. Hän saakin littolaisekseen koko Englannin hallintaa tavoittelevan Kuningas Ecbertin (Linus Roache). Kausi keskittyykin suurimmaksi osaksi EurooppaanEn voi sanoa, että olen aina pitänyt Viikingeistä. Petyin pilottia katsoessani, sillä jostain syystä odotin Spartacusta viikingeillä. Sellainen sarja ei tietenkään ole. Onneksi kuitenkin annoin sille mahdollisuuden. Nykyään nimittäin katson sarjaa mielelläni, vaikka se ei viiden parhaan joukkoon pääsekään. Olemassa on niin paljon muitakin hyviä sarjoja.
Tosielämän viikingien tapaan, sarja on hyvin toimintapitoinen. Viikingit sotivat ties keiden kanssa, joskus jopa keskenään, eikä vereltä ja suolenpätkiltä voi välttyä. Kolmannella kaudella toimintaa on kuitenkin aikaisempaa vähemmän. Ratkaisu toimii. Jos katsojia ei saa investoimaan hahmoihin, toimintakin on yhtä tyhjän kanssa. Merkityksetöntä suorastaan.Kolmas kausi keskittyykin enemmän ihmisiin ja heidän välisiin suhteisiinsa ja valtapeleihinsäkin. Viikinkien ehdotonta vahvuutta: taistelustrategioitakaan ei olla unohdettu. Taistelut voitetaan voimien lisäksi myös järjellä. Myös eri uskontokunnatkin ovat saaneet kaudella näkyvämmän rooliin. Eroavathan viikinkien uskomukset hyvin paljon kristityjen vastaavista.
Sarjan vahvuudet eivät rajoitu vain yllä luettelemiin. Se myös näyttää hyvältä. Niin maisemat kuin ihmisetkin ovat kauniita kuin kuvat. Suomalaisena minulle tuli pieni ylpeyten pilkahdys. Kyllä Pohjopis-Eurooppa on kaunis. Sen sijaan taistelukohtaukset eivät olleet television parhaimmistoa, vaikka ne ihan katsottavia olivatkin. No, pitäähän sarjassa jokunen heikkoutensakin olla.Onneksi sarjan hahmot eivät kuitenkaan kuulu niihin. Niin miehet kuin naisetkin. Vahvat naiset ovatkin sarjan parasta antia. Esimerkiksi hahmosuosikkeihini kuuluva, Lagertha (Katheryn Winnick). Miehistä suosikkeihinim kuuluu, siis Ragnarin lisäksi, uskonsa kanssa kamppaileva Athelstan (George Blagden) sekä Ragnarin poika Björn (Alexander Richard Ludwig).
Inhokkejani löytyy myös molemmista sukupuolista. Heikin kuuluu niin Ragnarin uusi vaimo kuningatar Aslag (Alyssa Sutherland ),veli Rollo (Clive James Standen) kuin hänen hyvä ystävänsä Floki (Gustaf Skarsgård). Inhokkilistani kärkeen pääsee kuitenkin vain itsestään välittävä kuningas Ecbert. Loput hahmot eivät herätä tunteita puolesta tai vastaan.Kaiken kaikkiaan Viikinkien kolmas kausi jatkaa aikasemmilla kausilla nähtyjä ja hyväksi havaittuja teitä. Odotankin jo malttamattomana sarjan neljättä kautta. Viisi tähteä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti