Yksi tämän vuoden odotetuimpia tapauksia, ainakin omalta kohdalta, oli vähän erilainen supersankarielokuva Deadpool. Nyt kerron, vastasiko elokuva paikoittain koviakin odotuksiani.
Arvostelun alussa on hyvä varoittaa, että Deadpool ei ole kaikkien elokuva. Se on saanut K-16 ikärajan ja syystä. Elokuva sisältää reippaasti väkivaltaa, alapäähuumoria. Katsokaa siis omalla vastuulla.
Deadpool kertoo entisestä ammattisotilaasta, Wade Wilsonista (Ryan Reynolds), joka suostuu syöpään sairastuttuaan uudenlaiseen, kidutusta sisältävään, hoitoon. Hoidon seurauksena hän saa vertaansa vailla olevan paranemiskyvyn, mutta hoito myös turmelee Waden ulkonäön täysin. Niinpä Wade lähtee, Deadpooliksi muuttuneena, kostamaan miehelle, joka melkein tuhosi hänen elämänsä.
Vastauksena alun kysymykseen, kyllä se vastasi. Hirveästi aikaisemmin en elokuvaa olisi kuitenkaan halunnut nähdä, minun ja muun maailman odotuksista huolimatta. Miksi? Koska ensin muiden Marvelin supersankarielokuvia piti vakauttaa asemansa populaarikulttuurissa. Tuntemattomia elokuvia on vähän vaikeampi parodisoida. Onneksi Deadpoolilla ei nyt ole tosiaankaan aineistosta pulaa.
Erityisesti huumori iski minuun kuin metrinen halko. Se onkin elokuvan parasta antia. Pilkkakirveeltä ei välttynyt supersankarigenren lisäksi myöskään Wolverine, Ikea tai elokuvan tekijätiimikään. Hauskuus alkaa jo alkutesteistä ja päättyy vasta elokuvan loputtua siihen perinteiseen lopputekstien jälkeiseen kohtaukseen. Deadpool onkiin Marvelin hauskin elokuva, ainakin tähän mennessä.
Komedian lisäksi elokuvassa nähdään runsaasti toimintaa, joka on supersankarielokuvien mittapuulla varsin raakaa. Deadpoolia ei ihmisten tappaminen vaivaa, toisin kuin esimerkiksi Kapteeni Amerikkaa. Kapu ei tosin esiinny edes samassa universumissa Deadpoolin kanssa. Tämä voi olla sekavaa, varsinkin kuin kumpikin on Marvelin sankareita. Heidät kuitenkin omistaa eri tuotantoyhtiö.
Entäs ne hahmot? Deadpool oli tietenkin muistettavin. Ryan Reyniors oli oikea valinta rooliin. Hänen tyttöystävänsä Vanessa (Monica Baccarin) ei ole se perinteinen nainen pulassa-hahmo, vaikka hän siihen rooliinikin joutuu. Heidän rakkaustarinansa onkin harvinaisen helppo uskottava, eikä turhan siirappinen tai kliseinen, kuten useassa muussa supersanakarielokuvassa. Still a Better Love Story than Twilight.
Elokuvassa nähdään myös pari vähän tuntemattomampaa ryhmä X:n jäsentä, Kolossi (Stefan Kapičić) ja Negasonic Teenage Warhead (Brianna Hildebrand), jotka olivatkin ihan mukiin meneviä sivuhahmoja. Samoin kuin muut, pienemmän roolin saaneet sivuhahmot. Varsinkin Deadpoolin naapuri, Blin Al (Leslie Uggams) ja Deadpoolin baarimikkona toimiva paras kaveri Weasel (T. J. Miller).
Pahikset eli Ajax (Ed Skrein) ja Angel Dust (Gina Carano) eivät puolestaan ole mitenkään mieleenpainuvia, mutta tällaisessa elokuvassa heidän ei tarvitsekaan. Elokuva kuin on puhdas The Deadpool Show. Sitä paitsi eivät ne mitenkään huonojakaan pahiksia ollut, vaikka heitä tuskin tullaan näkemään muissa Marvelin supersankarirymistelyissä. Toivottavasti en tullut paljastaneeksi liikaa.
Elokuva ei kuitenkaan ole täydellinen ja tämän sanon jonkinlaisena fanina. Juoni on nimittäin loppuen lopuksi aika kliseinen ja uskon, että elokuvakin tiedostaa sen. se, että kyseessä on syntytarina ei varsinaisesti auta ongelmaan. Kovin monimutkaiseksikaan ei juonta voi haukkua. Katsoja kuitenkin viihtyy sitä katsoessa ja jopa yllättyy kerran tai pari, joten se on elokuvalle ehdotonta plussaa.
Arvostelun alussa on hyvä varoittaa, että Deadpool ei ole kaikkien elokuva. Se on saanut K-16 ikärajan ja syystä. Elokuva sisältää reippaasti väkivaltaa, alapäähuumoria. Katsokaa siis omalla vastuulla.
Deadpool kertoo entisestä ammattisotilaasta, Wade Wilsonista (Ryan Reynolds), joka suostuu syöpään sairastuttuaan uudenlaiseen, kidutusta sisältävään, hoitoon. Hoidon seurauksena hän saa vertaansa vailla olevan paranemiskyvyn, mutta hoito myös turmelee Waden ulkonäön täysin. Niinpä Wade lähtee, Deadpooliksi muuttuneena, kostamaan miehelle, joka melkein tuhosi hänen elämänsä.
Vastauksena alun kysymykseen, kyllä se vastasi. Hirveästi aikaisemmin en elokuvaa olisi kuitenkaan halunnut nähdä, minun ja muun maailman odotuksista huolimatta. Miksi? Koska ensin muiden Marvelin supersankarielokuvia piti vakauttaa asemansa populaarikulttuurissa. Tuntemattomia elokuvia on vähän vaikeampi parodisoida. Onneksi Deadpoolilla ei nyt ole tosiaankaan aineistosta pulaa.
Erityisesti huumori iski minuun kuin metrinen halko. Se onkin elokuvan parasta antia. Pilkkakirveeltä ei välttynyt supersankarigenren lisäksi myöskään Wolverine, Ikea tai elokuvan tekijätiimikään. Hauskuus alkaa jo alkutesteistä ja päättyy vasta elokuvan loputtua siihen perinteiseen lopputekstien jälkeiseen kohtaukseen. Deadpool onkiin Marvelin hauskin elokuva, ainakin tähän mennessä.
Komedian lisäksi elokuvassa nähdään runsaasti toimintaa, joka on supersankarielokuvien mittapuulla varsin raakaa. Deadpoolia ei ihmisten tappaminen vaivaa, toisin kuin esimerkiksi Kapteeni Amerikkaa. Kapu ei tosin esiinny edes samassa universumissa Deadpoolin kanssa. Tämä voi olla sekavaa, varsinkin kuin kumpikin on Marvelin sankareita. Heidät kuitenkin omistaa eri tuotantoyhtiö.Entäs ne hahmot? Deadpool oli tietenkin muistettavin. Ryan Reyniors oli oikea valinta rooliin. Hänen tyttöystävänsä Vanessa (Monica Baccarin) ei ole se perinteinen nainen pulassa-hahmo, vaikka hän siihen rooliinikin joutuu. Heidän rakkaustarinansa onkin harvinaisen helppo uskottava, eikä turhan siirappinen tai kliseinen, kuten useassa muussa supersanakarielokuvassa. Still a Better Love Story than Twilight.
Elokuvassa nähdään myös pari vähän tuntemattomampaa ryhmä X:n jäsentä, Kolossi (Stefan Kapičić) ja Negasonic Teenage Warhead (Brianna Hildebrand), jotka olivatkin ihan mukiin meneviä sivuhahmoja. Samoin kuin muut, pienemmän roolin saaneet sivuhahmot. Varsinkin Deadpoolin naapuri, Blin Al (Leslie Uggams) ja Deadpoolin baarimikkona toimiva paras kaveri Weasel (T. J. Miller).
Pahikset eli Ajax (Ed Skrein) ja Angel Dust (Gina Carano) eivät puolestaan ole mitenkään mieleenpainuvia, mutta tällaisessa elokuvassa heidän ei tarvitsekaan. Elokuva kuin on puhdas The Deadpool Show. Sitä paitsi eivät ne mitenkään huonojakaan pahiksia ollut, vaikka heitä tuskin tullaan näkemään muissa Marvelin supersankarirymistelyissä. Toivottavasti en tullut paljastaneeksi liikaa.
Elokuva ei kuitenkaan ole täydellinen ja tämän sanon jonkinlaisena fanina. Juoni on nimittäin loppuen lopuksi aika kliseinen ja uskon, että elokuvakin tiedostaa sen. se, että kyseessä on syntytarina ei varsinaisesti auta ongelmaan. Kovin monimutkaiseksikaan ei juonta voi haukkua. Katsoja kuitenkin viihtyy sitä katsoessa ja jopa yllättyy kerran tai pari, joten se on elokuvalle ehdotonta plussaa.
Kokonaisuudessaan Deadpool on supersankarielokuvien aatelia. Siitä pitävät hurtti huumori ja väkivaltaiset taistelukohtaukset huolen. Täydellisyyttä elokuva ei kuitenkaan tavoita. Neljä ja puoli tähteä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti