MCU:n kauan odotettu Black Widow sai ensi-iltansa äskettäin. Vannoituneena elokuvasarjan fanina, se piti tietenkin katsoa. Saiko hahmon tarina arvoisensa päätöksen?
Varoitus: Tämä arvostelu sisältää juonipaljastuksia, niin Black Widowista kuin muistakin MCU:n elokuvista!
Vuosi 1995. Natasha Romanofin (Ever Anderson) ja hänen pikusiskonaan toimivan Yelenan (Violet McGraw) turvallinen elämä saa loppunsa hänen perheen paljastuttua Neuvostoliiton vakoojiksi. Niinpä heidät Yelena laitetaan oppiin pahamaineeseen Punaiseen Huoneeseen. Noin 21 vuotta myöhemmin Avengerien sisällissodan seurauksena Natasha (Scarlett Johansson), tai niin kuin hänet paremmin tunnetaan Musta Leski, elää maanpaossa.
Pako kuitenkin keskittyy hänen saatuaan viestin Yelenalta (Florence Pugh), joka pyytää naista avukseen tuhoamaan Punaisen huoneen lopullisesti. Mukaan värvätään myös perheen "Isä" Alexei Shostakov/ Red Guardian (David Harbour) ja "äiti" Melina Von Vostokoff/ Iron Maiden (Rachel Weisz). Tehtävässä heitä yrittää estää vastustajansa liikkeitä matkiva Taskmaster (Olga Kurylenko).
Black Widow on ollut MCU:ssa Iron Man 2:sta alkaen eli yli kymmenen vuotta. Siksi onkin melkoinen ihme, että hänen omaa elokuvaansa piti odottaa näinkin pitkään. Joidenkin mielestä sen aika olisi jo ollut ja mennyt, hahmo nimittäin ehti jo kuolla Avengers: Endgamessa. Eikä hän ole, useimmista muista supersankareista poiketen, näillä näkymin heräämässä eloon.
Itsekin olisin halunnut nähdä Black Widow-elokuvan paljon ennenkin, jopa tämä olisi ajoittunut paremmin heti Civil Warin jälkeen. Kummalliselta tuntuvaan ajoitukseen on kuitenkin myös syynsä ja hyvä sellainen: Ajaa sisään Natasha Romanofin mahdollinen manttelinperijä eli toisin sanoen Natashan henkinen pikkusisko Yelena Belova.
Elokuvauniversumin kannalta tämä olikin hyvä ratkaisu, etsiihän sen neljäs vaihe vasta koostumustaan. Valitettavasti sillä oli myös ikävä sivuvaikutus. Jotta Yelenaan tutustuisi hänelle piti tietysti antaa paljon ruutuaikaa ja tämä puolestaan teki Natashasta sivuhenkilön tai vähintäänkin toisen päähenkilön omassa elokuvassaan.
Jotkut voivat olla eri mieltä, ja hyvästä syystä, mutta minusta valinta ei tehnyt Black Widowista yhään huonompaa. Lähinnä sen takia, että Yelena oli koko elokuva paras ja hauskin hahmo. Ja häntä näyttelevä Florence Pugh koko elokuvan valovoimaisin näyttelijä. Lisäksi hänen Natashan välinen siskomainen suhde tarjosikin elokuvan parhaat kohtaukset.
Odotankin innolla hahmon tulevia edesottamuksiaan ja sitä, päätyykö hän Avengereihin vai, niin kuin tällä hetkellä näyttää, johonkin hämäränkään sankariryhmään. Hahmo esiintyy tulevassa Hakeye-sarjassa, joten siinä selviää myös hänen kohtalonsa suuremmassa Marvelin universumissa. Tai ehkä toivon liikaa.
Sen sijaan elokuvan perhe-teemaa täydentävät "äiti" ja "isä" eli Aleksei ja Melina jäivät vähän sivuun. Se oli harmi, sillä varsinkin David Harbour teki erinomaisen roolityön. Elokuva oli nimittäin pakattu täyteen sivujuonia,- ja hahmojakin, joista osa oli aivan turhia. Esimerkiksi sivujuonen Natashan äidistä olisi voinut jättää pois.
Elokuvassa esiintyi myös muita Black Widoweja, mutta heihin ei pääsry tustumaan kunnolla. Asia voi kuitenkin muuttua, sillä Black Widow antoi mahdollisuuden vaikka kokonaiselle Black Widow-aiheiselle elokuvalle tai tarjalle, tai elokuvasarjalle. Ehkäpä näemme vielä jopa elokuvassa nähdyn suomalaisen Widowin.
Elokuva loistaa myös toimintakohtauksissa, mikä ei tule yllätyksenä kenellekään, joka on nähnyt edes yhden MCU-elokuvan. Sitä löytyikin elokuvasta riittävästi tai ainakin melkein. Itse olisin lisännyt sitä ihan loppuun, varsinkin kuin Taskmasterin erittäin pelottavalta vaikuttavia kykyjä ei elokuvassa näytetty tarpeeksi.
Black Widowista löytyi muutakin positiivista. Sen pääosa vaikutti ihan ikealta hahmolta, Iron Man 2:ssa tapaamamme melkein pelkän seksiobjektin sijaan. Haastattelujen perusteella jopa Scarlett Johanssonin suureksi helpotukseksi. Elokuva oli myös satsannut huippunäyttelijöihin ja se näkyi heidän roolisuorituksissaankin.
Muista elokuvasarjansa elokuvista tuttua oli myös elokuvan huumori. Tietenkin muihin elokuvien tapahtumiin myös viitattiin aika lailla, ei kuitenkaan häiritsevän paljon. Black Wowin tyylilaji oli kuitenkin hieman tavallisesta poikkeava. Elokuva oli muun muassa Bondien ja Bourne-elokuvien kaltainen vakoojajännäri. Hyvä niin, sillä muunlainen elokuva tuskin hahmolle olisi sopinutkaan.
Black Widowilla oli se sama ongelma, joka löytyy niin monista muistakin MCU-elokuvista: Sen pahikset eivät juuri vakuuttaneet. Taskmasterissa olisi potentiaalia, varsinkin hänen henkilöllisyyden paljastamisen jälkeen, mutta se hukattiin täysin. Dreykov puolestaan jäi varsin yksiulotteisen ja siten mieleenpainumattoman pahiksen rooliin.
Tiivistetysstä Black Widow tarjosi jo pitkään MCU:ssa olleelle päähahmolleen juuri sellaisen hyvästijätön kuin hän ansaitsi. Tai ainakin melkein. Neljä ja puoli tähteä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti