H. G. Wells – Yksi tieteiskirjallisuuden isistä

Katson parasta aikaa Warehouse 13-sarjaa. Siinä on hahmona itse kuuluisa tieteiskirjailija H. G. Wells. Sarjan versio on hyvin erilainen, mutta se herätti kiinnostukseni itse kirjailijaa kohtaan. Niinpä päätin ottaa hänestä selvää.

H. G. Wells on tullut tunnetuista monista tieteiskirjoistaan. Häntä pidetäänkin yhtenä tieteiskirjallisuuden isistä. Wells on kirjoittanut yli sata teosta, joihin kuuluu mm. historiateoksia, englantilaisen yhteiskunnan satiireja ja yhteiskunnallisia kannanottoja.  Kieltämättä hänen teoksensa ovat vaikuttaneet hurjasti tieteiskirjallisuuden kehitykseen. Poliittiselta suuntautumiseltaan Wells oli sosialisti, mikä näkyi hänen teoksissaan.

 H. G. Wells eli Herbert George Wells syntyi 21. syyskuuta 1866, Englantilaisessa Bromleyn kaupungissa vanhempiensa Joseph Wellsin ja Sarah Nealin neljänneksi lapseksi. Hänen isänsä oli kaupanpitäjä ja ammattimainen kriketin pelaaja. Yksi Wellsin elämän käännekohdista oli vuonna 1874 sattunut onnettomuus, joka vahingoitti Wellsin toista jalkaa. Vuoteen omana Wells turvautui paikallisen kirjaston kirjoihin. Siitä lähti hänen kiinnostuksensa kirjoihin ja kirjoittamiseen. Kiinnostus, joka aikaan sai myöhemmin suuria klassikoita ja vaikutti tieteiskirjallisuuden kehitykseen.

Wells pääsi Thomas Morley liiketalouden oppilaitokseen, mutta hän joutui jättämään opintonsa kesken perheen kohdatessa taloudellisia vaikeuksia. Wellsin isä loukkaantui ja joutui siten lopettamaan kriketin peluun. Pelkän kaupan tuotot eivät riittäneet maksamaan H.G:n opiskelua. Miehen opiskelu kuitenkin jatkui myöhemmin, kun hän sai stipendin Normalin tieteelliseen yliopistoon (en ole varma onko oikein suomennettu). Siellä hän kirjoitti ensimmäisen novellinsa nimeltä The Chronic Argonauts.

Wells meni naimisiin serkkunsa Isabel Mary Wellsin kanssa, mutta pari erosi hänen rakastuttuaan oppilaaseensa Amy Catherine Robbinsiin, jonka kanssa hänellä oli kaksi poikaa George Philip ja Frank Richard. Naimisissa ollessaan Wellsinllä oli suhteita useiden naisten kanssa, kuten syntyvyyden säätelyn kannattaja Margaret Sanger, novelisti Elizabeth von Arnimin ja kirjailija Amber Reevesin. Wellsillä oli Reevesin kanssa yhteinen tytär Anna-Jane.

Omalla ajallaan Wellsin parhaiten myydyin teos oli vuonna 1920 The Outline of History, joka kertoi ihmiskunnan historiasta esihistoriasta nykypäivään. Teoksessa on selvä sosialistinen lataus. Wells pääsi suureen suosioon jo aiemmin, vuonna 1895, kirjoitettuaan Aikakoneen, joka on aikamatkustustarinoiden esikuva. Siinä päähenkilö matkaa rakentamallaan aikakoneella vuoteen 802 701, jossa ihmiskunta on jakautunut rauhallisiin ja yksinkertaisiin eloi-kansaan ja maan alla asuviin Morlokeihin, joilta Eloit saavat kaikki tarvitsemansa hyödykkeet.

H. G. Wells tuli aikakoneen myötä aikansa suosituimpia kirjailijoita Englannissa. Sen jälkeen hän kirjoitti muitakin menestyneitä teoksia, kuten Maailmojen sota, Näkymätön mies ja Tohtori Moreaun saari. Maailmojen sodassa marssilaiset hyökkäävät maapallolle heidän Marssin muututtua asumiskelvottomaksi. Teos muutettoon kuunnelmaksi, mikä aiheutti paniikin kuulijoiden luullessa kuunnelmaa uutiseksi. Näkymätön mies kertoo tiedemiehestä, joka yrittää muuttaa ihmiset näkymättömäksi. Hän onnistuukin tässä, mutta ei saa muutettua itseään takaisin näkyväksi. Tohtori Monroen saari kertoo tiedemiehestä, joka yrittää eläviä olentoja leikkelemällä jalostaa ihmiselämää.

Vähän tuntemattomampi H.G.Wellsin teos on Kuin nukkuja herää. Se kertoo 1800-lukulaisesta Graham nimisestä miehestä, joka vajoaa syvään uneen. Hän herää vuonna 2100, jolloin maailma on muuttunut uusien teknologien, tapojen ja esineiden myötä. Luokkajako on kuitenkin edelleen olemassa. Grahamin on etsittävä oma vakaumuksensa ja etsittävä tietoa voidakseen ottaa kantaa ja vaikuttaa. Olen itsekin lukenut teoksen, mutta sen lukemisesta on aikaa, joten voin antaa vain lyhyen arvion siitä. Pidin teoksesta, vaikka jotkin 1800-lukulaiset ajattelut ärsyttävätkin. Yhtenä esimerkkinä on Grahamin luonnollinen suhtautuminen orjiin.

 Wellsin viimeinen teos oli Mind at the End of Its Tether, joka kertoo ihmiskunnan lopusta. Aiheen synkkyyteen saattoi vaikuttaa kirjailijan heikkenevä terveys. Hän kuoli Lontoossa 13.elokuuta. 1946. Wellsin teokset kuitenkin elävät edelleen. Niistä on tehty myös useita elokuvia, joista nykykatsojalle tunnetuimpia lienee Aikakoneen kaksi versiota ja Tom Cruisen tähdittämä Maailmojen sota. Näkymättömästä miehestä on tehty useampikin elokuva ja hahmo vierailee mm. Herrasmiesliigassa.

Teollisen vallankumouksen vastustajat – luddiitit

Luddiittien johtaja

Luddismi on 1800-luvun alun käsityöläisten protestiliike, joka vastusti teollista vallankumousta. Sen kannattajat pelkäsivät massatyöttömyyttä teknologisen kehityksen murtaessa perinteisiä ammattikuntia. Minusta pelko ei ollut aivan tuulesta temmattu, teollistuminen vähensi monia käsityöläisten työpaikkoja. Liike yksinkertaistetaan usein vain "tyhmiksi koneenrikkojiksi", mutta onko näin. Liike tähtäsi tavoitteessaan oikeudenmukaiseen tulonjakoon. Eliväthän he aikana, jolloin väestö kurjistui kurjistumistaan. Kyseessä oli siis eräänlainen työtaistelumuoto. Historioitsija E. P. Thompsonin mukaan luddiitit eivät niinkään vastustaneet teollista vallankumousta ja tekniikkaa kuin kehittyvää kapitalismia. Ennen vapaita markkinoita hinnat olivat määräytyneet perinteen ja tarpeen mukaan. Hänen mukaansa ludiitit jättivät ne koneet rauhaan, jonka omistajat toteuttivat vanhoja käytäntöjä.

Liikkeen tausta alkaa teollistumisen alkamisesta. Vuonna 1733 John Kay keksi ns. lentävän sukkulan, jolla parannettiin kangaspuita. Kangas kuitenkin kehrättiin edelleen käsin, joten lopulta kankaasta tuli pulaa. Mikä neuvoksi? Tätä mietti myös James Hargreaves, joka keksi vuonna 1764 kehruu-Jennyn. Koneella voitiin kehrätä kahdeksaa lankaa yhtä aikaa. keksinnöllä oli kuitenkin seuraamuksia, sillä langan hinta romahti. Hinnan romahdus sai Blackburnin kehrääjät tunkeutumaan Hargreavesin taloon ja tuhoamaan hänen koneensa. Teollistumista hyökkäys ei kuitenkaan pysäyttänyt. Hargreaves perustu kehryy-jennyille tehtaan Nottinghamissa, jonne hän oli paennut hyökkääjiään. Lisäks kehruutehtaan i ala sai siihen aikaan muutakin uutta, kun Richard Arkwright avasi ensimmäisen vesivoimalla toimivan vuonna 1771. Valitettavasti laajentuva teollinen tuotanto syrjäytti suuren joukon ihmisiä. Tästä johtuen, Luddiittiliike levisi Englannin läpi 1811. He tuhosivat useita villa- ja puuvillatehtaita. Luddiitit tapasivat öisin kaupunkeja ympäröivillä nummilla. He harjoittelivat asetaitoja. Useiden hyökkäyksien jälkeen hallituksen joukot tukahduttivat liikkeen kovakouraisesti. Luddiitit ja armeija taistelivat keskenään. 17 miestä teloitettiin Yorkissa 1813, kun koneenrikkomisesta tehtiin kuolemalla rangaistava rikos. Monia muita karkotettiin Australiaan. Liikeen vaikutus eo ollut vähäinen, sillä ajoittain sitä vastaan taisteli enemmän armeijan joukkoja kuin Napoleonin joukkoja vastaan Espanjassa.

En vastusta teollisuutta, mutta ymmärrän miksi jotkut vastustivat. Työpaikka on tärkeä olla, ja sen menettämiselle voi olla monia vakavia seuraamuksia, varsinkin siihen aikaan kuin tukia ei ollut. Toki tässä asiassa, yritetään ratkaista asia tavalla, jota en ymmärrä: palaamalla entiseen. Ennen ei ollut kaikki paremmin, jotkut asiat kyllä, muttei kaikki. Miksi sinne halutaan väkisin mennä takaisin? Esimerkiksi juuri teollistuminen on antanut maailmalle paljon hyvää.