H. G. Wells – Yksi tieteiskirjallisuuden isistä

Katson parasta aikaa Warehouse 13-sarjaa. Siinä on hahmona itse kuuluisa tieteiskirjailija H. G. Wells. Sarjan versio on hyvin erilainen, mutta se herätti kiinnostukseni itse kirjailijaa kohtaan. Niinpä päätin ottaa hänestä selvää.

H. G. Wells on tullut tunnetuista monista tieteiskirjoistaan. Häntä pidetäänkin yhtenä tieteiskirjallisuuden isistä. Wells on kirjoittanut yli sata teosta, joihin kuuluu mm. historiateoksia, englantilaisen yhteiskunnan satiireja ja yhteiskunnallisia kannanottoja.  Kieltämättä hänen teoksensa ovat vaikuttaneet hurjasti tieteiskirjallisuuden kehitykseen. Poliittiselta suuntautumiseltaan Wells oli sosialisti, mikä näkyi hänen teoksissaan.

 H. G. Wells eli Herbert George Wells syntyi 21. syyskuuta 1866, Englantilaisessa Bromleyn kaupungissa vanhempiensa Joseph Wellsin ja Sarah Nealin neljänneksi lapseksi. Hänen isänsä oli kaupanpitäjä ja ammattimainen kriketin pelaaja. Yksi Wellsin elämän käännekohdista oli vuonna 1874 sattunut onnettomuus, joka vahingoitti Wellsin toista jalkaa. Vuoteen omana Wells turvautui paikallisen kirjaston kirjoihin. Siitä lähti hänen kiinnostuksensa kirjoihin ja kirjoittamiseen. Kiinnostus, joka aikaan sai myöhemmin suuria klassikoita ja vaikutti tieteiskirjallisuuden kehitykseen.

Wells pääsi Thomas Morley liiketalouden oppilaitokseen, mutta hän joutui jättämään opintonsa kesken perheen kohdatessa taloudellisia vaikeuksia. Wellsin isä loukkaantui ja joutui siten lopettamaan kriketin peluun. Pelkän kaupan tuotot eivät riittäneet maksamaan H.G:n opiskelua. Miehen opiskelu kuitenkin jatkui myöhemmin, kun hän sai stipendin Normalin tieteelliseen yliopistoon (en ole varma onko oikein suomennettu). Siellä hän kirjoitti ensimmäisen novellinsa nimeltä The Chronic Argonauts.

Wells meni naimisiin serkkunsa Isabel Mary Wellsin kanssa, mutta pari erosi hänen rakastuttuaan oppilaaseensa Amy Catherine Robbinsiin, jonka kanssa hänellä oli kaksi poikaa George Philip ja Frank Richard. Naimisissa ollessaan Wellsinllä oli suhteita useiden naisten kanssa, kuten syntyvyyden säätelyn kannattaja Margaret Sanger, novelisti Elizabeth von Arnimin ja kirjailija Amber Reevesin. Wellsillä oli Reevesin kanssa yhteinen tytär Anna-Jane.

Omalla ajallaan Wellsin parhaiten myydyin teos oli vuonna 1920 The Outline of History, joka kertoi ihmiskunnan historiasta esihistoriasta nykypäivään. Teoksessa on selvä sosialistinen lataus. Wells pääsi suureen suosioon jo aiemmin, vuonna 1895, kirjoitettuaan Aikakoneen, joka on aikamatkustustarinoiden esikuva. Siinä päähenkilö matkaa rakentamallaan aikakoneella vuoteen 802 701, jossa ihmiskunta on jakautunut rauhallisiin ja yksinkertaisiin eloi-kansaan ja maan alla asuviin Morlokeihin, joilta Eloit saavat kaikki tarvitsemansa hyödykkeet.

H. G. Wells tuli aikakoneen myötä aikansa suosituimpia kirjailijoita Englannissa. Sen jälkeen hän kirjoitti muitakin menestyneitä teoksia, kuten Maailmojen sota, Näkymätön mies ja Tohtori Moreaun saari. Maailmojen sodassa marssilaiset hyökkäävät maapallolle heidän Marssin muututtua asumiskelvottomaksi. Teos muutettoon kuunnelmaksi, mikä aiheutti paniikin kuulijoiden luullessa kuunnelmaa uutiseksi. Näkymätön mies kertoo tiedemiehestä, joka yrittää muuttaa ihmiset näkymättömäksi. Hän onnistuukin tässä, mutta ei saa muutettua itseään takaisin näkyväksi. Tohtori Monroen saari kertoo tiedemiehestä, joka yrittää eläviä olentoja leikkelemällä jalostaa ihmiselämää.

Vähän tuntemattomampi H.G.Wellsin teos on Kuin nukkuja herää. Se kertoo 1800-lukulaisesta Graham nimisestä miehestä, joka vajoaa syvään uneen. Hän herää vuonna 2100, jolloin maailma on muuttunut uusien teknologien, tapojen ja esineiden myötä. Luokkajako on kuitenkin edelleen olemassa. Grahamin on etsittävä oma vakaumuksensa ja etsittävä tietoa voidakseen ottaa kantaa ja vaikuttaa. Olen itsekin lukenut teoksen, mutta sen lukemisesta on aikaa, joten voin antaa vain lyhyen arvion siitä. Pidin teoksesta, vaikka jotkin 1800-lukulaiset ajattelut ärsyttävätkin. Yhtenä esimerkkinä on Grahamin luonnollinen suhtautuminen orjiin.

 Wellsin viimeinen teos oli Mind at the End of Its Tether, joka kertoo ihmiskunnan lopusta. Aiheen synkkyyteen saattoi vaikuttaa kirjailijan heikkenevä terveys. Hän kuoli Lontoossa 13.elokuuta. 1946. Wellsin teokset kuitenkin elävät edelleen. Niistä on tehty myös useita elokuvia, joista nykykatsojalle tunnetuimpia lienee Aikakoneen kaksi versiota ja Tom Cruisen tähdittämä Maailmojen sota. Näkymättömästä miehestä on tehty useampikin elokuva ja hahmo vierailee mm. Herrasmiesliigassa.

Alastair Reynold – Avaruusoopperan mestari

Luen suhteellisen vähän scifiä. Tällä hetkellä suosikkini lajissa on tummanpuhuvia avaruusoopperoita kirjoittava Alastair Reynolds, jonka kirja Terästuulen yllä, minulla on paraikaa menossa.

Alastair Reynolds syntyi vuonna 1966 Etelä-Walesissa. Hän vietti ensimmäiset vuotensa Cornwallissa, Iso-Britanniassa. Hän opiskeli Newcastlessa fysiikan ja tähtitieteen tohtori ja työskentelikin Euroopan Space Agendyssä, Alankomaissa, kunnes luopui tieteellisestä urastaan ryhtyessään täyspäiväiseksi kirjailijaksi vuonna 2004. Hän tunsi, ettei tekisi oikeutta molemmille urille, sillä kirjan viimeisteleminen vie aikaa ja energiaa, mikä taas vahingoitti hänen päivätyötään. Alankomaissa hän löysi myös tulevan vaimonsa Jossetten. Reynolds on asunut vuodesta 2008 lähtien Walesissa.

Koulutuksensa ansiosta Reynoldsilla on oma käsitys maailmasta. Hänen teoksensa ovat karuja ja realistisia. Tieteisromaaneissa ei kuitenkaan hänen mukaansa saa olla liikaa tiedettä. Hän onkin lisää kirjoihinsa omia uskomuksiaan siitä, millaiseksi tekniikka ja ihmiskunta tulevaisuudessa kehittyy. Hän ei esimerkiksi usko valonnopeutta nopeampaan matkustamiseen. Hän on kuitenkin tarvittaessa valmis joustamaan, jos uskomukset eivät käy yksiin tarinan kanssa. Reynoldin on sanottu liittyvän brittiläisen tieteiskirjallisuuden nousuun.

Alastair Reynolds kirjoitti ensimmäisen romaaninsa jo 13-vuotiaana. Ensimmäinen julkaistu teos, Ilmestysten avaruus, valmistui vuonna 1997, joka on samannimisen sarjan ensimmäinen osa. Häneltä on suomennettu seitsemän romaania ja kaksi novellia. Reynolds on kirjoittanut näiden lisäksi kolme suomentamatonta kirjaa. Kirjoita löytyy hyvin tietoa mm. Like-kustantajien sivuilta. Hän on kirjoittanut yksitoista novellia. Useimmissa Reynoldsin novelleissa on monia juonikuvioita, jota vaikuttavat erillisiltä, mutta osoittautuvat lopuksi osaksi suurempaa juonikuviota.

Eikä siinäkään vielä kaikki, sillä häneltä on tulossa uusia teoksia. Tuleva novelli sijoittuu Doctor Who:n maailmaan. Toinen tuleva kirja on Poseidon-strilogian, jonne Terästuulen ylläkin kuuluu, viimeinen osa. Tarina keskittyy varakkaaseen tansanilaiseen Alkinyasin sukuun, teknologian edelläkävijöihin. Miksi juuri afrikkalaiseen? Reynold rakastaa afrikkalaista musiikkia ja pitää muutenkin Intiaa ja kiinaan liian kliseisinä mahtivaltioina, joten miksi ei Afrikka. Kirjoissa on monia mielenkiintoisia ratkaisuja, kuten vesihiset, ihmisten ja robottien yhteiselo ja ennen kaikkea niissä maailman rikollisuus on poistettu ympärivuorokautisella tarkkailulla. 

Minusta Alastais Reynold on yksi tämän hetken parhaita tieteiskirjailijoita Olen lukenut muutamia minulle liian outoja scifi-kirjoja, minkä vuoksi Reynold olikin aikanaan positiivinen yllätys. Pidän erityisesti hänen tyylistään kirjoittaa, realistisista, sekä mielenkiintoisista maailmoistaan ja ihmisistä.

Edgar Allan Poe –Amerikkalaisen romantiikan suuruus

”Murhein istuin puoliyöhön, jääden kirjain ääreen työhön,

muinaisajan unhotettuin salaistietoin harkintaan.

Pääni kun jo painui melkein, kuului takaa oven telkein

nakutus, mi oudoin elkein tikutteli hiljaa vaan.

»Joku vieras siellä», mietin, »nakuttelee sisään vaan.

    – Muuta ei se olekaan».”

Yllä oleva lainaus on Korpista, yhdestä Edgar Allan Poen kuuluisimmasta runosta. Se julkaistiin ensimmäisen kerran 29. tammikuuta 1845 New York Evening Mirror -lehdessä. Korppi kertoo salatieteitä tutkivasta miehestä, joka avaa oven korpille. Mies jopa puhuu korpille, joka vastaa aina huutaen ”ei milloinkaan!”. Korppi kuvastaa rakkaan menettämisen tuskaa. Poen oman vaimon terveys oli runon kirjoitushetkellä heikkenemässä. Millainen on mies runon takana? Sama mies, joka innoitti mm. Pahan jäljillä sarjan tekijöitä. Sarjassa etsitty rikollinen ja hänen lahkonsa käyttävät nimenomaan Poeta rikostensa innoittamana.

Poe syntyi 19. tammikuuta 1809 Bostoniin,  irlantilais-skotlantilaiseen perheeseen. Hänen lapsuutensa ei ollut helppo. Poen isä jätti hänet ja hänen kaksi sisarusta heidän ollessa vasta vauva, ja äiti kuoli tuberkuloosiin tämän ollessa vasta kaksivuotias. Ilman vanhempia Poe lähetettiin tupakkakauppias John Allanin ja hänen vaimonsa luokse Richmondiin. Perhe muuttivat Englantiin, jossa Poe kävi koulunsa. Vuonna 1826 Poe aloitti opinnot Virginian yliopistossa. Hän harrasti kuitenkin myös uhkapelejä, joiden velkoja Allan ei suostunut maksamaan. Opiskelut jäivätkin vain vuoteen. Poe kävi armeijan, jossa hän menestyi hyvin. Hän pääsi jopa Sotilasakatemiaan, josta hänet kuitenkin erotettiin sääntörikkomusten vuoksi. Poen kirjallinen ura alkoi vuonna 1833. Poe saavutti suosiota ensiksi Ranskassa ja Englannissa, ja vasta hänen kuuluisa runonsa Korppi toi hänelle laajempaa huomiota kotimaassaan. Silloin hän voitti erään kirjoituskilpailun tarinallaan MS Found in a Bottle. Aikaisemmin Poe kirjoitti vain omaksi ilokseen, mutta nyt aukesi ura kirjallisuuslehdissä. Tänä aikana Poe kirjoitti paljon, kunnes lopulta kuoli 7. lokakuuta 1849. Kuolinsyyksi on arveltu aivotulehdusta. Elämänkerta ei kuitenkaan selitä sitä, millainen Poe oli ihmisenä. Rufus Wilmot Griswold kirjoitti hänestä elämänkerran, jossa hän kuvasi Poeta synkäksi ja ystävättömäksi ihmiseksi. Lisäksi hän sanoi Poella olleen pahoja ongelmia alkoholin kanssa. Elämänkertaa pidetään kuitenkin kirjoittajan itsensä keksimänä. Millainen hän sitten oli? En tiedä, saadako siihen koskaan vastausta. En kuitenkaan usko, että taritseekaan. 

Älä anna kirjailijan sukupuolen vaikuttaa!

Nykyään kirjallisuus on monimuotoisempaa kuin koskaan ennen myös sukupuoliasioissa. Niin olen ainakin kuullut. Mitä se käytännössä sitten tarkoittaa vai tarkoittaako mitään?

Potterit on sekä miesten, että naisten mieleen

Olen kuullut, että naisille kirjailijan sukupuolella ei ole väliä, miehet taas lukevat lähinnä miesten kirjoittamia kirjoja. Syytä voi vain arvailla. Olen kuullut mainittavan naiskirjailijoiden huonosta markkinoinnista, toinen syy voi löytyä kirjallisuuden alkuajoista. Silloin naiset kirjoittivat selkeästi naisille suunnattuja (rakkaus)romaaneja. Itse luen enemmän miesten kirjoittamia kirjoja, koska miehet kirjoittavat suurimman osan minua kiinnostavista kirjoista. Hyviä naiskirjailijoita toki löytyy. Kaikki heistä ei vain kirjoita minun tyylisiäni kirjoja. Toinen kysymys liittyy päähenkilöön. Minä väitän pystyväni samaistumaan päähenkilöön sukupuolesta riippumatta. Muista en sitten tiedä. Olemassa olevan stereotyypin mukaan miehet lukevat vain kirjoja, joissa ainakin yksi päähenkilöistä on mies. Vaikka stereotyyppi olisi oikeassa, ei se välttämättä tarkoita tasa-arvo ongelmaa. Jos miehet eivät sitten mieti, että en voi lukea naisten kirjoittamia kirjoja, koska se on alentavaa. Tietenkään kenenkään ei pitäisi yrittää väkisin tilannetta tasoittaa. Lukekaa, mitä haluatte.

Jos kyseessä ei ole ongelmaa, sille ei tietenkään tarvitse tehdä mitään. Minusta muutenkin naiset eivät ole enää se syrjitty kansanosa, väitän tummaihoisella tai homoilla olevan paljon vaikeampaa. Nykyään kirjojen sukupuoliroolit eivät ole välttämättä ne perinteiset, lukuun ottamatta lastenkirjoja. En kirjoittanut tätä kirjoitusta, valittaakseni. Vaan lähinnä, jotta lukijat miettisivät omaa suhtautumistaan asiasta. 

Agatha Christiestä Margareth Weissiin – Parhaat naiskirjailijat

Naiskirjailijat eivät ole uusi ilmiö. Naiset kirjoittivat jo 1800-luvulla, joskin salanimen turvin. Nykyään naiset kirjoittavat yhtä vapaasti kuin miehetkin. Minulle itselleni kirjailijan sukupuoli ei ole se tärkein, kirjan valintaan vaikuttava tekijä. Nyt kun tarkemmin ajattelin, luen enemmän miesten kuin naisten kirjoittamia kirjoja, johtuen lähinnä siitä, että pidän toiminnasta ja jännityksestä ja sitä kirjallisuuden alaa hallitsevat miehet. Luettelen nyt lempinaiskirjailijoita.

Agatha Christie – Kukapa ei pitäisi legendaarisen kirjailijan dekkareita?

Cassandra Clare – Varjojen kaupungit – kirjasarjasta tuttu. Kirjat olisivat ansainneet paremman elokuvan.

Suzanne Collins – Nälkäpelit ovat yksinkertaisesti hyviä nuorten kirjoja.

Veronica Roth – Hän kirjoittaa hyvää nuorten dystopiaa. Odotan innolla elokuvaa.

J.K. Rowlings – Harry Potterit tekivät hänestä yhden Ison-Britannian rikkaimmista naisista, eikä suotta.

Margaret Weis – Kirjoitti loistavan Draconlance – fantasiasarjan yhdessä Tracy Hickmanin kanssa.

Kirjailija - esittely: George Raymond Richard Martin

Sain eilen Tulen ja jään laulun viimeisimmän osan Dance with Dragon, suomeksi Lohikäärmetanssi. Sen kunniaksi ajattelin esitellä kirjasarjan kirjoittajan, George Martinin, jota myös GRRM:äksi kutsutaan.

George Martin syntyi vuonna 1948 New Jerseyssä irlantilaissukuisille Raymond ja Margaret Martinille. Hänellä on kaksi pikkusiskoa, Darleen ja Janet. Nyt 65- vuotias Martin on tehnyt kunnioitettavan uran kirjallisuuden ja tv:n parissa. Hänen kirjallinen uransa alkoi vuonna 1970, jolloin hän alkoi kirjoittaa novelleja ammattimaisesti. Hänen ensimmäinen myyty tarinansa oli ”The Hero”, jonka Galaxy Magazine osti. The Hero oli ehdolla Hugo- ja Nebula - palkintojen saajaksi. Myöhemmin hän työskenteli muun muassa Hämärän rajamailla -televisiosarjan parissa ja toimitti Wild Cards -antologiaa. Vuonna 1991 hän aloitti itsensä maineeseen niittäneen sarjansa, Tulen ja Jään laulut. Sarjan ensimmäinen osa julkaistiin jo vuonna 1996. Mutta vasta 2002 vuonna julkaistu, Korppien kestit, toi hänelle ansaitsemaansa mainetta, pääsemällä New York Timesin bestselleriksi. Nyt hän työskentelee Tulen ja jään laulun seuraavan kirjan, The Winds of Winter, kanssa ja on mukana kirjoista tehdyn sarjan, Game of thronesin, tekemisessä. Sarjasta on tulossa vielä ainakin yksi kirja, jonka englanninkielinen nimi on A Dream of Spring. 

Tie Taruun Sormusten Herrasta

Nykyään J.R.R. Tolkienin Taru Sormusten Herrasta on kaikkien tuntema klassikko, joka muokkasi fantasiaa, sellaiseksi, jona sen tunnemme tänä päivänä. Yritän nyt vastata kahteen yksinkertaiseen kysymykseen. Miten se sai alkunsa ?Entä mistä Tolkien sai siihen inspiraationsa?

Tolkienin kirjailijanura alkoi ensimmäisen maailmansodan jälkeen, jolloin hän ryhtyi kirjoittamaan mytologista Silmarillion - teosta. Hänen tavoitteenaan oli luoda Englannille samanlainen mytologia kuin monella muulla Euroopan maalla, mutta hän ei saanut Silmarillionia koskaan valmiiksi. Tolkien julkaisi vuonna 1937 esikoisteoksensa nimeltä Hobitti eli sinne ja takaisin, joka oli saanut alkunsa hänen omille lapsilleen kirjoittamista tarinoista. Teoksesta tuli suuri menestys, minkä vuoksi kustantaja pyysikin häntä tekemään sille jatko-osan. Tolkien tarjosi Silmarillionia, mutta kustantajat pitivät sitä liian epäkaupallisena, joten Tolkienin piti kirjoittaa jotakin muuta. Taru sormusten herrasta julkaistiin ensimmäisen kerran alkuperäiskielellä vuosina 1954–1955. Teos jakaantuu kuuteen kirjaan sekä liitteisiin, mutta on yleensä julkaistu kolmessa niteessä ja siksi sitä on usein kutsuttu trilogiaksi. Tolkien halusi, että kirja julkaistaisiin heti yhtenä suurena niteenä. Julkaisija ei kuitenkaan suostunut siihen, koska kirja oli yksinkertaisesti liian pitkä. Paperi oli tuohon aikaan kallista, joten yhden suuren niteen julkaiseminen olisi ollut liian suuri riski. Teos myi aluksi keskinkertaisesti, mutta vuosien myötä painoksia jouduttiin ottamaan yhä enemmän. Hyvin merkittävä käännekohta oli 1960-luvun puoliväli, jolloin teos teki läpimurtonsa Yhdysvalloissa. Varsinkin yliopistojen kampuksilla opiskelijat ottivat Sormusten herran innokkaasti vastaan.

Mistä Tolkien sai vaikutteita Taruun Sormusten Herrasta? Hän vastasi kysyttäessä, että kirjallisuudesta, kielestä ja elämästä yleensä. Monet alan tutkijat ovat kuitenkin sitä mieltä, että teoksessa näkyy myös toisen maailman sodan aikaiset vaikutteet, vaikka Tolkien itse on nämä väitteet kieltänyt täysin tuulesta temmattuina. Tolkien on kuitenkin myöntänyt, että hänen kertomuksensa perustuvat ainakin osittain historiallisiin tapahtumiin ja Euroopan kansojen mytologioihin, kuten Kalevalaan. Hän esimerkiksi paljasti, että hän otti kääpiöihin vaikutteita keskiajan juutalaisvainoista. Tolkien paljasti myös, että Sumuvuorten koettelemukset perustuivat hänen omiin kokemuksiinsa vaeltaessaan alpeilla.