Tauko

Hei!

Työni Mediapajalla loppuvat tänään, joten kirjoitteluuni tulee tauko. Sen pituutta en vielä tiedä.

Haluan vielä kiittää kaikkia lukijoitani.

T: Inka

Kun fakta ja fiktio kohtaavat

Fiktiokin voi olla uskottavaa, esimerkiksi Vallan linnake, jota sekä politiikassa mukana olevat että politiikasta kiinnostuneet katsoivat miettien, että noin se saattaa hyvinkin mennä. Kun kirjailija rakentaa kuvitteellisen tarinan ja yhdistää siihen tosiasiat, lopputuloksena voi olla hyvinkin ymmärrettävä selitys todellisten tapahtumien kululle. 

Silti hyvä fiktio ei ole totuuden orja, eikä romaani tietokirja tai elokuva dokumentti. Joka teoksella on oma sisäinen logiikkansa. Siihen kannattaa kiinnittää huomiota, sillä kaikkien toimiminen tuon saman logiikan mukaan lisää tarinan uskottavuutta. Myös yksityiskohdat tekevät tarinasta uskottavan. Lukijan pitää pysyä kärryillä siinä, miksi hahmo tekee niin kuin tekee.Ns. väärät faktat voivat hyppiä silmille, minkä vuoksi huolellinen taustatyö kannattaa aina. Virheen bongannut lukija saattaa pudota hänen luomastaan fiktiivisestä maailmasta. Tämä näkyy erityisesti todelliseen maailmaan sijoittuvissa fiktioissa, esimerkiksi historiallisissa teoksissa tietty uskottavuus on tärkeää. Ainakin minulle. Haluan luottaa siihen, että historialliset faktat ovat oikein. Pieniä vapauksia voi toki aina ottaa, varsinkin jos ne liittyvät oleellisesti teoksen juoneen. Suomessa eniten tämänkaltaisia vapauksia on tehty sotakirjallisuudessa, koska kirjailija on ollut harvemmin sodassa. Sotakirjoja kirjoitetaan lähinnä, koska ne myyvät edelleen hyvin.

Entäs sitten tavarat, tapahtumapaikat yms? Keksisikö ne itse vai käyttäisikö tunnettuja tuotteita? Scifissä ja fantasiassa ne yleensä keksitään itse, mutta jos tarina keskittyy nykyaikaan, on oikeiden tuotteiden käyttö kustannustehokasta, sillä niiden kuvaamisen ei tarvitse käyttää paljon aikaa. Kaikilla on joku kuva esimerkiksi Rolexista tai McDonaldsista. Oikeat tapahtumapaikat taas lisäävät uskottavuutta, minkä takia tapahtumapaikkojen todentuntuisuus on tärkeää.  Jopa todellisetkin paikat ovat fiktiivisia, sillä tarinoissa niillä ominaisuuksia, joita ei todellisuudessa ole, esimerkiksi oikeasti päähenkilö ei asu siellä. Scifiin tai fantasiaan niitä ei kuitenkaan kannata laittaa, vaan keksiä oma, mielellään jotenkin omalaatuinen, maailma. Fiktion uskottavuus ei välttämättä liity siihen, voisiko joku asia tapahtua oikeassa elämässä. Fiktiivisessä teoksessa ei s voi esiintyä todellisia henkilöitä, vaan teoksessa esiintyy henkilön fiktiivinen vastine. 

Tie Taruun Sormusten Herrasta

Nykyään J.R.R. Tolkienin Taru Sormusten Herrasta on kaikkien tuntema klassikko, joka muokkasi fantasiaa, sellaiseksi, jona sen tunnemme tänä päivänä. Yritän nyt vastata kahteen yksinkertaiseen kysymykseen. Miten se sai alkunsa ?Entä mistä Tolkien sai siihen inspiraationsa?

Tolkienin kirjailijanura alkoi ensimmäisen maailmansodan jälkeen, jolloin hän ryhtyi kirjoittamaan mytologista Silmarillion - teosta. Hänen tavoitteenaan oli luoda Englannille samanlainen mytologia kuin monella muulla Euroopan maalla, mutta hän ei saanut Silmarillionia koskaan valmiiksi. Tolkien julkaisi vuonna 1937 esikoisteoksensa nimeltä Hobitti eli sinne ja takaisin, joka oli saanut alkunsa hänen omille lapsilleen kirjoittamista tarinoista. Teoksesta tuli suuri menestys, minkä vuoksi kustantaja pyysikin häntä tekemään sille jatko-osan. Tolkien tarjosi Silmarillionia, mutta kustantajat pitivät sitä liian epäkaupallisena, joten Tolkienin piti kirjoittaa jotakin muuta. Taru sormusten herrasta julkaistiin ensimmäisen kerran alkuperäiskielellä vuosina 1954–1955. Teos jakaantuu kuuteen kirjaan sekä liitteisiin, mutta on yleensä julkaistu kolmessa niteessä ja siksi sitä on usein kutsuttu trilogiaksi. Tolkien halusi, että kirja julkaistaisiin heti yhtenä suurena niteenä. Julkaisija ei kuitenkaan suostunut siihen, koska kirja oli yksinkertaisesti liian pitkä. Paperi oli tuohon aikaan kallista, joten yhden suuren niteen julkaiseminen olisi ollut liian suuri riski. Teos myi aluksi keskinkertaisesti, mutta vuosien myötä painoksia jouduttiin ottamaan yhä enemmän. Hyvin merkittävä käännekohta oli 1960-luvun puoliväli, jolloin teos teki läpimurtonsa Yhdysvalloissa. Varsinkin yliopistojen kampuksilla opiskelijat ottivat Sormusten herran innokkaasti vastaan.

Mistä Tolkien sai vaikutteita Taruun Sormusten Herrasta? Hän vastasi kysyttäessä, että kirjallisuudesta, kielestä ja elämästä yleensä. Monet alan tutkijat ovat kuitenkin sitä mieltä, että teoksessa näkyy myös toisen maailman sodan aikaiset vaikutteet, vaikka Tolkien itse on nämä väitteet kieltänyt täysin tuulesta temmattuina. Tolkien on kuitenkin myöntänyt, että hänen kertomuksensa perustuvat ainakin osittain historiallisiin tapahtumiin ja Euroopan kansojen mytologioihin, kuten Kalevalaan. Hän esimerkiksi paljasti, että hän otti kääpiöihin vaikutteita keskiajan juutalaisvainoista. Tolkien paljasti myös, että Sumuvuorten koettelemukset perustuivat hänen omiin kokemuksiinsa vaeltaessaan alpeilla. 

Fanfic

Fanfic on tarina, joka on tehty jo valmiina olemassa olevasta populaarikulttuurin tuotteesta, kuten televisiosarjasta, elokuvasta, kirjasta, sarjakuvasta, pelistä, animesta tai julkisuuden henkilöstöstä.
Fanfic on lyhenne sanasta fanfiction. fanfictionin voi lyhentää myös ficiksi. Harrastus syntyi 1960-luvulla, jolloin Star Trek -fanit alkoivat kirjoittaa jatkokertomuksia sarjaan. Tarinoita jaeltiin aluksi paperimuodossa sekä fanitapaamisissa. Yhdistävä tekijä kaikelle fanifiktiolle on sen epäkaupallinen luonne: tekstiä ei ole kirjoitettu myyntitarkoituksessa. Tyypillinen fanifiktion kirjoittaja on murrosikäinen tyttö tai nuori nainen, mutta niitä kirjoittavat myös muun ikäiset ja miehet. Kirjoituskieli vaihtelee, mutta suurin osa fanficeista kirjoitetaan englanniksi.  Luovasta kirjoittamisesta kiinnostuneelle fanifiktio on helppo ensiaskel, sillä tarina voi olla helpompi keksiä tuttujen hahmojen ja maailman ympärille. Fanficeissä ei ole myöskään väliä, onko tekstissä 500 vai 500 000 sanaa, eikä tarvitse murehtia kustantajia tai mainostamisia. Lukijoita riittää ja palautettakin saa. Niiden lukeminen ja kirjoittaminen voi myös lievittää surua, kun rakastettu sarja tuleekin päätökseensä.

Suosittuja fanifiktion aiheita ovat esimerkiksi televisiosarjat Doctor Who, Buffy vampyyrintappaja ja Star Trek ja kirjallisuudesta esim. Harry Potter -sarja, sekä Taru Sormusten Herrasta-trilogia. Myös bändeistä, politiikasta ja uskonnosta tehdään paljon fanficcejä. Esimerkiksi Obama ja Hitler ovat suosittuja hahmoja. Fanfictioissa voi myös esiintyä henkilöitä, esineitä ja tapahtumia kahdesta tai useammasta eri teoksesta. Näitä tekstejä kutsutaan Crossovereiksi. Kirjoittaja voi myös lisätä itsensä tarinoihinsa. Yhteisön tapoihin kuuluu kirjoittaa tekstin alkuun lyhyt tiivistelmä, josta lukijan on mahdollista tarkistaa, olisiko teksti mahdollisesti häntä kiinnostava. Olennaisena osana fanifiktioon kuuluu myös nykyajalle ominainen interaktiivisuus. Kirjoittajat luovat omia yhteisöjään, joissa jaetaan ja kommentoidaan tekstejä.
Fanficit ovat hyvin monipuolisia varsinkin suosituimpien fanituksen kohteiden ollessa kyseessä, jolloin myös fanficcien kirjoittajia on paljon. Niiden genre voi vaihdella toiminnallisesta jännäristä romanttiseen tai eroottiseen tarinaan. Tyylilaji ilmoitetaan yleensä otsikon ja ikärajan yhteydessä, mutta joskus se on syystä tai toisesta jätetty pois. Yhdellä tarinalla voi olla useita tyylilajeja. Aiheiden kestosuosikki on rakkaus, usein kirjoittajat tekevät alkuperäiseen teokseen nähden epätavallisia rakkaustarinoita ja pareja. Myös suhde alkuperäislähteeseen voi olla hyvin erilainen. Toisia ei erottaisi alkuperäisestä, jos ne upotettaisiin kirjaan tai kuvattaisiin tv-sarjan osaksi. Toiset taas ovat jyrkästi erilaisia ja teksteinä kritisoivat tai parodioivat alkuperäistä teosta. Fanficcieissä on sama ongelma kuin missä tahansa harrastelijakirjallisuudessa: laadulle ei ole mitään takeita, ja herkullisen syvälliset, huolella pohditut teokset ovat harva ja vaikeasti löydettävä joukko.

Suuri osa fanficeistä rikkoo tekijänoikeuslainsäädäntöä, koska se perustuu tekstinä olemassa oleviin populaarikulttuurin teoksiin. Tekstien julkaiseminen on sinänsä jo tekijänoikeusrikkomus, vaikka kirjoittajat eivät yleensä hyödy tarinoistaan rahallisesti. Yhdysvaltojen lainsäädäntö kuitenkin sallii tekijänoikeuden suojaaman materiaalin luvattoman käytön silloin, kun kyseessä on parodia tai kritiikki. Tätä oikeutta kuvataan termillä “fair use”.  Suurin osa fanficejen kirjoittajista on Yhdysvalloista, joten niiden kirjoittajat usein katsovat tekstiensä kuuluvan sen piiriin. Fanficeistä on käyty tuotantoyhtiöiden kanssa keskustelua koko sen olemassaolon ajan. Materiaalin tuottamista on kuitenkin hankala hallita, ja käytännössä tuotantoyhtiöt ovat päätyneet sallimaan sen. Monet kirjailijat, kuten esimerkiksi Terry Pratchett ja J. K. Rowling hyväksyvät fanficit, vaikka eivät itse välttämättä haluakaan lukea sitä laillisista tai henkilökohtaisista syistä. Osa taas on kieltänyt niiden kirjoittamisen teoksistaan erinäisistä syistä: Jotkut eivät siedä ajatustakaan siitä, että joku koskee hänen rakkaisiin hahmoihiinsa ja liittää samalla epäsuorasti kirjailijan nimen epäilyttävään tuotantoon, toiset taas pitävät fanfictionia huonona harrastuksena ja laillisesti epäilyttävänä.

Esimerkkejä fanficcien sivustoista:
► www.finfanfun.fi, suomenkielistä Harry Potter –fanfictiota
► http://archiveofourown.org/, englanninkielisiä fanfictioita monipuolisesti eri teoksista
► www.fanfiction.net, englanninkielinen sivusto, jossa valtava valikoima fanfictiota kirjoista, elokuvista, TV-sarjoista jne.