Kun fakta ja fiktio kohtaavat

Fiktiokin voi olla uskottavaa, esimerkiksi Vallan linnake, jota sekä politiikassa mukana olevat että politiikasta kiinnostuneet katsoivat miettien, että noin se saattaa hyvinkin mennä. Kun kirjailija rakentaa kuvitteellisen tarinan ja yhdistää siihen tosiasiat, lopputuloksena voi olla hyvinkin ymmärrettävä selitys todellisten tapahtumien kululle. 

Silti hyvä fiktio ei ole totuuden orja, eikä romaani tietokirja tai elokuva dokumentti. Joka teoksella on oma sisäinen logiikkansa. Siihen kannattaa kiinnittää huomiota, sillä kaikkien toimiminen tuon saman logiikan mukaan lisää tarinan uskottavuutta. Myös yksityiskohdat tekevät tarinasta uskottavan. Lukijan pitää pysyä kärryillä siinä, miksi hahmo tekee niin kuin tekee.Ns. väärät faktat voivat hyppiä silmille, minkä vuoksi huolellinen taustatyö kannattaa aina. Virheen bongannut lukija saattaa pudota hänen luomastaan fiktiivisestä maailmasta. Tämä näkyy erityisesti todelliseen maailmaan sijoittuvissa fiktioissa, esimerkiksi historiallisissa teoksissa tietty uskottavuus on tärkeää. Ainakin minulle. Haluan luottaa siihen, että historialliset faktat ovat oikein. Pieniä vapauksia voi toki aina ottaa, varsinkin jos ne liittyvät oleellisesti teoksen juoneen. Suomessa eniten tämänkaltaisia vapauksia on tehty sotakirjallisuudessa, koska kirjailija on ollut harvemmin sodassa. Sotakirjoja kirjoitetaan lähinnä, koska ne myyvät edelleen hyvin.

Entäs sitten tavarat, tapahtumapaikat yms? Keksisikö ne itse vai käyttäisikö tunnettuja tuotteita? Scifissä ja fantasiassa ne yleensä keksitään itse, mutta jos tarina keskittyy nykyaikaan, on oikeiden tuotteiden käyttö kustannustehokasta, sillä niiden kuvaamisen ei tarvitse käyttää paljon aikaa. Kaikilla on joku kuva esimerkiksi Rolexista tai McDonaldsista. Oikeat tapahtumapaikat taas lisäävät uskottavuutta, minkä takia tapahtumapaikkojen todentuntuisuus on tärkeää.  Jopa todellisetkin paikat ovat fiktiivisia, sillä tarinoissa niillä ominaisuuksia, joita ei todellisuudessa ole, esimerkiksi oikeasti päähenkilö ei asu siellä. Scifiin tai fantasiaan niitä ei kuitenkaan kannata laittaa, vaan keksiä oma, mielellään jotenkin omalaatuinen, maailma. Fiktion uskottavuus ei välttämättä liity siihen, voisiko joku asia tapahtua oikeassa elämässä. Fiktiivisessä teoksessa ei s voi esiintyä todellisia henkilöitä, vaan teoksessa esiintyy henkilön fiktiivinen vastine. 

Historialliset elokuvat - opettavaa fiktiota

Historiallinen elokuva on laaja käsite, jonka haaroina ovat mm. sota-, elämäkerta- ja eeppinen elokuva. Ne voivat yhdistää totta ja tarua: oikeasti eläneitä henkilöitä tai fiktiivisiä eli keksittyjä hahmoja, sekä todellisia ja keksittyjä tapahtumia. Usein ne kertovat suurista poliittisista tapahtumista tai kuuluisien henkilöiden elämästä, ja niiden sivujuonteina nähdään romansseja ja seikkailuja. Huolellisesti toteutettu historiallinen elokuva herättää menneisyyden tapahtumat henkiin valkokankaalla. Elokuvalla on voima tuoda historia lähelle kertomalla tunteisiin vetoavia yksilöiden tarinoita, jotka yleensä hukkuvat virallisessa historiankirjoituksessa kansakuntien kohtaloiden virtaan. Historiallisten elokuvien kohdalla on usein herännyt voimakasta keskustelua elokuvan antaman historiakuvan oikeellisuudesta. Toisinaan historiallisista faktoista ei ole otettu kunnolla selvää tai niitä on vääristelty; esimerkkinä Aleksanteri-elokuvan persialaisten tummat sotilasasut, jotka olivat todellisuudessa keltaisen ja purppuran värisiä. Parhaan historiallisen elokuvan valinta on makukysymys. Elokuvan tehtävä on viihdyttää ihmisiä, joten jos viihdyit elokuvan parissa, se on tehtävänsä tehnyt. Laitan nyt esimerkiksi muutaman historiallisen elokuvan.

Gladiaattori kertoo perheensä ja vapautensa menettäneestä Rooman keisarikunnan kenraalista, Maximuksesta. Maximuksen perhe ristiinnaulitaan ja poltetaan, hänen itsensä joutuessa orjamarkkinoiden kautta gladiaattoriksi. Näin alkaa tarina surun murtaman, yksinäisen ja katkeroituneen miehen kostoretkestä.

Braveheart on Mel Gibsonin ohjaama ja tähdittämä historiallinen seikkailuelokuva, joka seuraa 1200-luvun Skotlannissa maamiestensä kanssa Englannin kuningas Edward I:n tyranniaa vastaan taistelleen William Wallacen elämänvaiheita.

Troija perustuu Homeroksen kirjoittamaan Iliakseen, joka kertoo Troijan sodasta. Kreikkalaiskuninkaat Menelaos ja Agamemnon (Brendan Gleeson ja Brian Cox) hyökkäävät, koska Troijan prinssi Paris vietteli ja varasti Menelaoksen vaimon. Kreikan mahtiaseena on palkkasoturi Akilles, ja joukkoja johtaa Odysseus.

Kingdom of Heaven eeppinen ristiretkiaikaa käsittelevä elokuva. Eletään keskiaikaa. Seppä Balian takoo pajassaan, jonne saapuu yllättäen paroni. Pappara sanoo olevansa Balianin isä ja myöhemmin mies jopa tunnustaa tälle nuorukaisen olevan ainut synti, jota hän ei kadu. Godfrey antaa äpäräpojalleen mahdollisuuden huikaiseviin tekoihin. Kovia kokenut seppä päätyy lopulta yhdeksi Jerusalemin puolustajista ja sen spitaalisen kuninkaan sisaren ihailijoista.

Spartacus kertoo historiallisesta Spartacus-nimisestä traakialaisesta gladiaattorista ja hänen johtamastaan orjakapinasta roomalaisia vastaan ensimmäisellä vuosisadalla eaa.