keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Kun fakta ja fiktio kohtaavat

Fiktiokin voi olla uskottavaa, esimerkiksi Vallan linnake, jota sekä politiikassa mukana olevat että politiikasta kiinnostuneet katsoivat miettien, että noin se saattaa hyvinkin mennä. Kun kirjailija rakentaa kuvitteellisen tarinan ja yhdistää siihen tosiasiat, lopputuloksena voi olla hyvinkin ymmärrettävä selitys todellisten tapahtumien kululle. 

Silti hyvä fiktio ei ole totuuden orja, eikä romaani tietokirja tai elokuva dokumentti. Joka teoksella on oma sisäinen logiikkansa. Siihen kannattaa kiinnittää huomiota, sillä kaikkien toimiminen tuon saman logiikan mukaan lisää tarinan uskottavuutta. Myös yksityiskohdat tekevät tarinasta uskottavan. Lukijan pitää pysyä kärryillä siinä, miksi hahmo tekee niin kuin tekee.Ns. väärät faktat voivat hyppiä silmille, minkä vuoksi huolellinen taustatyö kannattaa aina. Virheen bongannut lukija saattaa pudota hänen luomastaan fiktiivisestä maailmasta. Tämä näkyy erityisesti todelliseen maailmaan sijoittuvissa fiktioissa, esimerkiksi historiallisissa teoksissa tietty uskottavuus on tärkeää. Ainakin minulle. Haluan luottaa siihen, että historialliset faktat ovat oikein. Pieniä vapauksia voi toki aina ottaa, varsinkin jos ne liittyvät oleellisesti teoksen juoneen. Suomessa eniten tämänkaltaisia vapauksia on tehty sotakirjallisuudessa, koska kirjailija on ollut harvemmin sodassa. Sotakirjoja kirjoitetaan lähinnä, koska ne myyvät edelleen hyvin.

Entäs sitten tavarat, tapahtumapaikat yms? Keksisikö ne itse vai käyttäisikö tunnettuja tuotteita? Scifissä ja fantasiassa ne yleensä keksitään itse, mutta jos tarina keskittyy nykyaikaan, on oikeiden tuotteiden käyttö kustannustehokasta, sillä niiden kuvaamisen ei tarvitse käyttää paljon aikaa. Kaikilla on joku kuva esimerkiksi Rolexista tai McDonaldsista. Oikeat tapahtumapaikat taas lisäävät uskottavuutta, minkä takia tapahtumapaikkojen todentuntuisuus on tärkeää.  Jopa todellisetkin paikat ovat fiktiivisia, sillä tarinoissa niillä ominaisuuksia, joita ei todellisuudessa ole, esimerkiksi oikeasti päähenkilö ei asu siellä. Scifiin tai fantasiaan niitä ei kuitenkaan kannata laittaa, vaan keksiä oma, mielellään jotenkin omalaatuinen, maailma. Fiktion uskottavuus ei välttämättä liity siihen, voisiko joku asia tapahtua oikeassa elämässä. Fiktiivisessä teoksessa ei s voi esiintyä todellisia henkilöitä, vaan teoksessa esiintyy henkilön fiktiivinen vastine. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti