Hart Island on saari New Yorkissa, jonne on haudattu
tuhansia ihmisiä. Joidenkin arvioiden mukaan luku ylittää miljoonan. Suurin osa
haudatuista on kuolleena syntyneitä lapsia, kodittomia ja köyhiä. Lisäksi se on
viimeinen leposija myös muille tuntemattomille ihmisille. Saari on toiminut myös
vankilana ja naisten mielisairaalana. Ei olekaan ihme, että se on päässyt
eniten kummittelevien saarien joukkoon. Sinne ei pääse, jos et satu olemaan
vanki. Poikkeuksia tehdään kuitenkin joskus, sinne haudattujen ruumiiden
omaisille. Lehdistölle saari on kielletty. Tuorein esimerkki on Elaine Joseph,
jonka lapsi on haudattu sinne. Yksi tärkeimmistä saaren avaamisen kannattajista
on taiteilija Melinda Hunt. Hän ei ole kuitenkaan onnistunut yrityksissään,
vaan viranomaiset ovat torpanneet ne joka kerta. Tärkein syy tähän on raha,
sillä jos saari avattaisiin yleisölle, kaupungin pitäisi valaista se ja tehdä
siitä helppokulkuiseksi. Saari tarvitsisi myös vartioita 24/7. Tämä voisi myös
viedä saaren historiallista arvoa.
Joukkohaudoistakin voi olla montaa mieltä. Ovatko ne
ihmisarvon mukaisia? Haudat ovat vielä nimettömiäkin. Minusta kukaan ei
ansaitse merkitsemätöntä hautaa, jossa on lisäksi muitakin. Ihmisiä kohdellaan
enemmän ruumissäkkinä kuin ihmisinä. Toisaalta asialla on myös käytännöllinen
puoli. Ihmiset elivät köyhinä ja unohdettuina, onko tosiaan väliä että he
kuolivatkin siten. Eivätkä kuolleet muutenkaan välitä enää maallisista
asioista. En nyt mene asiasta syvemmälle, sillä kuolleiden ihmisarvo on lopulta
hyvin filosofinen kysymys. Historiallisesti joukkohaudat eivät ole kovinkaan
vieras käsite. Tästä hyvänä esimerkkinä ovat Pariisin katakombit. Suurin syy
niiden käyttöön oli käytännöllinen. Jos kuolleita on likaa sodan,
tartuntataudin tai luonnonmullistuksen takia, niille ei vaan yksinkertaisesti
saa muuta paikkaa, eikä kuolleita aina kyetty tunnistamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti