Myytin takana – Pääsiäisnoidat

Alkujaan noidiksi miellettiin olentoja, jotka olivat pahantahtoisia ja esittivät ihmisiä. Suomalainen noita oli mies. Mielikuva luudalla lentävästä noita-akasta tuli Suomeen vasta 1600-luvulla. He liikkuivat erityisesti pitkänperjantain aikaan Kristuksen kuoltua. Noitien pelättiin vahingoittavan karjaa saadakseen omalle karjalleen onnea, minkä vuoksi heitä vastaan suojauduttiin erilaisin keinoin. Noitien kulkua navettaan pyrittiin estämään kelloilla, teräaseilla, virsikirjalla, elohopealla, ristinmerkeillä. Usko noituudella vahingoittamiseen on ikivanha ja yleinen kaikkialla maailmassa. Tästä traagisena esimerkkinä toimii keskiajan noitavainot.

Pääsiäisnoitiin yhdistettiin monia nykyäänkin tunnettuja ominaisuuksia, kuten luuta, kahvipannu ja kissa. Noitia pidetään edelleenkin vanhempina, naimattomina naisina. heitä olikin helppo syrjiä, sillä he elivät ilman paikkaa yhteiskunnassa. Kahvipannu ja kissa liittyvätkin juuri vanhempiin naisiin liitettyinä ominaisuuksina. Olihan vanhemmilla naisilla tunnetusti mieltymys kahviin ja vielä kissakin hiiriä pyydystämässä. Kissoja kuin pidettiin ja jossain paikoissa pidetään vieläkin mystisinä otuksina. Joskus jopa pahoina. Omalta kohdalta voin sanoa, että esimerkiksi iskälän kissa Pitkätossu, on liian hömelö ollakseen paha, eivätkä muutkaan kissat erityisemmin salaperäisiä ole. Entäs luudanvarsi? No, tarvitsivathan noidat jonkun nopean ja hiljaisen kulkuvälineen. Luutia oli vieläpä kotona, joten noitien ja luudan yhdistäminen tuskin vaati paljon mielikuvitusta. Nykyään pääsiäisnoidat tulevat esiin lähennä palmusunnuntaisen virpomisen yhteydessä. Lapset kiertävät noidiksi pukeutuneet toivottamassa terveyttä taloon. He saavat palkaksi useimmiten makeisia.