Ajatuksenluku on ollut
ennen vain mielenkiintoinen, fiktiossa usein esiintyvä aihe. Taikuudessa
ajatustenluku on vanha temppu, mutta niin kuin suurin osa tietää, siinä on kyse
puhtaasta illuusiosta ja valintoihin vaikuttavien tekijöiden ymmärtämisestä.
Nykyään sitä voidaan pitää myös tieteellisesti mahdollisena,
ainakin tulevaisuudessa. Kykyä lukea ajatuksia ei siis pidetä enää
yliluonnollisena voimana. Näin uskoo mm. IBM. He tarkoittavat kuitenkin enemmänkin
koneiden ohjaamista ajatusten avulla, kuin toisen ihmisen ajatuksen lukemista. Washingtonin
yliopistossa onkin tehty ensimmäinen onnistunut ajatussiirto, kun professori
Rajesh Rao pelasi kollegansa Andrea Stoccon kanssa tietokonepeliä ajatuksen
voimalla. Kun hänen piti pelissä laukaista tykki, hän ajatteli painavansa
oikean kätensä etusormella tiettyä näppäintä. Viesti tästä kulki Stoccon
aivoihin, ja hän painoi tahtomattaan näppäintä oikealla etusormellaan. Lupaavia
askeliakin on jo otettu, sillä Kalifornian yliopiston tutkijat onnistuivat
tulkitsemaan koehenkilöiden katsomia kuvia suhteellisen tarkasti. Yhden
koehenkilön osalta jopa 90 prosentilla.
Netissä kysytään: Kumman ottaisit mieluummin, ajatustenluvun
vai näkymättömyyden. Minulle kumpikin kelpaisi, mielellään yhtä aikaa. Mutta
jos pitäisi valita, valitsisin näkymättömyyden. En halua oikeasti tietää, mitä
muut ihmiset ajattelisivat, vaikka siitä olisikin hyötyä sosiaalisessa
kanssakäymisessä. Lisäksi silloin en saisi hetkeäkään rauhaa. Näkymättömyydelle
taas on varmasti monia elämääni helpottavia käyttötarkoituksia. Kuitenkin saattaisin
valita ajatusten luvun, jos sattuisin olemaan supersankari, mitä en
valitettavasti ole. Ainakaan vielä. se helpottaisi elämää. Näkymättömyydelläkin olisi kyllä puolensa. Voisin
piiloutua vihollisiltani helposti ja koska en ole kovinkaan atleettinen, saisin
siitä etua. Jos taas olisi kolmaskin vaihtoehto, että voisin kontrolloida
esineitä ajatusten voimalla, valitsisin sen. Siitä olisi paljon apua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti