Persoonallisuus ratkaisee – Myös arvosanoissa

Opettajat antavat arvosanoja oikeuden mukaisesti, osaamisen mukaan. Väärin! Todellisuudessa opettajan asenteet heijastuvat suoraan kouluarvosanoihin. Oppilaan luonne siis ratkaisee.

Näin meille kertoo Sari Mullolan parin vuoden takainen väitöstutkimus. Oppilaan luonne, toisin sanoen temperamentti, vaikuttaa tosiaan arvosanoihin, vaikka todellisuudessa sillä ei ole mitään tekemistä henkilön älykkyyden ja taitojen kanssa. Tässä yhteydessä ei kuitenkaan pidä sekoittaa temperamenttia ja käytöstä toisiinsa. Käytökseen oppilas voi vaikuttaa, temperamenttiin ei. Jos oppilas häiriköö tunnilla ja jättää läksyt tekemättä. numeroa sopiikin vähentää. Opettajat pitävät eniten korkean sopeutuvaisuuden sinnikkäistä ja mukautuvista oppilaista, kun taas he haluaisivat olla vähiten tekemisissä vaikean temperamentin oppilaiden kanssa. Nämä sopeutuvat hitaasti, ovat elämisen rytmiltään epäsäännöllisiä, reagoivat voimakkaasti ja heidän ärsytyskynnys on matala. Ongelma ei ole pieni, sillä jopa joka kolmannes arvosanoista selittyy oppilaan temperamentilla. Esimerkiksi ujous, varautuneisuus ja alakuloinen mieli tuottavat helposti huonoja numeroita. Ilmiöstä kärsii erityisesti ujot pojat. Ujous nipistää matematiikan numerosta liki puolet, vieraan kielen arvosanasta vielä enemmän. Koulumenestyksen sukupuoliero on Suomessa länsimaiden suurimpia, mutta kun tutkimuksessa poistettiin temperamentin selitysosuus, poikien ja tyttöjen äidinkielen arvosanojen ero kaventui 65 prosenttia. Mainittakoon vielä, että suurin osa koulusta pudonneista ovat poikia. Itse kannatan tasa-arvoisia, vain omiin taitoihin liittyviä arvosanoja, mutta tiedän, ettei niitä ole ihan heti luvassa. Emme kuitenkaan elä missän satumaailmassa.

Ihmisiä ne olivat neandertalin ihmisetkin

Meillä kaikilla on tietty kuva Neandertalin ihmisistä. Heitä pidetään usein  nykyihmisiä, eli meitä, tyhmempinä, romuluisina raakalaisina. Näin ei kuitenkaan ole, vaan todellisuudessa Neandertalin ihmiset ovat nykyihmisten veroisia.

Neandertalinihminen on ihmisten suvun laji, joka kehittyi todennäköisesti eurooppalaisista heidelberginihmisestä. He asuttivat Lähi-itää ja Eurooppaa 200 000 vuoden ajan, aina siihen asti, kun nykyihmiset saapuivat. Neandertalinihminen oli vahva, vanttera ja kesti hyvin jääkausien kovia pakkasia suuremmasta lihasmassasta johtuen. Laji kuoli sukupuuttoon noin 28 000 vuotta sitten.Syytä ei tiedetä. He kuitenkaan tuskin kuolivat sukupuuttoon ainakaan tyhmyyttään. Tästä hyvänä esimerkkinä on Journal of Human Evolution -lehdessä julkaistu tutkimus, jonka mukaan oman lajimme varhaiset kivikautiset työkalut eivät olleet sen parempia kuin neandertalilaisten välineet. Nykyihmisten kunniaksi on sanottava että, vaikka aseemme eivät olleetkaan tehokkaampia, ne olivat hienomman näköisiä. Tästä sitten tehtiin päätelmiä neardertalin ihmisten älykkyydestä. Lisäksi

Coloradon Boulderin yliopiston ja hollantilaisen Leidenin yliopiston tutkijat kävivät yhdessä läpi olemassa olevan todistusaineiston, eivätkä löytäneet todisteita älyllisestä alivoimasta. Neandertalilaiset osasivat rakentaa majoja, käsitellä tulta ja työkaluja, puhua ja ommella luuneuloilla vaatteita. He osasivat myös tehdä koruja, ja alkeellisia soittimia, kuten luuhuiluja. He pystyivät siis samaan kuin kivikautiset nykyihmisetkin. Heillä oli myös jonkinlainen uskonto. Miksi Neandertalin ihmisiä sitten pidetään yleisesti nykyihmisiä tyhmempinä? Tutkijat arvelevat väheksynnän juontaneen siitä, että Neandertalin ihmisiä ei ole verrattu aikalaisiinsa vaan myöhemmin eläneisiin nykyihmisiin, joilla teknologia on jo kehittynyt pidemmälle. Vertaus on epäreilu. Se on kuin vertaisi ensimmäisiä tietokonepelejä, nykyisiin.

Minulla on teoria siitä, miksi laji kuitenkin hävisi nykyihmisten selviytyessä. Kyseessä on kuitenkin vain teoria, voin siis olla väärässäkin. Ensinnäkin, nykyihminen on sotaisa otus. He olisivat voineet ajaa neandertalin ihmiset ahtaalle. Tälle teorialle löytyy kuitenkin ainakin yksi hyvä vasta-argumentti. Nimittäin nykyihmiset ja neandertalin ihmiset lisääntyivät keskenään. Sotaisuuteen liittyen hurjimman väitteen on esittänyt fossiiliasiantuntija Fernando Rozz. Hänen mukaansa ihmisten esi-isät ovat syöneet neandertalin ihmisiä suihinsa. Väitteen perustana on neandertalin ihmisen leukaluu, joka on löytynyt Les Roisista Ranskasta. Leukaluussa on samanlaisia merkkejä kuin ihmisen syömissä peuroissa ja muissa eläimissä. Nykyihmisen geeniperimästä noin 1-4 prosenttia on peräisin neandertalin ihmiseltä. Toinen syy voisi löytyä nykyihmisten tehokkaamman lisääntymisen avulla. Nykyihmiset lisääntyivät nopeammin kuin neandertalilaiset. Yhtenä syynä neandertalilaisten häviämiseen ovat voineet olla uudet ja oudot sairaudet. Ehkä nykyihminen toi Afrikasta sairauksia, jotka nujersivat neandertalilaisia samaan tapaan kuin eurooppalaisten Amerikan-valloittajien taudit intiaaneja. En tiedä, saadaanko totuutta koskaan selville. Neandertalin ihmisiä on vaikea tutkia, ovathan he kuolleet sukupuuttoon jo satoja tuhansia vuosia sitten ja lähteenä on vain löydetyt luut. Toivottavasti. Toivon myös, että tutkimukset onnistuvat tuulettamaan vanhoja näkemyksiä ja ehkä jopa näkemään, ettei ihminen olekaan maailman napa.

Ajatustenlukua ja vähän näkymättömyyttäkin

Ajatuksenluku on ollut ennen vain mielenkiintoinen, fiktiossa usein esiintyvä aihe. Taikuudessa ajatustenluku on vanha temppu, mutta niin kuin suurin osa tietää, siinä on kyse puhtaasta illuusiosta ja valintoihin vaikuttavien tekijöiden ymmärtämisestä.

Nykyään sitä voidaan pitää myös tieteellisesti mahdollisena, ainakin tulevaisuudessa. Kykyä lukea ajatuksia ei siis pidetä enää yliluonnollisena voimana. Näin uskoo mm. IBM. He tarkoittavat kuitenkin enemmänkin koneiden ohjaamista ajatusten avulla, kuin toisen ihmisen ajatuksen lukemista. Washingtonin yliopistossa onkin tehty ensimmäinen onnistunut ajatussiirto, kun professori Rajesh Rao pelasi kollegansa Andrea Stoccon kanssa tietokonepeliä ajatuksen voimalla. Kun hänen piti pelissä laukaista tykki, hän ajatteli painavansa oikean kätensä etusormella tiettyä näppäintä. Viesti tästä kulki Stoccon aivoihin, ja hän painoi tahtomattaan näppäintä oikealla etusormellaan. Lupaavia askeliakin on jo otettu, sillä Kalifornian yliopiston tutkijat onnistuivat tulkitsemaan koehenkilöiden katsomia kuvia suhteellisen tarkasti. Yhden koehenkilön osalta jopa 90 prosentilla.

Netissä kysytään: Kumman ottaisit mieluummin, ajatustenluvun vai näkymättömyyden. Minulle kumpikin kelpaisi, mielellään yhtä aikaa. Mutta jos pitäisi valita, valitsisin näkymättömyyden. En halua oikeasti tietää, mitä muut ihmiset ajattelisivat, vaikka siitä olisikin hyötyä sosiaalisessa kanssakäymisessä. Lisäksi silloin en saisi hetkeäkään rauhaa. Näkymättömyydelle taas on varmasti monia elämääni helpottavia käyttötarkoituksia. Kuitenkin saattaisin valita ajatusten luvun, jos sattuisin olemaan supersankari, mitä en valitettavasti ole. Ainakaan vielä. se helpottaisi elämää.  Näkymättömyydelläkin olisi kyllä puolensa. Voisin piiloutua vihollisiltani helposti ja koska en ole kovinkaan atleettinen, saisin siitä etua. Jos taas olisi kolmaskin vaihtoehto, että voisin kontrolloida esineitä ajatusten voimalla, valitsisin sen. Siitä olisi paljon apua.