Urhea kertoo
vanhempiaan ja perinteitä uhmaavasta skottiprinsessa Meridasta. Elokuva voitti
parhaan animaatioelokuvan Oscar-palkinnon vuonna 2013.
Frozenin innoittamana päätin katsoa myös toisen Disneyn
animaation, Urhean. Se ei päässyt minusta ihan Frozenin tasolle, vaikka se Oscarinsa
ansaitsikin. Elokuvan sankari on poikatyttö Merida (äänenä Kelly Macdonald),
joka rakastaa jousiammuntaa ja vuorilla kiipeämistä ja josta kuningataräiti (äänenä
Emma Thompson) yrittää turhaan kasvattaa hienostunutta prinsessaa. Merida onkin
jonkinlainen skottilainen Arya Stark. Tulen ja maan laulu-sarjaa lukeneet ja Game
of Thronesia seuranneet ymmärtävät viittauksen. Elokuva alkaa, kun Merida
yritetään naittaa klaanipäällikön pojan kanssa. Tämä perinteitä uhmaava
prinsessa ei kuitenkaan siihen suostu, vaan hän karkaa ja päätyy lopulta noidan
talolle. Noita toteuttaa tytön toiveen kohtalokkain seurauksin. Katsoin
elokuvan alkuperäisillä äänillä, joskin tekstitettynä. Suosittelen, sillä
skottiaksentti oli mielenkiintoista kuultavaa ja toi elokuvaan oman leimansa.
Urhea on perinteinen kertomus siitä, kuinka sankarin täytyy
kasvaa ihmisenä voidakseen pelastaa maailman, tai tässä tapauksessa äitinsä. Sitä
voidaan pitää eräänlaisena sekoituksena Mulania ja Karhuveljeni Kodaa. Elokuva
oli ennen kaikkea hauska, erityisesti päähenkilön kolmen hulivili veljen, Harrisin,
Hubertin ja Hamishin, osalta. Vitsit ovat ehkä välillä turhan helppoja, mutta minua
ainakin nauratti. Elokuva pyörii aika paljon äiti-tytär suhteen parissa. Urheassa se onnistuukin varsin mainiosti.
Toinen kantava teema oli vastuun ottaminen. Merida on Pixarin ensimmäinen
naispäähenkilö. Henkilökohtaisesti tämä ei muuttanut samaistumistani hahmoon
millään muotoa. Pystyn samaistumaan yhtälailla niin mies- kuin naispäähahmoihin.
Muinainen Skotlanti oli oiva tapahtuma paikka, sillä se oli kaunis ja
persoonallinen. Lisäksi se antoi hyvät puitteet tarinalle, nykypäivänä kun
Meridassa ei olisi mitään kummallista, eikä konfliktiakaan siis syntyisi. Juoni
ei ollut niin kummoinen. Siitä huokui tietty helppojen ratkaisujen tuntu, eikä
lopun opetuskaan ollut hirveän omaperäinen. Ainoa mikä tarinassa edes vähän
yllätti, oli Mor'dun kohtalo. Monet oleelliset asiat, kuten noidan ja
virvatulien motivaatiot ja taustat jäävät täysin hämärän peittoon. Juonesta on
sentään jätetty pois siirappinen rakkaustarina, mikä olisikin ollut turha. Arvostin
perinteisen hyvä-paha asetelman puutetta. Elokuvan pahiksena toimi karhu. Animaatio
oli kuitenkin upeaa ja itsensä voikin helposti nähdä ratsastamasta muinaisen
Skotlannin nummilla. Hahmot olivat hauskoja, joskin stereotyppisiä. Pidin
erityisesti elokuvan sankarittaresta, Meridasta ja Meridan riehakkaasta, mutta
mukavasta isästä kuningas Fergusista. Myös noita oli hauska, varsinkin
yrittäessään peittää taikavoimiaan, ei niin kovin vakuuttavasti. Yksi elokuvan
parhaista kohdista oli robin hoodimainen, nuoli halkaisee nuolen – kohtaus. Pixarin
animaatioiden ystävät saavat, mitä odottavatkin. Kannattaa muistaa, että perheen
pienimmille elokuva voi olla hetkittäin liiankin pelottava. Annan kolme tähteä. 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti