Joukkohauta täynnä viikinkejä

Miettiessäni seuraavaa katsottavaa tv-sarjaa, katseeni osui National Geographin Viking Apocalypse -dokumenttiin. Koska aihe näytti kiinnostavalta, päätin katsoa, millainen dokumentti on kyseessä.

Viking Apocalypse kertoo teloitettujen 54 nuoren miehen massahaudasta Ridgeway Hillissä.
Dokumentti vie meidät 1000 vuotta ajassa taaksepäin aikaan, jolloin viikingit matkasivat meriä pitkin ryöstöretkille uusiin maailmoihin, myös rikkaaseen Englantiin. Yllättävää kyllä, vuonna 2009 löydetty massahaudan uhrit eivät ole viikinkien teloitettuja englantilaisia, vaan eliittisotureihin kuuluvia viikinkejä. Dokumentissä tutkijat selvittävät massahaudan ja sen uhrien salaisuuksia tieteen voimin.

Dokumentti yhdistää historiaa, murhamysteereitä, viikinkejä ja varhaiskeskiajan hallitsijoita. Näkökulma vaihtelee. Välillä näytettään tutkimuksia, välillä lavastettuja viikinkien sotaretkiä ja välillä luetaan tarinaa vanhoista kirjoituksista. Viking Apocalypse on kuitenkin nimenä turhan dramaattinen, vaikka siinä puhuttiin myös viikinkien viimeisistä vuosista. Mutta ei nimi dokumenttia pahenna, jos ei dokumentti nimeä.

Aihe on mielenkiintoinen. Toteutus puolestaan menetteli. Siitä olisi saatu paremmankin, mutta myös paljon huonomman. Ainakin minä jaksoin katsoa dokumentin vaivatta loppuun asti. Pidin erityisesti näyteltyistä kohtauksista, joita olisi sanut olla enemmänkin. Sen sijaan itse tutkimuksen näyttöä olisi voinut olla vähemmän. Vähän vajaat neljä tähteä.

Nykin vaiettu saari

Hart Island on saari New Yorkissa, jonne on haudattu tuhansia ihmisiä. Joidenkin arvioiden mukaan luku ylittää miljoonan. Suurin osa haudatuista on kuolleena syntyneitä lapsia, kodittomia ja köyhiä. Lisäksi se on viimeinen leposija myös muille tuntemattomille ihmisille. Saari on toiminut myös vankilana ja naisten mielisairaalana. Ei olekaan ihme, että se on päässyt eniten kummittelevien saarien joukkoon. Sinne ei pääse, jos et satu olemaan vanki. Poikkeuksia tehdään kuitenkin joskus, sinne haudattujen ruumiiden omaisille. Lehdistölle saari on kielletty. Tuorein esimerkki on Elaine Joseph, jonka lapsi on haudattu sinne. Yksi tärkeimmistä saaren avaamisen kannattajista on taiteilija Melinda Hunt. Hän ei ole kuitenkaan onnistunut yrityksissään, vaan viranomaiset ovat torpanneet ne joka kerta. Tärkein syy tähän on raha, sillä jos saari avattaisiin yleisölle, kaupungin pitäisi valaista se ja tehdä siitä helppokulkuiseksi. Saari tarvitsisi myös vartioita 24/7. Tämä voisi myös viedä saaren historiallista arvoa.

Joukkohaudoistakin voi olla montaa mieltä. Ovatko ne ihmisarvon mukaisia? Haudat ovat vielä nimettömiäkin. Minusta kukaan ei ansaitse merkitsemätöntä hautaa, jossa on lisäksi muitakin. Ihmisiä kohdellaan enemmän ruumissäkkinä kuin ihmisinä. Toisaalta asialla on myös käytännöllinen puoli. Ihmiset elivät köyhinä ja unohdettuina, onko tosiaan väliä että he kuolivatkin siten. Eivätkä kuolleet muutenkaan välitä enää maallisista asioista. En nyt mene asiasta syvemmälle, sillä kuolleiden ihmisarvo on lopulta hyvin filosofinen kysymys. Historiallisesti joukkohaudat eivät ole kovinkaan vieras käsite. Tästä hyvänä esimerkkinä ovat Pariisin katakombit. Suurin syy niiden käyttöön oli käytännöllinen. Jos kuolleita on likaa sodan, tartuntataudin tai luonnonmullistuksen takia, niille ei vaan yksinkertaisesti saa muuta paikkaa, eikä kuolleita aina kyetty tunnistamaan.