Agatha Christiestä Margareth Weissiin – Parhaat naiskirjailijat

Naiskirjailijat eivät ole uusi ilmiö. Naiset kirjoittivat jo 1800-luvulla, joskin salanimen turvin. Nykyään naiset kirjoittavat yhtä vapaasti kuin miehetkin. Minulle itselleni kirjailijan sukupuoli ei ole se tärkein, kirjan valintaan vaikuttava tekijä. Nyt kun tarkemmin ajattelin, luen enemmän miesten kuin naisten kirjoittamia kirjoja, johtuen lähinnä siitä, että pidän toiminnasta ja jännityksestä ja sitä kirjallisuuden alaa hallitsevat miehet. Luettelen nyt lempinaiskirjailijoita.

Agatha Christie – Kukapa ei pitäisi legendaarisen kirjailijan dekkareita?

Cassandra Clare – Varjojen kaupungit – kirjasarjasta tuttu. Kirjat olisivat ansainneet paremman elokuvan.

Suzanne Collins – Nälkäpelit ovat yksinkertaisesti hyviä nuorten kirjoja.

Veronica Roth – Hän kirjoittaa hyvää nuorten dystopiaa. Odotan innolla elokuvaa.

J.K. Rowlings – Harry Potterit tekivät hänestä yhden Ison-Britannian rikkaimmista naisista, eikä suotta.

Margaret Weis – Kirjoitti loistavan Draconlance – fantasiasarjan yhdessä Tracy Hickmanin kanssa.

Nuorten dystopiat

Dystopia- nuortenkirjoja pukkaa painokoneista tällä hetkellä aika kiihkeällä tahdilla. Genre voi kiittää suosiostaan Suzanne Collinsin Nälkäpelejä, joka toi sen nuorten kirjahyllyihin. Itse pidän suuntausta positiivisena, sillä minusta on hyvä, että nuorille kirjoitetaan myös älykkäitä teemoja sisältäviä romaaneja. Sellaisia, jotka panevat lukijan ajattelemaan.

Ihmiskunnan tulevaisuus on kiehtonut kautta aikojen myös kirjallisuudessa. Dystopia voidaan määritellä eräänlaiseksi tulevaisuuden yhteiskunnaksi, jossa asiat ovat paljon nykyisyyttä huonommin. Tyypillisesti tuloksena on ihmisarvoa loukkaava sortoyhteiskunta tai nykyisin myös ekologisen katastrofin kokenut maailma. Dystopia kuvaukset ovat niin elokuvissa kuin kirjallisuudessakin jotain todella kiehtovaa. Ydintuhon, luonnonkatastrofin tai maailmansodan jälkeiseen maailmaan sijoittuvat dystopiat vievät usein ääriolosuhteisiin, joissa taistellaan vedestä tai ravinnosta. Silloin inhimillisistä ratkaisuista tulee rankkoja, paljaita. Äärimmäiset peruskokemukset kiinnostavat aina, etenkin turvallisesta sohvannurkasta.  Dystopian kautta voi päästä ihmisluonteen perimmäisten kysymysten äärelle, joita on helpompi lähestyä tulevaisuuteen siirretyissä dystopiossa kuin tosielämässä. Pysäyttävintä kirjoissa on kuitenkin se, että muutokset, jotka näiden dystopioiden suuntaan ovat tapahtuneet, on järjestetty ihan itse. Ne mahdollistavat yhteiskunnan tai maailman tietyn piirteen erikoistarkastelun. Pidän niissä mm. allegorioista sekä "silmien avaamisesta", kun huomaa nykymaailman olevan menossa samaan suuntaan. Ne eivät välttämättä kerro tulevaisuudesta vaan omasta ajastamme, esimerkiksi Nälkäpeli kritisoi tosi-tv-todellisuutta, jossa mistä tahansa voi tehdä viihdettä, myös toisiaan tappavista nuorista.

Nälkäpeli on saanut varteenotettavan seuraajan itselleen, sillä uudesta Veronica Rothin suositusta nuorille tarkoitetusta dystopia-trilogiasta Divergent toivotaan seuraavaa menestystä. Divergent sijoittuu maailmaan, jossa jokaisen nuoren on päätettävä 16-vuotiaana heille tehtävän testin avulla, mihin viidestä maailmaa vallitsevasta ryhmästä he kuuluvat. Tarinanpäähenkilölle Trisille paljastuu testissä, että hän on henkilö, jota ei voi luokitella mihinkään ryhmään, eli hän on niin sanottu divergent, eli eriävä. Suomalaisetkin kirjoittavat nuorten dystopiaa, siitä hyvänä esimerkkinä on Laura Lähteenmäen North end -dystopia.