Siskoni on fantasiamaan noita

Forgotten Realm kuuluu kiistatta parhaimpien fantasiasarjojen joukkoon. Sarjan tasoa on myös äskettäin lukemani Erin M. Evanssin Vastustaja, alkuperäiseltä nimeltään The Adversary.

Vastustaja on Maailmanjako-kirjasarjan kolmas osa. Sarja koostuu kuudesta itsenäisestä teoksesta, joiden kirjoittajat kuvaavat suurta muutosta omien hahmojensa silmin. Se kertoo kaksoissiskoista, Faridesta ja Havilarista. Siskokset ovat ns. syväläisiä. He näyttävät muuten ihmisiltä, mutta heillä on sarvet, häntä ja pupillittomat silmät. Heistä ensimmäisenä mainittu on paholaisen kanssa sopimuksen tehnyt noita ja toinen taitava taistelija.

Vastustajassa Faride joutuu rakkaitaan suojellakseen tekemään sopimuksen Sairche – nimisen paholaisen kanssa. Sairche lupaa suojella siskoksia, kunnes he täyttävät 27-vuotta. Sairche pitääkin oman osansa sopimuksesta, ei vain niin kuin voisi luulla. Sopimus vie Fariden pahan velhon luokse tehtävänään erotella läheisen “kylän” ihmisistä ne, jotka ovat jonkin jumalan valittuja. Eräänlaisia fantasiamaan supersankareita.

En ole lukenut, tavoistani poiketen, sarjan kirjoja järjestyksessä. Tämä on ensimmäimen kyseisen sarja kirja. Onneksi sen voi lukea, vaikka maailma olisi ennestään tuntematon. Ainakin minä pysyin mukana. Kirjassa on joitakin uusia käsitteitä, mutta niiden merkitys selviää yleensä sanan yhteydestä. Se ei siis haittaa.

Vastustaja on joiltakin osislta hyvin epätyypillinen fantasiakirja. Kuinka moni Forgotten Realm-sarjan kirja alkaa hyvin teinityttömäisellä poikakeskustelulla kahden siskoksen välillä? Veikkaan, ettei kovinkaan moni. Minun pitikin tarkistaa, lainasinko varmasti oikeanlaisen kirjan. Onneksi kirjan edetessä siitä keskeytyi hivenen perinteisempää fantasiaa, johon kirjailija olikin lisännyt maailmaan oman kosketuksensa. 

Myös päähenkilöt olivat hyvin fantasialle epätyypillisiä, mikä ei ole välttämättä paha asia. Eivät edes ihmisiä. Sitäpaitsi, kuinka moni sankari tekee sopimuksia paholaisen kassa? He ovat möys tavallisia sinisilmäisempiä. Enenmmänkin kuin hieman. Siskosten keskinäinen suhde oli uskottava, ainakin minusta. Samoin siskokset muutenkin. He ovat mukavan moniulotteisia hahmoja.

Minusta Havilaria olisi voinut käyttää enenmmänkin, sillä hahmossa on paljon potenttiaalia.
Siskoksilla on kuitenkin omat huonot puolensa. Esimerkiksi Faridessa minua ärsytti hänen marttyyriasenteessa. Havilarin päähän ei puolestaan näyttänyt mahtuvan juuri muuta kuin Brin. Paikoittain mietin jo hänen osuutensa skippaamista.

Muitakin hahmoja riitti. Pidin eniten siskosten ottoisästä mehenistä. Muut jäivät hieman etäisesti. Joskus piti muistella, kuka on kukakin, sillä jotkin hahmot kuvailtiin vain kerran. Lisäksi joistakin hahmoista oli vaikea saada kuvaa. Olisinkin toivonut lisää kuvailemista, jota fantasiasta ei yleensä puutu.

Kirjassa ei ollut turhan paljon taistelukohtauksia. Minusta muutama sellainenkin kohtaus olisi mahtunut, varsinkin, kun ottaa huomioon kirjan pituuden. Kirjssa olevat taistelut ovat kuitenkin hyvin kuvattu ja erittäin monipuolisia. Hidas alku palkittiinkin lopussa, joka olikin kunnon fantasiamättöä. Draamaa kuitenkaan unohtamatta.

Vastustaja ei ole kaikkein paras Forgotten Realm-kirja, mutta siitäkin huolimatta se jaksaa pitää otteessaan ja sammuttaa kyltymättömän fantasian nälkäni. Kirja sopii tämäntyyppisen fantasian ystäville ja ansaitseekin siitä neljä tähteä.

Haltian varjo – Fantasiainnostukseni lähteenä

En enää muista, mistä sain Elaine Cunninghamin Haltian varjon, mutta se sytytti inostukseni fantasiaan, jopa paremmin kuin Harry Potterit.

Haltian varjo alkaa, kun joku tappaa puolisalaisen vakoojajärjestön, Harpunsoittajien jäseniä. Asiaa selvittämään laitetaan kaunis puolihaltia agentti Arilyn Kuunterän. Mukaan matkaan päätyy myös ilomielinen aatelismies Danilo Than. Ratkaisu yllättää niin päähenkilöt kuin lukijatkin.

Kirjan päähenkilö Arilyn on omapäinen ja itsenäinen noin 40 vuotias puolihaltija, joka näyttää haltiaverensä ansiosta noin kaksikymppiseltä. Hän peri äidiltään, haltiaprinsessalta, taika miekan, Kuunterän, jolta hän otti sukunimensä. Danilo puolestaan on aatelismies, joka näyttäytyy maailmalle keikarimaiselta hölmöltä, mutta oikeasti on paljon enemmän kuin miltä päältäpäin näyttää.

Itse pidän, suorastaan rakastan kirjaa, osittain, koska se vaan on hyvä, mutta osittain myös siksi, että se on yksi ensimmäisiä fantasiakirjojani. Tyyli on perusfantasiaa, johon en ole vieläkään kyllästynyt. Joitakin kliseitä voisi siitäkin genrestä vältellä, mutta eikö sama koske muitakin genrejä. Vauhtia riitti kohtuullisesti, mutta toiminta ei ollut kirjassa pääosassa, vaikka sitä riittikin kirjassa tasaisin väliajoin. Erityisesti pidin salamurhista ja ensimmäisestä kirjan kuvaamasta Arilynin tehtävästä. Vaikka paholainen elää yksityiskohdissa, minut tekstin yksityiskohtaisuus lumosi. Maailma on kiehtoa ja vierailisinkin siellä mielellään. Se ei ole mikään ihme, perustuuhan kirja roolipeli maailmaan.

 Jotkut pitävät Arilynia ärsyttävänä. En kuulu niihin. Minusta hän on loistava päähahmo, vaikka myöhemmissä kirjoissa hänen teräänsä vietiinkin. Minun tunteeni Daniloa kohtaan vaihteli Arilynin mukaan. Ensin hän oli vain ärsyttävä, mutta lopuksi jopa pidin miehestä. Erikseen voisin mainita Arilynin miekan, Kuunterän, joka on melkeinpä oma hahmonsa. Taikamiekat ovat aina kiehtoneet minua, eikä Kuunterä ole poikkeus. Erikoisen hienoa on se, että miekan jokainen kantaja antaa sille jonkun uuden kyvyn. Ymmärrän pääpahiksen motiivin. Minusta edes hänen näkemyksensä maailman hallinnasta, ei ollut kaukaa haettu. Olisin halunnut tietää enemmänkin hänen näkemyksiään. Muitakin mielenkiintoisia hahmoja esiintyi ja kirjassa näytetään muitakin kuin päähenkilöiden näkökulmia. Ominaisuus, josta henkilökohtaisesti pidin. Suosittelen kaikille ja kaikenikäisille perinteisen fantasian ystäville. Annan viisi tähteä.