Olipa kerran esittää: Uniensiepparit 101

Olipa Kerran tuleva kausi on edennyt jo viidenteen, Dreamcatcher-nimiseen, jaksoonsa, jossa pääsemme tutkimaan uniensieppaajien maagisia ominaisuuksia. Tervetuloa mukaan!

Aikaisemmin tapahtunutta: PimeänolentoEmma suunnitteli käyttävänsä Meridaa tehdäkseen vangitsemastaan Rumplesta sankarin, sillä vain tämä voi saada sen kuuluisan miekan kivestä. Camelottilaiset puolestaa yrittävät sopeutua uuteen maailmaan. Camelotissa Henry löysi itselleen ihastuksen Violet-nimisestä tytöstä ja Charmingit ovat Arthurin taikahiekan vallassa.

Jakso alkaa takaumasta. Siinä näemme Merlinin taistelevan Pimeän olentoa vastaan. Emme tiedä ketä niistä, sillä hänen kasvojaan ei näytetä. Voi siis olla, kyseisestä Pimeän olennosta kuullaan vielä. Merlin ei kuitenkaan pystynyt tappamaan kyseistä Pimeän olentoa, luultavaksi siksi, koska tämä on velhon rakastettu.Niinpä hänet vangittiin sen saman puun sisään.

Voisiko Merlinin rakastettu ollakin mies? Ainakin Olipa Kerran tekijät lupasivat lisätä sarjaan homohahmon. Merlinin homoseksuaalisuus on siis mahdollista, joskaan ei varmaa. Se voi olla myös Mulan ja/tai Merida. Varsinkin kuin tarinoissa Merlinin rakastetun osa kuuluu kuitenkin Nimue-nimiselle naiselle, joka vangitsi kuin vangitsikin miehen puuhun.

Kohtaus paljastuu unensiepparin näyttämäksi muistoksi, jonka katsojana toimii Emma. Nainen huomasi unensieppareista jotain muutakin. Nimittäin sen, että hänen vanhempansa on loitsun vallassa. Jotakin on siis tehtävä. Emmalla on kiire, sillä Regina on juuri antamassa Pimeyden olennon tikarin hänen vanhemmilleen. Emma kuitenkin ehtii ajoissa. 

Hän etsii aikomuksen ja loitsii vanhenpansa liikkumattomaksi ja kertoo Reginalle Arthurin osallisuudesta asiaan. Hän myös epäilee, ettei kuningas tahdo oikeasti vapauttaa Merliniä. Regina saa idean. Merlinin vapauttamiseksi vaaditaan menetetystä rakkaudesta lähtöisin oleva kyynel. Unohdin mainita, että sillä oli suuri osa Merlinin vangitsemisessa.

Toisaalla Henry ja Violet tutustuvat toisiinsa lähemmin, mutta Violetin isä ei ole turhan innostunut siitä. Henry ei ole hänen mielestään tarpeeksi hyvä tyttärelleen. Tallilta lähtiessään Henry kohtaa äitinsä, jotka vakuuttavat hänelle, ettei naisen takia kannata muuttua. Samalla he kertaavat omia menetettyjä rakkauksiaan.

Regina saakin idean: Hänkin on menettänyt rakkaan, joten hänen kyyneleensä voisi murtaa loitsun. Ensin hän tarvitsee kuitenkin muistutusta Danielin kohtalosta. Unensieppaajat auttavat. Hän saakin kyyneleen aikaiseksi ja on suunnitelman toisen osan aika. Valitettavasti se ei toimi. Haava on liian vanha ja Reginalla on nyt Robin. Hän onkin siis päässyt yli tapahtumasta.

Toisaalla Henry järjestää hänen ja Violetin treffejä Grannylle. Treffit menivätkin hyvin, kunnes Violet tajusi niiden olevan treffit. Hän kertoi, että piti Henrystä vain ystävänä. Henry tapaa äitinsä ja kertoo heille tapahtuneesta. Onneksi, sillä Regina tulee siihen jophtopäätökseen, että Henryn kyynel voisi auttaa. Ennen loitsun aloittamista Arthur tulee paikalle estämään heitä.

Hän yrittää estää Merlinin vapauttamisen, mutta turhaan. Emma toimi salamannopeasti ja Henryn kyynel toimi. Merlin pääsi kuin pääsikin vapaaksi. En tiedä, mitä ajatella tästä. Siis toki Merlinin vapautuminen on hyvä asia, onhan asiaa tahkottu jo tarpeeksi. Keino taas. Miksi Henryn kyynel toimi Reginaa paremmin? Siis onhan se tuoreempi, mutta itse tapahtuma ei ole läheskään yhtä paha.

Takaumat lopuvat Merlinin vapauttaessa Snown ja Davidin sekä lupaa ottaa pimeyden pois Emmasta. Siis kunhan tämä haluaa sitä itse. Loppu hyvin, kaikki hyvin siis. Jäljelle jää siis yksi kysymys: Mikä oikein meni vikaan? Onko Merlin paha? Tuskin sentään, ei kai nyt kaikki kuningas Arthurin legendan hahmot ole pahoja. Arthur hoitaa jo tämän puolen.

Pidin jakson takaumista, sillä ne muistuttivat siitä, minkälainen sarja joskus oli. Emma ja Regina tekivät taas yhteistyötä ja Henrykin sai tekemistä. Snow ja David ei ja hyvä niin. He ovat olleet lähes tarpeettomia jo pitkään. Tarinamyös eteni johonkin suuntaan, toisin kuin viime jaksossa. Violetkin sai jonkinlaisen roolin itselleen. Hyvä tietää, ettei hahmo ole ihan turha.

Sitten Storybrookeen. Sitä olenki jo odottanut viime kokonaan Camelotin sijoittuvan jakson jälkeen. Tapahtumat alkavatkin siitä, mihin ne kaksi viikkoa sitten jäi. Porukka ihmettelee kadonneen vangin kohtaloa. Kenellekään ei tule mieleen tarkistaa turvakameroita, toisin kuin Zelenan valekuoleman kohdalla. Asia ei ole tärkeä, huomautin vain.

Samalla Camelottilaiset ilmaisivat tyytymättömyytensä Storybrooken oloihin, joten he päättivät pitää tervetuliaisjuhlat. Päätökseen vaikutti paljon myös Henry, jolla on taka-ajatus: Violet pitää juhlista. Violetista puheenollen, hänen hevosensa on kadonnut. Luonnollisesti Henry päättää etsiä sen. Avukseen hän tarvitsee kuitenkin ex-pelastaja Emman.

Emma lupaakin auttaa. Hän haluaa todistaa olevansa vieläkin sama vanha Emma, Pimeällä taikuudella vaan. Jälleen jakso muistuttaa aikaisemmista kausista. Jopa hahmot mainitsivat ensimmäisen kauden ja operaatio kobran. Sitä paitsi, Emman kuplavolkkari sai taas käyttöä, muutenkin kuin Meridan vangitsemis paikkana.

Hevonen löydetäänkin ja loppu hyvin Henry houkuttelee sen makupaloilla luokseen. Henry voittikin teolla Violetin sydämen ja Emma sai Henryn taas luottamaan itseensä, ainakin johonkin rajaan asti. Aiempaan vielä, en mitenkään halunnut vähätellä Henryn sydänsurua. Kyseenalaistin vain, onko se isompi kuin Reginan. Tai Emmankaan. 

Toisalla Merida yrittää opettaa Rumplesta rohkean miekkailutunnin avulla. Siinä kuitenkaan onnistumatta, niinpä hänen pitää keksiä suunnitelma. Apua löytyykin Henryn satukirjasta, jonka Merida löytää murtauduttuaan Meridan toimistoon. Joko hahmo on harvinaisen pätevä tai Storybrookessa ei juuri ovia lukita.

Joka tapauksessa Merida murtautuu Rumplen kauppaan ja varastaa rikkonaisen kupin. Sen, jonka Belle rikkoi ollessaan vielä Rumplen palvelijana. Keino toimii, sillä Belle antoi hänelle syyn taistella. Meridan työ on silti vasta alussa. En kyllä tiedä, miksi taistelutaito tekisi Rumplesta yhtään rohkeamman. Tai ehkä kyse onkin taistelutahdosta, ei niinkään taidoista.

Samaan aikaan sankarimme yrittävät selvittää, mitä Emma Emma oikein aikoo. He murtautuvat Emman uuteen kotiin. Ensin heidän pitim kiertää taikuudella tehty suojaus tietenkin, mutta se oli helppoa. Suojaus ei koske Henryä, joten heidän piti uskotella olevansa Henry Pojan viltti auttoi. He löytävätkin Excaliburin ja huomaavat sen olevan samantyylinen kuin Pimeän olennon tikarikin. 

He löysivät myös läjän unensieppaajia, jotka näyttävät jotain mielenkiintoista. Muistatteko kuin takaumass Violet frienzonasi Henryn. Se oli kokonaan Emman ansiosta. Hän otti Violetin sydämen ja pakotti tämän rikkomaan poikansa sydämen. Henry näkee saman muiston. Hänellä oli tietenkin hyvä syys. mmärrettävää silti, että muiston huomannut Henry on äidillee vihainen.

Emma yrittää kyllä selittää tapahtunutta Reginalle, mutta tämä ei ota selityksiä kuuleviin korviinsa. Jakso loppui Emman katsoesa loukkaantunutta Henryä haikein mielin. Ne juhlatkin pidettiin, mutta siellä ei tapahtunut mitään juonen kanssa oleellista. Huomio onkin emman motiiveissa, jotka saisivat jo paljastua. Niitä on pantattu nyt jo turhan pitkään. Lisäksi en tiedä,

Kokonaisuudessa jakso oli erittäin hyvä, ehkä jopa tähän mennessä paras. Kausi on kuitenkin vasta alussa, joten se ei ole vielä mikään saavutus. Parasta oli kolmikon Reginan ja Emman sekä Emman ja Henryn toiminen yhdessä. Pidin erityisesti siitä, että Emma näki Coran tappavan Danielin. Niin tärkeä hetki kuin se olikin Reginalle, Emma tuskin oli siitä tietoinen.

Pidin myös Meridasta tässäkin jaksossa. Jo viime viikolla sanoin, että hän on hyvä lisä sarjaan.Hän voisi kuitenkin olla vielä kiinnostavampi liittoutuneena muiden hyvisten kanssa. Muutakin valitettavaa löytyi. Nimittäin Henryn ja Violetin nuori rakkaus vie huomiota tärkeimmiltä asialta. Lisäksi Snow ja David eivät tehneet tässäkään jaksossa juuri mitään hyödyllistä.


Kaiken kaikkiaan Dreamcatcher on parasta Olipa Kertaa. Sarja palasi mukavasti juuriinsa. Toivottavasti se myös pysyy siellä. Viisi tähteä. Seuraavalla viikolla onkin vuorossa Merida-jakso, jota ainakin itse odotan innolla. Toivottavasti jakso vastaa odotuksia tai on edes puoliksi yhtä hyvä kuin tämä.