Nälkäpeli-sarja aloitti nuortendystopioiden voittokulun. Nyt tätä perintöä jatkaa Veronica Rothin Outolintu-sarjan toinen osa, Kapinallinen. Nyt arvostellussa on siitä tehty elokuva.
Luin saman tarinan myös kirjana vähän ennen elokuvan katsomista, joten se voi vaikuttaa arviooni. Niin hyvässä kuin pahassakin. Lähinnä pahassa, sillä kirja on melkein aina elokuvaa parempi, niin kuin myös tässä tapauksessa. Nyt keskityn kuitenkin pelkästään elokuvaan. Kirja-arvosteluni tulenee myöhemmin.
Ennen arvostelua menen kuitenkin perusjuoneen. Ihmiset on jaettu viiteen eri luokkaan: Sopuisiin, Vaatimattomiin, Uskaliaisiin, Rehteihin ja Teräviin. Jokaisella osastolla on oma päähyveenään, jota he yrittävät pitää yllä joskus äärimmäisinkin keinoin. Kaikki eivät kuitenkaan tunne kuuluvansa vain yhteen ryhmään. Näitä kutsutaan divergeneiksi, suomeksi outolinnuiksi.
Yksi näistä outolinnuista on erkoiskykyjä, kuten erilaisten simulaatioiden hallintakyvyn omaava, elokuvan päähenkilö Tris Prior (Shailene Woodley). Ensimmäisessä osassa hän joutuikin sen takia maan pakoon poikaystävänsä Neljän (Theo James) kanssa. Heitä jahtaa häikäilemätön terävien johtaja, Jeannette (Kate Winslet), jonka tarkoituksena on tuhota outolinnut maan päältä.
Kapinallinen-elokuva on pahasti kynitty versio kirjasta. Varsinkin lopusta oli karsittu paljon, jopa liikaakin. Juonikin on hivenen erilainen tai jopa enemmänkin kuin hivenen, jos nyt rehellisia ollaan. Kirjasarjan superfanit voivat siis pettyä. Onneksi en kuulu niihin, vaikka niistä pidinkin. Nimittäin kaikki tarpeellinen oli kuitenkin mukana. En siis voi valittaa.
Juoni oli enemmän kuin ok, parempi kuin nuortille suunnatussa fiktiossa keskimäärin. Puutthan siitä nykyään jo nuorten kirjoissa melkein pakollinen kolmiodraama. Elokuva ei loistanut yllätyksellisyydellään, vaikka aina ei tiennytkään, mikä on totta ja mikä ei. Itsekin yllätyin ainakin kerran asiaan liittyen. Niin vanha kuin ”se olikin vain unta”-kikka onkin.
Hahmoista lähinnä Trish kehittyy johonkin suuntaan, muut jäivät auttamatta sivuosaa, vaikka Kate Winslett ja osastottomien kapinajohtajaa näyttelevä Naomi Watts onnistuivatkin rooleissaa. Toki uusia puolia löytyy hahmoista, jos toisestakin. Ei kuitenkaan tarpeeksi. Inhokkini oli edellisen osan tapaan Markus ja Peter. Pidin taas ymmärrettävästi pienen osan saanesta Cristinasta.
Sitten tuotantoasioihin. Erikoistehosteet olivat juuri niin korkealaatuisia kuin pitääkin. Erilaiset simulaatiot tarjoavatkin silmäkarkkia kyllin, varsinkin lopussa. Kyseiseen karkkilaatuun sai tutustua myön muuten, sillä niin lavasteet kuin puvustuskin hoidettiin mallikkaasti. Leffan toimintakohtaukset olivat puolestaan hieman tylsiä. Ne olisivat kaivanneet lisää kekseliäisyyttä.
Elokuvan pääpaino tosin olikin draamalla, joka ehkä toimii kohderyhmään, mutta ei niinkään minuun.Toinen asia, mitä olisin kaivannut oli huumori. Mutta toisaalta, se ei olisi sopinut elokuvan henkeen. Siksi en laske huumorin vähäisyyttä elokuvan viaksi. Sen sijaan liian imelän ja lopullisen tuntuisen lopun pistän. Koukku puuttuu täysin, enkä nyt puhu siitä kuuluisasta kapteenista.
Rankkaisin Nälkäpelit edelleen paremmaksi. Niin kirjana kuin elokuvanakin. Kapinallinenkaan ei onneksituottanut pettymystä. Neljä tähteä. Ilman edellisen osan katsomista tai ainakin kirjan lukemista, elokuvaa ei kuitenkaan kannata edes harkita.
Luin saman tarinan myös kirjana vähän ennen elokuvan katsomista, joten se voi vaikuttaa arviooni. Niin hyvässä kuin pahassakin. Lähinnä pahassa, sillä kirja on melkein aina elokuvaa parempi, niin kuin myös tässä tapauksessa. Nyt keskityn kuitenkin pelkästään elokuvaan. Kirja-arvosteluni tulenee myöhemmin.
Ennen arvostelua menen kuitenkin perusjuoneen. Ihmiset on jaettu viiteen eri luokkaan: Sopuisiin, Vaatimattomiin, Uskaliaisiin, Rehteihin ja Teräviin. Jokaisella osastolla on oma päähyveenään, jota he yrittävät pitää yllä joskus äärimmäisinkin keinoin. Kaikki eivät kuitenkaan tunne kuuluvansa vain yhteen ryhmään. Näitä kutsutaan divergeneiksi, suomeksi outolinnuiksi.
Yksi näistä outolinnuista on erkoiskykyjä, kuten erilaisten simulaatioiden hallintakyvyn omaava, elokuvan päähenkilö Tris Prior (Shailene Woodley). Ensimmäisessä osassa hän joutuikin sen takia maan pakoon poikaystävänsä Neljän (Theo James) kanssa. Heitä jahtaa häikäilemätön terävien johtaja, Jeannette (Kate Winslet), jonka tarkoituksena on tuhota outolinnut maan päältä.Kapinallinen-elokuva on pahasti kynitty versio kirjasta. Varsinkin lopusta oli karsittu paljon, jopa liikaakin. Juonikin on hivenen erilainen tai jopa enemmänkin kuin hivenen, jos nyt rehellisia ollaan. Kirjasarjan superfanit voivat siis pettyä. Onneksi en kuulu niihin, vaikka niistä pidinkin. Nimittäin kaikki tarpeellinen oli kuitenkin mukana. En siis voi valittaa.
Juoni oli enemmän kuin ok, parempi kuin nuortille suunnatussa fiktiossa keskimäärin. Puutthan siitä nykyään jo nuorten kirjoissa melkein pakollinen kolmiodraama. Elokuva ei loistanut yllätyksellisyydellään, vaikka aina ei tiennytkään, mikä on totta ja mikä ei. Itsekin yllätyin ainakin kerran asiaan liittyen. Niin vanha kuin ”se olikin vain unta”-kikka onkin.
Hahmoista lähinnä Trish kehittyy johonkin suuntaan, muut jäivät auttamatta sivuosaa, vaikka Kate Winslett ja osastottomien kapinajohtajaa näyttelevä Naomi Watts onnistuivatkin rooleissaa. Toki uusia puolia löytyy hahmoista, jos toisestakin. Ei kuitenkaan tarpeeksi. Inhokkini oli edellisen osan tapaan Markus ja Peter. Pidin taas ymmärrettävästi pienen osan saanesta Cristinasta.Sitten tuotantoasioihin. Erikoistehosteet olivat juuri niin korkealaatuisia kuin pitääkin. Erilaiset simulaatiot tarjoavatkin silmäkarkkia kyllin, varsinkin lopussa. Kyseiseen karkkilaatuun sai tutustua myön muuten, sillä niin lavasteet kuin puvustuskin hoidettiin mallikkaasti. Leffan toimintakohtaukset olivat puolestaan hieman tylsiä. Ne olisivat kaivanneet lisää kekseliäisyyttä.
Elokuvan pääpaino tosin olikin draamalla, joka ehkä toimii kohderyhmään, mutta ei niinkään minuun.Toinen asia, mitä olisin kaivannut oli huumori. Mutta toisaalta, se ei olisi sopinut elokuvan henkeen. Siksi en laske huumorin vähäisyyttä elokuvan viaksi. Sen sijaan liian imelän ja lopullisen tuntuisen lopun pistän. Koukku puuttuu täysin, enkä nyt puhu siitä kuuluisasta kapteenista.
Rankkaisin Nälkäpelit edelleen paremmaksi. Niin kirjana kuin elokuvanakin. Kapinallinenkaan ei onneksituottanut pettymystä. Neljä tähteä. Ilman edellisen osan katsomista tai ainakin kirjan lukemista, elokuvaa ei kuitenkaan kannata edes harkita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti