A Dance with Dragons,
suomeksi lohikäärmetanssi on George R.R. Martinin Tulen ja jään laulu – sarjan viides
osa. Kirjan tapahtumat keskittyvät
pohjoisen, vapaakaupunkien ja Orjakauppiaanlahden alueelle.
Tänä viikonloppuna lopetin Dance with dragonsin. Luin sen
englanniksi, kun en malttanut odottaa suomennuksen tuloa. Nyt odottelenkin
sarjan seuraavaa osaa, The Winds of Winteriä, josta sainkin jo maistiaisia
Dancen lukunäytteestä. Sen perusteella laatukirja on tulossa siitäkin. Kirja
seurasi ensimmäisillä sivuillaan Tyrionin, Jonin, Theonin ja Daenerysis
tarinaa. Loppukirjassa pääsin tutustumaan myös muiden tarinaa eteenpäin. Kirja
kuin aloitti kertomalla Korppien kestien tarinaa, mutta eri näkökulmasta.
Alussa oli liian paljon samoja hahmoja ja vaihtelevaisuus jäi puuttumaan,
vaikka hahmot kiinnostavia ovatkin. Dany ja Jon kuin ovat suosikkihahmojani ja
Tyrionin luvut ovat aina kiinnostavia, ei ihme sillä Tyrion on tietojeni mukaan
George Martinin lempihahmo. Minusta hän on hyvä, mutta yliarvostettu hahmo. Osa
kertojista on myös uusia, mikä toi uusia, mielenkiintoisia näkökulmia
tapahtumiin. Theonin, tai Reekin, niin kuin häntä kirjassa kutsutaan, tarina on
erittäin synkkä. Vaikka Theon paljon pahaa saikin aikaan, niin mies parka. Hän
joutui kestämään ties vaikka mitä.
Tarina myös lähti käyntiin hitaasti, mutta parani loppua
kohden. Muuten Dance oli erinomaista luettavaa, taattua Tulen ja jään laulu –
sarjan tasoa. Varsinkin loppu, jossa pääsin lukemaan Aryan, yhden
lempihahmoistani, tarinaa eteenpäin. Myös ser Barristan Selmyn luvut olivat
yllättävän hyviä. Jotenkin jäi sellainen fiilis, että kirjassa pedattiin seuraavan
kirjan tapahtumia ja se olikin eräänlainen The Winds of Winterin esiosa. Siksi
juoni tuntui junnaavan paikoillaan. kirjan ongelmana on myös erilaisten fraasien
toisto, ne muistaisi vähemmälläkin, esimerkiksi ymmärsin jo ensimmäisellä
kerralla, että Jon Snow ei tiedä mitään, enkä välitä Tyrionin lailla huorien
olinpaikasta. Kirja tarjosi juonittelua, draamaa, yllätyksiä ja toimintaa. Mitään
kovin radikaalia ei tässä kirjassa kuitenkaan tapahtunut. Kokonaisuudessaan
kirjassa oli erinomainen, jopa loistava. Juonesta en kerro juuri mitään, niin
vältytään spoilereista. Hahmot ovat jälleen kirjan parasta antia, sekä uudet
että vanhat. heidän inhimillisyytensä loivat hyvän samaistumispohjan. Pidin myös
kirjan synkkyydestä ja tarinan monimutkaisuudesta. Monimutkaisuudesta syntyi
myös kirjasarjan huono ominaisuus, perässä pysymisen vaikeus. Kun juonikuvioita
on näinkin monta, en aina voi muistaa kaikkia. Odotan mielenkiinnolla, mitä
tuleman pitää. Veikkaan, että kirjasarjan loppu lyö kaikki ällikällä. Toivottavasti
loppu ei kompastu liian moniin juonen päihin ja siitä tulee sarjan arvoinen. Mielenkiintoista
on, miten kirja vääntyy tuotantokaudeksi. Luvassa on useitakin tapahtumia,
joita haluaisin nähdä visuaalisesti, kuten Danyn lohikäärmeisiin liittyvät
osat, sekä Cersein osuudet. Sarjan edelliset osat kannattaa lukea ennen tätä
kirjaa, onhan Dance jatko-osa. Dance on ollut paras tänä vuonna lukemistani
kirjoista, vaikka Outolintu meneekin lähelle. Kirja maksoi kahdeksan euroa Suomalaisessa
Kirjakaupassa ja oli enemmän kuin hintansa väärtti. Jos se o.isi kirjoitettu
suomeksi, olisin lukenut sen parissa päivässä, Nyt minulla meni kauemmin. Eipä
sillä, tätä kirjaa voikin nautiskella, varsinkin kuin seuraavan kirjan
julkaisusta ei ole tietoa.
