Kirja-arvostelu – Valtapeliä Seitsemässä kuningaskunnassa

A Dance with Dragons, suomeksi lohikäärmetanssi on George R.R. Martinin Tulen ja jään laulu – sarjan viides osa. Kirjan tapahtumat keskittyvät pohjoisen, vapaakaupunkien ja Orjakauppiaanlahden alueelle.

Tänä viikonloppuna lopetin Dance with dragonsin. Luin sen englanniksi, kun en malttanut odottaa suomennuksen tuloa. Nyt odottelenkin sarjan seuraavaa osaa, The Winds of Winteriä, josta sainkin jo maistiaisia Dancen lukunäytteestä. Sen perusteella laatukirja on tulossa siitäkin. Kirja seurasi ensimmäisillä sivuillaan Tyrionin, Jonin, Theonin ja Daenerysis tarinaa. Loppukirjassa pääsin tutustumaan myös muiden tarinaa eteenpäin. Kirja kuin aloitti kertomalla Korppien kestien tarinaa, mutta eri näkökulmasta. Alussa oli liian paljon samoja hahmoja ja vaihtelevaisuus jäi puuttumaan, vaikka hahmot kiinnostavia ovatkin. Dany ja Jon kuin ovat suosikkihahmojani ja Tyrionin luvut ovat aina kiinnostavia, ei ihme sillä Tyrion on tietojeni mukaan George Martinin lempihahmo. Minusta hän on hyvä, mutta yliarvostettu hahmo. Osa kertojista on myös uusia, mikä toi uusia, mielenkiintoisia näkökulmia tapahtumiin. Theonin, tai Reekin, niin kuin häntä kirjassa kutsutaan, tarina on erittäin synkkä. Vaikka Theon paljon pahaa saikin aikaan, niin mies parka. Hän joutui kestämään ties vaikka mitä.

Tarina myös lähti käyntiin hitaasti, mutta parani loppua kohden. Muuten Dance oli erinomaista luettavaa, taattua Tulen ja jään laulu – sarjan tasoa. Varsinkin loppu, jossa pääsin lukemaan Aryan, yhden lempihahmoistani, tarinaa eteenpäin. Myös ser Barristan Selmyn luvut olivat yllättävän hyviä. Jotenkin jäi sellainen fiilis, että kirjassa pedattiin seuraavan kirjan tapahtumia ja se olikin eräänlainen The Winds of Winterin esiosa. Siksi juoni tuntui junnaavan paikoillaan. kirjan ongelmana on myös erilaisten fraasien toisto, ne muistaisi vähemmälläkin, esimerkiksi ymmärsin jo ensimmäisellä kerralla, että Jon Snow ei tiedä mitään, enkä välitä Tyrionin lailla huorien olinpaikasta. Kirja tarjosi juonittelua, draamaa, yllätyksiä ja toimintaa. Mitään kovin radikaalia ei tässä kirjassa kuitenkaan tapahtunut. Kokonaisuudessaan kirjassa oli erinomainen, jopa loistava. Juonesta en kerro juuri mitään, niin vältytään spoilereista. Hahmot ovat jälleen kirjan parasta antia, sekä uudet että vanhat. heidän inhimillisyytensä loivat hyvän samaistumispohjan. Pidin myös kirjan synkkyydestä ja tarinan monimutkaisuudesta. Monimutkaisuudesta syntyi myös kirjasarjan huono ominaisuus, perässä pysymisen vaikeus. Kun juonikuvioita on näinkin monta, en aina voi muistaa kaikkia. Odotan mielenkiinnolla, mitä tuleman pitää. Veikkaan, että kirjasarjan loppu lyö kaikki ällikällä. Toivottavasti loppu ei kompastu liian moniin juonen päihin ja siitä tulee sarjan arvoinen. Mielenkiintoista on, miten kirja vääntyy tuotantokaudeksi. Luvassa on useitakin tapahtumia, joita haluaisin nähdä visuaalisesti, kuten Danyn lohikäärmeisiin liittyvät osat, sekä Cersein osuudet. Sarjan edelliset osat kannattaa lukea ennen tätä kirjaa, onhan Dance jatko-osa. Dance on ollut paras tänä vuonna lukemistani kirjoista, vaikka Outolintu meneekin lähelle. Kirja maksoi kahdeksan euroa Suomalaisessa Kirjakaupassa ja oli enemmän kuin hintansa väärtti. Jos se o.isi kirjoitettu suomeksi, olisin lukenut sen parissa päivässä, Nyt minulla meni kauemmin. Eipä sillä, tätä kirjaa voikin nautiskella, varsinkin kuin seuraavan kirjan julkaisusta ei ole tietoa.