Myrskylintu on Conn
Igguldenin historiallisen Ruusujen Sota-sarja ensimmäinen osa. Se kertoo
taistelusta Englannin kuninkuudesta nykyisen hallitsija ja Yorkin välillä. Kirja
perustuu löyhästi tositapahtumiin, sillä Ruusujen sota on käyty oikeastikin.
En kerro paljon juonesta, mutta sen keskiössä on Englannin
sairaanloinen ja helposti ohjattava, mutta hyväsydäminen hallitsija Henrik. Hän
ei tietenkään pysty hallitsemaan kuningaskuntaansa, joten kruunulle olisi
ottajia. Lisäksi Englanti sotii Ranskaa ja kapinallisia talonpoikia vastaan. Kirja
oli makuuni. Siinä oli historiaa, mielenkiintoisia hahmoja ja jännittäviä
tapahtumia. Siinä keskityttiin aika tavalla miehiseen toimintaan. Vaikka
olenkin juuri toiminnan ystävä, juonittelua olisi minustakin saanut olla
enemmän. Pidin siitä, että kirjassa näytettiin useita eri näkökulmia. Se toi
siihen lisää mielenkiintoisuutta. En kuitenkaan usko, että oikeasti sodassa
olisi kirjan kaltaista hyvän ja pahan välistä eroa. Kuningas oli ylihyvä,
vaikka heikko olikin. Samoin kuningatar. Margaretaan ei voinut olla samaistumatta.
Yorkin suku taas kuvattiin epämiellyttäväksi. Toki siinä kaikki ei ollut
mustavalkoista, varsinkin talonpoikien hyökkäyksessä. Kirjassa voisi olla
enemmän henkilökeskeisyyttä, mutta muuten paketti on varsin toimia. Henkilöistä
pidin eniten William Polesta ja Thomasista. heissä oli jotakin hyvin
kunniallista, joka teki heistä helposti pidettäviä, mutta ei välttämättä
mielenkiintoisia hahmoja. Mielenkiintoisin hahmo oli vakoojamestari Derry
Brewer. Verinen toiminta on kirjan pääosassa, ainakin melkein. Taisteluja
kuvattiin monta sivua ja varsinkin loppua kohden siihen keskityttiin paljon.
Minusta tämä ei ole välttämättä miinusta kirjalle. Luen varmasti kirjasarjan
seuraavatkin osat. Lopussa kerrotaan tapahtumien historiallisista konsepteista,
mikä oli plussaa. Oli kiva lukea, miten kaikki tapahtuivat oikeasti. Suosittelen
historiasta kiinnostuneille ja fantasian ystäville. Kirja ei ehkä ollut
fantasiaa, mutta siinä on siitä huolimatta jotakin samaa. Kirja tuokin mieleen George
R.R. Martinin Tulen ja jään laulu – sarjassa. Martinin onkin sanottu ottaneen
kirjoihinsa mallia Englannin historiasta. Minäkin löysin siitä jotakin samaa.
varsinkin, kuin se mukavin hahmo kuoli heti ensimmäisessä kirjassa. Anna 4
tähteä. Hyvä, mutta olisi voinut olla parempikin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti