Kultainen lohikäärme – Yliluonnolliset voimat riehuvat Singapore Kolmessa

Liz Williamssin kirjat ovat uusimpia kirjalöytöjäni. Aloitin loman lukemalla sarjan kolmannen osa, Kultaisen lohikäärmeen.  Ensimmäistä osaa en ole valitettavasti lukenut, mutta kirjaan pääsee sisään ilmankin.

Nuori teatterilainen katoaa. Tehtävän saavat hoitaakseen rikoskomisario Chen ja demonipoliisi Zhu Irzh, jotka saavat kuitenkin vielä tärkeämmän tehtävän: Heidät lähetetään helvettiin diplomaattimatkalle taivaan edustajan neiti Qi:n kanssa. Samaan aikaan tapahtuu muutakin. Vanharouva neiti Pa saa hoidettavakseen kuolleen tyttärensä pojan, joka ei ole sitä, miltä näyttää. Näistä lähtökohdista alkaa Liz Wiliamsin Kultainen lohikäärme.

 Ihastuin Liz Williamsin omaperäiseen maailmaan jo lukiessani sarjan toista osaa, Demonien taivasta. Maailmaan kestää kuitenkin päästä sisään. Tosin tähän vaikutti omalla kohdallani se, etten ole lukenut ensimmäistä osaa ja toisesta osastakin on aikaa. Maailmasta löytyi kirjan edetessä uusia puolia. Siinä mm. tutustutaan Zhu Irzhin perheestä, Sodan ministeriöön ja mielenkiintoiseen Himon ministeriöön. Pidin erityisesti sodanministeriön mentaliteetista ja neiti Qi:n suhtautumisesta siihen.  Kirjan ongelma omalla kohdallani oli se, että hahmot kuten vanha rouva Pa tai Pin, prostioutunakin rahansa tienaava näyttelijä, eivät jaksaneet kiinnostaa loppuun asti. Lisäksi

Päähenkilössä ei ole muuten mitään vikaa, mutta hän voisi olla persoonallisempi. Muuten niin värikkäässä maailmassa rikoskomisario Chen oli aika laimea. Tosin minusta Inari, Chenin helvetistä lähtenyt demonivaimo, lisäsi myös Chenin kiinnostavuutta. Kirjassa on monta kulmaa, josta ehkä yllättävin kuului lohikäärmeelle. Minusta näkökanta toimi. Zhu Irzh onnistui hahmona. Vaatimattomuudestaan huolimatta neiti Qi on oikea badass, kun sille päälle sattuu.

Kirja oli vauhdikas, tilanteita ja tapahtumia riitti. Kirja loppui ryminällä, kun taivan ja helvetti selvittivät välejään. Erikoista tässä on se, että tuskin kovin moni oli taivaan puolella, en ainakaan minä. Helvetissä on monia puutteita, mutta taivaan voittaessa ihmisten kuoleman jälkeinen elämä olisi uhattuna. Vaikka juoni onkin monimutkainen, pysyin mukana loppuun asti.

Olen kuullut, että sarjasta tulee ainakin vielä neljäs osa, jota ei ole vielä suomennettu. Sen englantilainen nimi on The Shadow Pavilion. Luen sen, kunhan se julkaistaan ja löydän sen kirjastosta. En kuitenkaan suoranaisesti odota sitä. Annan neljä tähteä. 

Matka taivaaseen, Helvetin ja kiirastulen kautta – Jumalainen näytelmä

Luen juuri Dan Brownin Infernoa. Siinä ratkaisevassa asemassa on italialaisen Dante Alighierin runoelma Jumalainen näytelmä. Siksi haluan tietää enemmän, mitä tämä näytelmä pitää sisällään.

Dante

Kaikki tuntevat Jumalaisen näytelmän edes jotenkin. Harva on kuitenkaan lukenut sitä. Aikakaudellaan Jumalaisella näytelmällä on mitä luultavimmin ollut huomattavasti suurempi yhteiskunnallinen kaiku kuin tänä päivänä. Voisin hyvin kuvitella, että ainakin Helvetti osa pelotteli ihmisiä kirkkoon aika tehokkaasti. Teos kiteyttääkin keskiaikaisen maailman kuvan loistavasti. Dante itsekin oli mielenkiintoinen ihminen. Hän oli poliitikko, joka uskoi ikuisen rauhan ajaksi kutsuttua yhteiskunnallista unelmaan. Kun kaikki kansat saataisiin yhden oikeudenmukaisen hallitsijan alaisuuteen, syntyisi rauha. Dante oli myös runoilija, laulaja ja sonetin kehittäjä. Hänet ajettiin kotikaupungistaan Firenzestä maanpakoon sisällissodan vuoksi. Dante vaelsi ympäri Italiaa päätyen viimein Ravennaan, jossa hän viimeisteli Jumalaisen näytelmän.

Jumalainen näytelmä kertoo Danten matkasta Helvetin ja Kiirastulen kautta Taivaaseen. Runoelmaa voi eri tavoin. Sitä voi pitää sielun matkana puhdistumiseen, aikansa yhteiskunnan moraalisesta rappiosta, eräänlaisena fiktiivisenä matkakirjallisuutena tai vain raamatun tulkintana tuonpuoleisesta. Jumalainen näytelmä koostuu kolmesta osasta: Inferno (helvetti), Purgatorio (kiirastuli) ja Paradiso (paratiisi). Ensimmäinen osa, Inferno, on näistä kolmesta tunnetuin. Ei siis ihme, että Dan Brown on antanut kirjalleen juuri tuon nimen. Teos on myös suomennettu, kahdesti. Sen teki Eino Leino vuonna 1912 ja myöhemmin Elina Vaara. Tarina alkaa Danten eksyttyä kiirastorstaina metsään.  ”Elomme keskimatkaan ehtineenä samoilin synkkää metsää, koska olin pois harhautunut tieltä oikealta.” Elon keskimatka tarkoittaa keski-ikää. Hän tapaa kolme eri syntityyppiä edustavaa petoa, suden, pantterin ja leijonan. Hän tapaa esikuvansa runoilijamestari Vergiliuksen, joka kertoo että petojen ohi pääsee vain helvetin ja kiirastulen kautta. Helvetin portin yläpuolella on kirjan tunnetuimmat sanat: ”Ken tästä käy, saa kaiken toivon heittää”. Dante kulkee kuitenkin portista ja saapuu Helvettiin. Siellä hän kulkee useiden eri tasojen läpi nähden erilaisia syntisiä. Varsinaisen helvetin piirejä on yhdeksän. Niissä syntiset kärsivät heidän syntinsä mukaiset rangaistukset. Niiden ohi päästessään Dante päätyy Kiirastuleen, helvetin kaivamisesta saadusta maasta tehtyyn vuoreen. Vuoren huipulla on maallinen paratiisi, jossa Dante tapaa nuoruudenrakastettunsa Beatricen. Teoksen lopussa Dante pääsee ihan maankamarallekin. Ahdistavalle matkalle on siis luvassa onnellinen loppu. Jos satut osaamaan italiaa, tässä on alkuperäinen teksti: http://www.mediasoft.it/dante/