Ensitunnelmat Torchwoodin Miracle daystä

Olen nähnyt muutaman jakson Torchwoodin viimeisestä tuotantokaudesta, Miracle daystä. Nyt kerron, millä mieltä siitä olen. Arvostelu tulee myöhemmin, kun olen nähnyt koko kauden.

Aikaisemmin tapahtunutta: Torchwood hajosi, Gwen lähti perustamaan perheen miehensä kanssa ja Jack kiertämään maailmaa.heidän rauhallinen elonsa kuitenkin muuttuu, kunn tapahtui ihme. Ihmiset eivät enää kuole. Torchwood ryhtyy vastahakoisesti selvittämään asiaa, apunaan entiset C.S.I-agentit Rex Mathison ja hänen kollegansa Esther Drummond. 

Pidän kaudesta ensi katsomalla. Vaikka siinä käsitellään kansainvälistä kriisiä, se on paljon edellistä kautta kevyempi, ainakin neljä ensimmäistä jaksoa. En tiedä, saako kausi paljon synkempiä sävyjä. Yksi teema on kuitenkin pysynyt samana: ihmiset ja heidän toimintansa kriisitilanteissa. Usein vielä mahdollisimman pahalla tavalla.

Jackin kuolevaisuus oli kiva lisä. Se tuo tarinaan vähän uusia kulmia, uudistaa Torchwoodin konseptia. Tällä kertaa seikkailaan suurimmaksi osaksi Amerikan ihmemaassa. Vaikka vaihtelu virkistää, kyllä sarja minusta paremmin Brittilään sopii.Pidän Rexin huomioista Torchwoodin työskentelytapoja kohtaan. Pieni tritiikki sopii hyvin viimeiseen kauteen.Vaikka kyseistä kriisiä tuskin tapahtuu, pidän ihmisten reaktioita suhteellisen realistisina. Niin hyvässä kuin pahassakin. Uusista hahmoista kiinnostuin tohtori Vera Juarezistä.

Kausi on tuttua, Torchwood tasoa. Olisin silti toivonut enemmän tuttuja hahmoja, mutta valitettavasti suurin osa alkuperäisestä tiimistä on kuollut, vieläpä ennen Miracle daytä. Idea on mielenkiintoinen, vielä edellistäkin kautta mielenkiintoisempi. Mikäs sen mielenkiintoisempi aihe kuin kuolema. Katsoessa unohdan usein, etteivät hahmot voi kuolla. He voivat kuitenkin vahingoittua ja jossain tapauksessa eläminen on se pahempi vaihtoehto. En vielä anna numeroa. Tähän mennessä kausi on ollut katsomisen arvoinen. 

Torchwood: Children of Earth

Valvoin eilen myöhempään, kun olisi minulle hyväksi ja katsoin Netflixistä Torchwoodin kolmannen, viisiosaisen, tuotantokauden nimeltä Children of Earth. Tänään päätin kertoa, mitä siitä jäi käteen. Sisältää tuttuun tyyliin JUONIPALJASTUKSIA.

Children of Earth alkaa raflaavasti. Yllättäen kaikki maailman lapset jähmettyvät samaan aikaa. Kuka saa sen aikaa ja miksi? Torchwood ryhtyy selvittämään asiaa, mutta he eivät ole ainoita. Valtion virkamies John Frobisher tutkii myös tapausta, mutta hän on enemmän kiinnostanut vuosikymmeniä sattuneen tapauksen peittelystä, kun tilanteen selvittämisestä. Valitettavasti tilanteen peittely vaatii Torchwoodin, erityisesti Kapteeni Jack Harttnessin tuhoamista. Jännitystä lisää vielä toinen jähmettyminen. Tällä kertaa lapset alkavat puhua. Viesti on selvä: Me olemme tulossa. Lopulta lähettäjäksi paljastuu 456:siski kutsutut avaruusolennot, jotka uhkaavat salaisissa neuvotteluissa täysmittaisella sodalla, jos he eivät saa miljoonia maailman lapsia. Kerta ei ole ensimmäinen. Viimeksi itse Jack Hartness oli mukana. Tällöin lapsia haluttiin vain kaksitoista. Nyt kysymys kuuluu. Voiko ihmiskunta voittaa lähes voittamattoman vihollisen vai pitääkö heidän taipua ja tuomita samalla miljoonia lapsia tuhoon?

Kausi ehdottomasti koko Doctor Who/Torchwood universumin synkin, vaikka alussa olikin tuttua, Torchwood tyyliä. Tarina oli yksinkertainen, mutta toimiva. Minua kosketti erityisesti Ianton kuoleman ja maailman johtajien suunnitelmat, antaa avaruusolennoille miljoonia maailman lapsia. Vaikka pidänkin viikon hirviö-standardista, yhtä pidempää tarinaa oli kiinnostava seurata. Ajatus siitä, ettei Jack kuole millään on viety astetta pidemmälle. Hänet mm. räjäytetään ja valetaan sementtiin. Iso-Britanniakaan ei selviä vahingoitta. Avaruusolentoa vastaan ei käyty tutulla tyylillä, niistä ei saatu edes koko kuvaa. Toiminta olikin ihmisten välistä ammuskelua. Kaudessa olikin tärkeämpää itse tarina ja sen psykologinen puoli. Aiheena olivat lapset sekä mitä kannattaa uhrata suuremman hyvän eteen. Iannon kuolema edustaa kuolemattomuuden hintaa. kauden loppu jatkoi synkkää linjaa. Jack joutui uhraamaan oman lapsenlapsensa ja jäljellä oleva ryhmä hajosi Gwenin saadessa lapsen ja Jackin lähtiessä tutkimaan avaruutta.

Kolmannella kaudella riitti uusia hahmoja jonkin verran. Jack, ianto, Gwen, Rhys ja Gwenin entinen poliisikollega Andy olivat ainuina vanhoina hahmoina. Pääministeri oli suoraan sanottuna kusipää, John Frobisher puolestaan hyvä mies vaikeassa tilanteessa. Ensimmäistä päivää Johnille työskentelevä Lois Habiba toi tarinaan mielenkiintoa. Itse avaruusolennot jäivät etäiseksi, samoin hallituksen jäsenet ja Torchwoodin tuhoamista yrittänyt Agentti Johnsson. Traagisuutta lisäsi myös väärällä nimellä mielisairaalassa elelevä Clement MacDonald. Muuten hahmokaarti koostuikin tavallisista ihmisistä, kuten Iannon siskosta perheineen.

 Children of Earth oli jännittävä, koskettava ja tuttua Torcwood laatua, jossa saimme tietää enemmän Jackistä ja Iannosta. Tarinan pituuden takia käänteitäkin riitti. Välillä paetaan hallituksen sotilaita, välillä neuvotellaan avaruusolentojen kanssa ja välillä huolestutaan lapsista. Kauden heikkous oli liian pitkässä tarinan rakentelussa, jolloin loppuratkaisulle ei jäänyt juurikaan aikaa. Annan kaudelle neljä ja puoli tähteä. Torchwood ei lopu vielä tähän, vaan siitä on neljäs tuotantokausi, Torchwood: Miracle Day. Kauden idea on yksinkertainen: Ihmiset eivät enää kuole, joka tietenkin aiheuttaa monia ongelmia.