torstai 24. heinäkuuta 2014

Ensitunnelmat Torchwoodin Miracle daystä


Olen nähnyt muutaman jakson Torchwoodin viimeisestä tuotantokaudesta, Miracle daystä. Nyt kerron, millä mieltä siitä olen. Arvostelu tulee myöhemmin, kun olen nähnyt koko kauden.

Aikaisemmin tapahtunutta: Torchwood hajosi, Gwen lähti perustamaan perheen miehensä kanssa ja Jack kiertämään maailmaa.heidän rauhallinen elonsa kuitenkin muuttuu, kunn tapahtui ihme. Ihmiset eivät enää kuole. Torchwood ryhtyy vastahakoisesti selvittämään asiaa, apunaan entiset C.S.I-agentit Rex Mathison ja hänen kollegansa Esther Drummond. 

Pidän kaudesta ensi katsomalla. Vaikka siinä käsitellään kansainvälistä kriisiä, se on paljon edellistä kautta kevyempi, ainakin neljä ensimmäistä jaksoa. En tiedä, saako kausi paljon synkempiä sävyjä. Yksi teema on kuitenkin pysynyt samana: ihmiset ja heidän toimintansa kriisitilanteissa. Usein vielä mahdollisimman pahalla tavalla.

Jackin kuolevaisuus oli kiva lisä. Se tuo tarinaan vähän uusia kulmia, uudistaa Torchwoodin konseptia. Tällä kertaa seikkailaan suurimmaksi osaksi Amerikan ihmemaassa. Vaikka vaihtelu virkistää, kyllä sarja minusta paremmin Brittilään sopii.Pidän Rexin huomioista Torchwoodin työskentelytapoja kohtaan. Pieni tritiikki sopii hyvin viimeiseen kauteen.Vaikka kyseistä kriisiä tuskin tapahtuu, pidän ihmisten reaktioita suhteellisen realistisina. Niin hyvässä kuin pahassakin. Uusista hahmoista kiinnostuin tohtori Vera Juarezistä.


Kausi on tuttua, Torchwood tasoa. Olisin silti toivonut enemmän tuttuja hahmoja, mutta valitettavasti suurin osa alkuperäisestä tiimistä on kuollut, vieläpä ennen Miracle daytä. Idea on mielenkiintoinen, vielä edellistäkin kautta mielenkiintoisempi. Mikäs sen mielenkiintoisempi aihe kuin kuolema. Katsoessa unohdan usein, etteivät hahmot voi kuolla. He voivat kuitenkin vahingoittua ja jossain tapauksessa eläminen on se pahempi vaihtoehto. En vielä anna numeroa. Tähän mennessä kausi on ollut katsomisen arvoinen. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti