Storybrookessa kaikki on menossa Pimeän olentojen ansiosta päin Helvettiä

Olipa kerran viidennen kauden ensimmäinen puolisko tuli päätökseensä kauden 11. jakson, The Swan Songin, myötä. Siinä sankarimme kohtaavat Pimeän olentojen uhan.

Aikaisemmin tapahtunutta: PimeäEmma paljastui hyvikseksi, tilastaan huolimatta. Toisin oli Koukku laita. Hän nimittäin käytti Pimeän kirousta Storybrookeen päästäkseen ja tappoi Merlinin ja päästi kaikki aikaisemmin eläneet Pimeän olennot Alamaailmasta. Zelenalla, Robinilla ja Reginalla on huoltajuuskiista käynnissä, mutta ketä kiinnostaa. Ei ainakaan minua.

Jakson eivät takaumat tällä kertaa sijoutu Camelotiin. Se tarina näyttää todellakin olla loppuunkäsitelly. Itseasiassa koko kuningas Arthurin possea ei jaksossa nähty. Tai Meridaakaan sen puoleen. Juoni siis jäi tavallaan kesken, sillä Merida ei ehtinyt vielä kostaa isänsä kuolemaa tai Guinevere päästä hänet Arthurin luona pitämästä lumouksesta.

Nyt itse jaksoon tai tarkemmin sanottuna takaumiin. Ne keskittyvät tällä kertaa Koukkuun. Mies on jaksossa etusijalla, joten se ei ole mikään ihme. Koukun isä hylkää hänet ja hänen veljensä laivaorjuuteen, molempien ollessa vielä lapsia. Syy ei selviä. Paitsi ehkä se, että hylkäävät vanhmmat on sarjassa klisee, varsinkin pahisten kohdalla.

Takaumissa vanhojen kierrättäminen senkun jatkuu. Nimittäin loput takaumat keskittyvät aikaan, jolloin Paha kuningatar Regina päätti palkata Koukun tappamaa äitinsä Coran. Ensin miestä pitää kuitenkin testata heikkouksien varalle. Niinpä Regina vie Koukun tavernaan, tappamaan oman heikkoutensa, eli tarkemmin sanottuna isänsä.

Merirosvo ei kuitenkaan pysty tehtävään. Isä kertoo surullisen tarinansa menetetystä rakkaudesta ja niin edespäin. Asiaan liittyy unikirouskin. Reginan pitää kuitenkin luulla Koukun suorittaneen tehtävänsä loppuun. Niinpä Koukku tarjoaakin hänelle ja velipuolelleen matkaa pois Kaikki meneekin hyvin, kunnes Koukku kuulee velipuolensa nimen.

Se on sama, kuin hänen kuolleella veljeelläänkin, Liam. Velihän kuoli mikä-mikä maassa, Peter panin toimesta. Mainitsin sen, jos joku ei sattunut muistamaan. Asiasta suivaantuneena Koukku tekee juuri niin kuin Regina pyysi eli tappaa isänsä.. Ilmiesesti hylkäämistraumat olivat sittenkin hänelle liikaa ja seuraukset nsiitä ovat traagisia. Takaumat loppuvat tähän.

Niin Charmingit kuin Robinkaan ei näytä edes muistavan lapsiaan. Hyvä, että minä muistan. Niinpä sopiikin kysyä, tuleeko heistäkin pahiksia. Sen jakson näkisin mieluusti. Muutenklaan takaumat eivät jaksaneet kiinnostaa. Ne eivät oleet huonoja. Koukku vain kiinnosta minua hahmona kovinkaan paljon. Sentään Pahaa kuningatarta oli kiva nähdä taas vaihteeksi. 

Storybrookessa sankarimme kohtaavat vihdoin Pimeän olennot. Millaiseksi tahansa sitä viime jakson jälkeen ajattelitkin, joudut todennokeisesti pettymään. Pimeän olennot eivät saa jäädä elävien maailmaan uhraamatta saman verran ihmisiä Manalaan. Niinpä he yrittävät lähettää sankarimme sinne. Keino: He merkkaavat hyvikset sinne vievällä merkillä.

Toisaalla Zelena uhkaa viedä hänen ja Robinin vauvan. Aihe ei kauheasti kinnosta minua, joten käyn sen nopeasti. Regina onnistuu vihdoin käyttämään toisiin maailmoihin vievää taikasauvaa ja lähettää Zelenan takaisin Oz. Hän tulee vielä takasin. Uskon siihen vahvasti. Onko se hyvä vai huono asia? Riippuu vähän, millaiseksi kauden toinen puoliko oikein muotoutuu.

Toinen sivutarina kertookin sitten Bellestä ja Rumplesta. Ensin Rumple pyytää Belleä lähtemään kauas pois, mikä viisasta onkin. Belle tulee kuitenkin takaisin uhan ollessa ohi. Sori, mene vähän asioiden edelle, mutta käsittelen nyt tämän juonen loppuun. Belle ei siis vieläkään halua vieläkään erota Rumplesta. Jostain käsittämättömästä syystä.

Belle perustelee päätöstään silltä, että Rumples teki ensimmäisen kokonaan epäitsekkään tekonsa antamalla hänen mennä. Olen erimieltä. Bellen lähdettyä Rumplella on yksi huoli vähemmän eli silloinhan Bellen se on enemmän tai vähemmän itsekästä. Valitettavasti tv-sarjojen hahmot eivät koskaan kuuntele minua, joten, hän ja Rumple palaavat yhteen, jälleen kerran. Facepalm!

Takaisin päätarinaan. Sanakimme yrittävät löytää ongelmaansa ratkaua, mutta luovuttavat luonteensa vastaisesti pian. Emmaa lukuunottamatta. Hän on päättänyt tappaa itsensä Excarburin avulla. Silloin Pimeän olentoja ei enää olisi. Valitettavasti Koukku saa varastastettua miekan häneltä, minkä jälkeen hän teleporttaa kaikki lähelle Alamaailman porttia.

Pimeän olentojen suunnitemien viimeinen osa, mutta siellä tapahtuukin jotain, mitä minun on vieläkin vaikea uskoa. Regina muistuttaa Koukkua siitä kerrasta kuin tämä tappaa isänsä ja Koukku tekee äkkikäännöksen. Syy? Koska jaksoa on enää vähän jäljellä, eikä mihinkään kauempaan vievään ei ole aikaa. Hän rukoilee Emman tappavan itsensä ja kerrankin Pelastaja jopa tekee sen.

Pimeän olennot katoavat ja loppu hyvin kaikiki hyvin, eikö niin. Ei läheskään. Emma ei halua päästää vieläkään irti Koukusta, niinpä hän suunnittelee matkaavansa Manalaan. Apua hän saakin Rumplelta, josta on tullut taas Pimeän olento. Hän nimittäin taikoi Excarburin siirtämään kaikkien Pimeän olentojen taimkuus itseensä. Bad Rumple! Se siitä hahmokehityksestä sitten.

Eikä siinäkään vielä kaikki. Muut päättävät tulla mukaan, koska ilmeisesti kaikki ovat unohtanut Koukun yrittäneen viedä heidät Alamaailmaan vielä vähän aikaa sitten. Siihen samaan paikkaa, jonne kaikki ovat nyt vapaaehtoisesti menossa. Siitäkin huolimatta, että jakson alussa se oli suurikin kauhistus. He ottavat vielä Henrynkin, teinin, mukaansa. Huippuvanhemuutta taas kerran.

Toisaalta, en voi sanoa olevani yllättynyt. Pelkäsin jo etukäteen, että Koukku saa kaikki tekonsa anteeksi, koska Pimeän olento. En kuitenkaan olettanut sen tapahtuvan näinkin pian. Mitä tulee Koukun pahuuteen tai hyvyyteen? Jakson lopussa koukku vain yksinkertaisesti siivosi omat sotkunsa, mikä ei tee kestään vielä sankaria. Ainakaan minusta.

Sanon sen suoraan, jakso oli iso pettymys. Kaikki palasi takaisin omalle paikoilleen, kuin koko storylinea ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Näköjään sarjan tekijät pelkäävät hullu lailla muutosta.
Tuntuu kuin olisin katsonut kaikki 11 tuntia turhaan. Lisäksi koko jaksossa ei ollut mitään uutta. Vanhaa kierrätettiin vain vähän eri käänteillä. Ehkä tekijät eivät jaksa välittää enää.

Hahmot eivät käyttäytyneet yhtään itensä lailla. Kaikki olivat niin ulkona hahmostaa, että siitä on olemassa oma listakin. Lista löytyy osoitteesta: http://whatthefangirl.com/really-every-out-of-character-moment-from-once-upon-a-times-swan-song/. Se kannattaa lukea. Sanomattakin lienee selvää, että olen listan tekijän kanssa samoilla linjoilla.

Yksinkertaisesti sanottuna, en pitänyt jaksosta. Se oli yksi sarjan huonompia. Anna sille kaksi tähteä. Tähdet tulivat Pahasta kuningattaresta ja siitä, että koko storyline loppuu.

Hyvästi Frozen-Tervetuloa legendaariset Disneyn pahikset

Olipa kerran on edennyt jo neljännen kauden puoliväliin. Vuorossa on Heroes and Villains-niminen jakso, joka lopettaa ensimmäisen puoliskon ja esittelee asetelman toiselle.

Olipa kerran- sarjaa ei nähdä vähään aikaan, sillä nyt nähtävä jakso on ns. winter finale. Amerikkalaisilla on tapana katkaista sarja kauden puolessavälissä ja mennä joulu- tai tarkemmin sanottuna talvitauolle. Seuraava jakso tulee vasta 1. maaliskuuta. 2015. Tämä on siis viimeinen Olipa kerran-sarjan arvosteluni vähään aikaan.

Aikaisemmin tapahtunutta: Yllättävien käänteiden jälkeen Ingrid, mursi oman kirouksensa tekemällä itsemurhan. Samaan aikaan Rumple juoni päästäkseen pois tikarinsa vallasta. Vaikka Lumikuningattaren kirous epäonnistui, Pimeyden olennon pyrkimykset jatkuvat. Hänellä on siihen erittäin voimakas ase, nimittäin voimakasta taikuutta sisältävä Mikin hattu, eikä hän pelkää käyttää sitä. Sen lisäksi häntä auttaa vastentahtoinen Kapteeni Koukku.

Tämän viikkoiset takaumat kertovat ajasta, jolloin Belle on vielä Rumplen palvelija. Rumplen poissaollessa Belle käyttää tilaisuutta hyväkseen ja tutkii hänen omistamiaan mielenkiintoisia esineitä. Pimeän olento kuitenkin yllättää hänet palamalla ennen aikojaan uusimman lelunsa kanssa eli taisteluhanskan, joka näyttää haluamansa ihmisen heikkouden.

Tottakai Rumple suuttuu Bellelle tämän tukiessa salaa hänen aarteitaan ja lähettää hänet pyykkäämään. Bellen työt kuitenkin keskeytyvät hänen seuratessa söpöä dalmatilaisen pentua suoraan ansaan. Tuloksena hänet kidnapataan. Rumple löytää taikuudella tuotetun viestin, jossa hänelle tarjotaan vaihtokauppaa, Belle hänen juuri löytämästään kädestä.

Rumple suostuu vaihtokauppaan, luonteensa vastaisesti. Katsojille selviää kidnappajan tai tarkemmin sanottuna kidnappaajien olevan ketkäs muutkaan kuin Pahatar, Cruella DeVille ja Ursula. Rumple antaakin taisteluhanskan, mutta takaumien lopussa hän hakee sen takaisin. Pimeän olento ei niin vain tavaroistaan luovu. 

Pidän “uusista” pahiksista, joskaan en ole varma, mitä Cruella tekee joukossa. Hänellä kuin ei ole, ainakaan Disneyn animaatiossa, mainittavia taika – tai muitakaan voimia. Pahatar puolestaa on yksi Disneyn voimakkaimmista pahiksista, vaikka sarjaa katsoessa sitä ei aina huomaa. Niin Regina kuin Rumple on voittanut hänet. Ursula on tummaihoinen, mistä sarja on saanut vähän väriä. En kylläkään pidä siitä, että tummaihoinen on jälleen pahis.

Storybookessa Elsa saa vihdoin jäämuurin murrettua, onhan Ingrid poissa. Elsa saa tietää myös, että Hans onnisti Arendellen valloittamisessa, joten kotiin olisi kova kiire. Minusta hahmot olisivat voineet olla mukva vielä vähän aikaa, varsinkin kuin Elsan voimille olisi käyttöä. Lisäksi Elsan ja Emman ystävyyttä oli mukava katsoa. Heissä on jotain samaa, siis vaaleiden hiusten lisäksi.

Jäämuurin häviäminen ei kuitenkaan pioistanut toista ongelmaa. Nyt Storybrooken rajat ovat kiinni, taas vaihteeksi. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että vaikka kaupungista pääseekin lähtemään, sinne ei pääse takaisin. Siis ainakaan juuri nyt. Sekin asia voi vielä muuttua moneen kerran, niin kuin on aikaisemminkin tehnyt.

Reginan ja Robinin suhteessa tapahtuu paljon. Ensin Regina herättää Ingridin kuoleman myötä sulaneen Marianin, joka huomaa heti hänen ja Robinin suhteen. Vähän myöhemmin hän jopa tarjoutuu menemään pois rakastavaisten tieltä. Riemu oli kuitenkin lyhytaikaista, niin kuin Reginalla yleensäkin. Marian on vaarassa jäätyä uudestaa. Tilanteeseen on vain yksi ratkaisu: Marianin ja samalla muunkin perheen lähteminen maailmaan ilman taikuutta eli Storybrooken ulkopuolelle. 

Toisaalla Rumple haluaa Annan pois kaupungista. He olivat tavanneet aikaisemmin ja siksi anna tietää hänen salaisuutensa. Ongelma ratkeaakin kuin kävelevä luuta johdatti Pimeän olennon ja Koukun Velhon talolle, josta löytyikin ovi Satumaailmaan (lauseita, joita en kovin usein näe). Koukulle on taas työtä hänen kertoesaan ovesta ja samalla valehdella Rumplen motiiveista.

Frozenin väki pääsikin kotiin. Ennen lähtöään Anna kuitenkin kertoo tavanneensa Pimeyden olennon ja että Rumple on valehdellut heille koko ajan. Lopussa he viettivät pitkään lykättyjä Annan ja Kristofin häitä. Onneksi Elsalle ei yritetty laittaa poikaystävää, tai tyttöystävää, väkisin. Se olisi syönnyt elokuvan sanomaa. Sitä, miten sisarukset voittivat Hanssin ei näytetty, suureksi pettymyksekseni, mutta ilmeisesti siihen ei jäänyt aikaa.

Vasta Pimeyden olennon kavaluudesta kuulleet sankarimme yrittävät estää hänen suuret suunnitelmansa. Laihoin tuloksin. He ryntäsivät kellotorniin, jossa suunitelma olikin jo käynnissä. Valitettavasti Rumple onnistuu estämään heitä taikuutensa avulla. Ilmeisesti Pimeän olennon taikuus voittaa Pelastajan taikuuden. Who know? 

Jakson sankariksi nousi hieman yllättäen Belle, joka oli löytänyt oikean tikarin. Belle oli aikaisemmin jaksossa löytänyt sen saman ihmisten heikkouksia paljastavan taisteluhanskan, jonka Rumplen piti vaihtaa häneen ja tajunnut tämän valehdelleen hänelle. Ilmeisesti Belle oli löytänyt tikarin lja taisteluhanskan lisäksi myös selkärankansa, sillä hän komensi heidät kaupungin rajalle ja karkoitti Rumplen. Bellen toiminta oli ehkä tylyä, mutta minusta Rumple sai sen mitä ansaitsikin.

Satukirjan kirjoittajan etsiminen meni eteenpäin. Voin melko turvallisesti olettaa, että storyline jatkuu myös toisella puoliskolla. Henry nimittäin löysi kuin löysikin kyseisen kirjailijan kodin, jossa oli kirjasto täynnä tyhjiä kirjoja. Mitä se oikein tarkoittaa. Emma tuli myös mukaan operaatioon, mikä voi hyvinkin tarkoittaa operaatio onnistumista. Hyvikset kun onnistuvat melkein aina.

Jakson lopulta päästiin toiseenkin kauden toisella puoliskolla jatkuvaan storylineen. Storybrookesta karkoitettu Rumple hakee apua nyt vesimaailmassa työskentelevältä Ursulalta. Heidän on tarkoitus koota jengi kasaan ja juonia ties vaikka mitä storybrookilaisten pään menoksi. Kauden toisesta puolikkaasta näyttää tulevan jännittävä. Pakko myöntää: Vaikka pidinkin Frozen-storylinesta, pidinhän elokuvastakin, odotan jo ns. Pimeyden kuningattaria innolla.

Loppu yllätti minut muutamaan otteeseen, vaikka se olikin loppuen lopuksi aika ilmiselvä. Oletin, että Rumple ei olisi ryhtynyt tuumasta toimeen niin pian, vaan vasta kauden lopussa. Onneksi, sillä nyt toiselle puoliskolle jää tilaa johonkin muuhun. Belle oli epätodennäköinen, mutta tervetullut sankari.

Jakso oli kaiken kaikkiaan onnistunut. Vanhat storylinet saivat tyydyttävän päätöksen ja uudet mallikkaan aloituksen. Viisi tähteä.