Salaiset agentit supersankareiden, luurankokostajien ja tietoisien robottien maailmassa

Marvel's Agents of S.H.I.E.L.D.sai juuri neljännen kautensa päätökseensä, niinpä on sen arvostelun aika. Sitä kelpaakin arvostella, sillä kausi oli ehdottomasti yleensä hyvin epätasaisen sarjan paras. 

Varoitus. Tämä arvostelu sisältää juonipaljastuksia Agents of S.H.I.E.L.D:n neljännestä kaudesta! Viittauksia saattaa kuitenkin tulla myös aikaisempiin kausiin. Lue omalla vastuullasi.

Huomio: Käytän Marvel's Agents of S.H.I.E.I.D:istä sen alkuperäistä, englanninkielistä nimeä. Tarkemmin sanottua sen lyhyempää muotoa eli Agents of S.H.I.E.I.D:iä. Suomessa sarja tunnetaan myös nimellä S.H.I.E.L.D. Agentit.

Viimeiski kuin näimme S.H.I.E.I.D:in agentit Hive on juuri voitettu. Paljon on tapahtunut. Lincolnin menetyksestä lannistunut Daisy on ottanut itselleen nimen ”Quake”, jättänyt S.H.I.E.L.D:in sekä ryhtynyt harjoittamaan oman käden oikeutta. Naisen kohteena on supervoimia omaavia,” Inhumaneja” vainoava ja jopa tappava Watchdog. Muut S.H.I.E.L.D:in agentit yrittävät kuumeisesti etsiä häntä. 

S.H.I.E.I.D:in uusi johtaja, Jeffrey Mace (Jason O'Mara), ei ole asiasta innossaan kielloista huolimatta. Olisihan tiimillä parempaakin tekemistä, kuten toisen supervoimia omaavan kostajan; salaperäinen, väkivaltainen Aaveajajan (Gabriel Luna) nappaaminen. Kuuluuhan oikeuden puolustaminen siihen tehtävään koulutetuille viranomaisille.

Lisäksi heidän liittolaisensa tohtori Radcliffe (John Hannah), suunnittelee oikealta ihmisiltä vaikuttavaa robotti-AIDAA (ilmiömäinen Mallory Janson), jotta tämä tekisi vaaralliset työt agenttien puolesta. Lopulta hän ja Radcliffen apuun pyytämä Fitz onnistuvat yrityksessään, mutta se pitää toistaiseksi salata. Eihän heillä ole projektiin minkäänlaista lupaa, ei S.H.I.E.L.D:in tai minkään muunkaan.

Olen aina pitänyt Agents of S.H.I.E.L.D:istä, mutta se on aina jäänyt jonkin verran parempien Dc:n supersankarisarjojen varjoon. Ei kuitenkaan enää. Eikä syynä tosiaankaan ole DC-sarjojen huonous, vaikka niistä parhaalla eli The Flashillä on käynnissä sarjan historian huonoin kausi. Vaan yksinkertaisesti se, ettei Agents of S.H.I.E.L.D ole koskaan ollut näin hyvä, ei edes lähelle. 

Yksi syy tähän Aaveajaja, jonka tuominen sarjaan oli ehdottomasti hyvä idea, jopa sarjan tekijöiden paras. Siitäkin huolimatta, että hahmon toteutus olisi voinut mennä monella tapaa pieleen, niin kuin hahmosta tehty Nicholas Cagen elokuvakin osoittaa. Ilokseni voin sanoa, ettei näin kuitenkaan käynyt ja niinpä kauden ensimmäinen puolikas olikin huippuluokkaa millä tahansa mittareilla mitattuna.

Pidin myös erityisesti siitä, että sarja päätti ottaa taikuuden mukaan, sillä suorastaan rakastan taikuutta ja muita yliluonnollisia asioita ja se tarjosi sarjalle jotain erilaista, mikä olikin jo tarpeen. Agents of S.H.I.E.L.D, niin kuin jossain vaiheessa kaikki sarjat, alkoi jo pikkuhiljaa toistaa itseään. Johtuuko muutos samoihin aikoihin tulleesta. Doctor Strangesta? Luultavasti, vaikka sarjan tekijät muuta väittävätkin.

AIDAAN keskittyvä kauden toinen puolikas ei jäänyt yhtään ensimmäistä huonommaksi, itseasiassa se oli melkeinpä jopa parempi. Sitä en todellakaan olisi osannut odottaa etukäteen, sillä robotit eivät kiinnosta minua erityisen paljon. Edes erittäin kauniilta ihmiseltä näyttävät sellaiset. Kiitos tästä kuuluu monelle taholle, mutta aivan erityisesti AIDAA näyttelevälle Mallory Jansonille. Naisessa on tähtiainesta.

Toisella puoliskolla oli myös eräs sarjan parhaista minitarinoista pahan Hydran johtamaan vaihtoehtoiseen todellisuuteen sijoittuva Agents of Hydra, joka melkein pitäisi laskea omaksi osakseen. Mitä jos-storylinet ovat aina olleet viihdyttäviä, mutta harvoin yhtä viihdyttäviä kuin nyt. Itseasiassa voisin pitää osuutta kauden, tai jopa koko sarjan, parhaana.

Storyline toimi myös nykyisen politiikan näkökulmasta. Se nimittäin vastusti avoimesti Trumpin hallintoa varsin avoimesti. Niin avoimesti, että sen huomasi vähän vähemmän poliittisesti suuntautuneetkin, kuten minä. Tietenkin Trumpin hallinto on vielä kaukana Hydrasta, mutta kieltämättä sillä ja Hydralla on jotain yhteistä, ainakin tarpeeksi pieni muotoisen poliittisen kommentaarin tekoon.

Kokonaisuudessaan Agents of S.H.E.I.LD:in neljäs kausi oli, mitä parhain. Niin ideoiltaan kuin toteutukseltaan. Yksityiskohtia sen kummemmin erottelematta. Toki myöhempään vaihtunut ajankohta auttoi hyvin paljon toteutusta, sillä se mahdollisti entistä hurjempien kohtauksen näyttämisen. Erityisesti taistelukohtauksista saatiin entistä hurjempia ja verisempiä, kuitenkaan menemättä yli.

Tämä kaikki tiivistetysti: Agent of S.I.E.L.D:in neljäs kausi näytti, millainen sarja voi parhaimmillaan olla. odotankin innolla jo sen tulevaa viidettä kautta innolla. Täydet viisi tähteä.

Hyvästi Frozen-Tervetuloa legendaariset Disneyn pahikset

Olipa kerran on edennyt jo neljännen kauden puoliväliin. Vuorossa on Heroes and Villains-niminen jakso, joka lopettaa ensimmäisen puoliskon ja esittelee asetelman toiselle.

Olipa kerran- sarjaa ei nähdä vähään aikaan, sillä nyt nähtävä jakso on ns. winter finale. Amerikkalaisilla on tapana katkaista sarja kauden puolessavälissä ja mennä joulu- tai tarkemmin sanottuna talvitauolle. Seuraava jakso tulee vasta 1. maaliskuuta. 2015. Tämä on siis viimeinen Olipa kerran-sarjan arvosteluni vähään aikaan.

Aikaisemmin tapahtunutta: Yllättävien käänteiden jälkeen Ingrid, mursi oman kirouksensa tekemällä itsemurhan. Samaan aikaan Rumple juoni päästäkseen pois tikarinsa vallasta. Vaikka Lumikuningattaren kirous epäonnistui, Pimeyden olennon pyrkimykset jatkuvat. Hänellä on siihen erittäin voimakas ase, nimittäin voimakasta taikuutta sisältävä Mikin hattu, eikä hän pelkää käyttää sitä. Sen lisäksi häntä auttaa vastentahtoinen Kapteeni Koukku.

Tämän viikkoiset takaumat kertovat ajasta, jolloin Belle on vielä Rumplen palvelija. Rumplen poissaollessa Belle käyttää tilaisuutta hyväkseen ja tutkii hänen omistamiaan mielenkiintoisia esineitä. Pimeän olento kuitenkin yllättää hänet palamalla ennen aikojaan uusimman lelunsa kanssa eli taisteluhanskan, joka näyttää haluamansa ihmisen heikkouden.

Tottakai Rumple suuttuu Bellelle tämän tukiessa salaa hänen aarteitaan ja lähettää hänet pyykkäämään. Bellen työt kuitenkin keskeytyvät hänen seuratessa söpöä dalmatilaisen pentua suoraan ansaan. Tuloksena hänet kidnapataan. Rumple löytää taikuudella tuotetun viestin, jossa hänelle tarjotaan vaihtokauppaa, Belle hänen juuri löytämästään kädestä.

Rumple suostuu vaihtokauppaan, luonteensa vastaisesti. Katsojille selviää kidnappajan tai tarkemmin sanottuna kidnappaajien olevan ketkäs muutkaan kuin Pahatar, Cruella DeVille ja Ursula. Rumple antaakin taisteluhanskan, mutta takaumien lopussa hän hakee sen takaisin. Pimeän olento ei niin vain tavaroistaan luovu. 

Pidän “uusista” pahiksista, joskaan en ole varma, mitä Cruella tekee joukossa. Hänellä kuin ei ole, ainakaan Disneyn animaatiossa, mainittavia taika – tai muitakaan voimia. Pahatar puolestaa on yksi Disneyn voimakkaimmista pahiksista, vaikka sarjaa katsoessa sitä ei aina huomaa. Niin Regina kuin Rumple on voittanut hänet. Ursula on tummaihoinen, mistä sarja on saanut vähän väriä. En kylläkään pidä siitä, että tummaihoinen on jälleen pahis.

Storybookessa Elsa saa vihdoin jäämuurin murrettua, onhan Ingrid poissa. Elsa saa tietää myös, että Hans onnisti Arendellen valloittamisessa, joten kotiin olisi kova kiire. Minusta hahmot olisivat voineet olla mukva vielä vähän aikaa, varsinkin kuin Elsan voimille olisi käyttöä. Lisäksi Elsan ja Emman ystävyyttä oli mukava katsoa. Heissä on jotain samaa, siis vaaleiden hiusten lisäksi.

Jäämuurin häviäminen ei kuitenkaan pioistanut toista ongelmaa. Nyt Storybrooken rajat ovat kiinni, taas vaihteeksi. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että vaikka kaupungista pääseekin lähtemään, sinne ei pääse takaisin. Siis ainakaan juuri nyt. Sekin asia voi vielä muuttua moneen kerran, niin kuin on aikaisemminkin tehnyt.

Reginan ja Robinin suhteessa tapahtuu paljon. Ensin Regina herättää Ingridin kuoleman myötä sulaneen Marianin, joka huomaa heti hänen ja Robinin suhteen. Vähän myöhemmin hän jopa tarjoutuu menemään pois rakastavaisten tieltä. Riemu oli kuitenkin lyhytaikaista, niin kuin Reginalla yleensäkin. Marian on vaarassa jäätyä uudestaa. Tilanteeseen on vain yksi ratkaisu: Marianin ja samalla muunkin perheen lähteminen maailmaan ilman taikuutta eli Storybrooken ulkopuolelle. 

Toisaalla Rumple haluaa Annan pois kaupungista. He olivat tavanneet aikaisemmin ja siksi anna tietää hänen salaisuutensa. Ongelma ratkeaakin kuin kävelevä luuta johdatti Pimeän olennon ja Koukun Velhon talolle, josta löytyikin ovi Satumaailmaan (lauseita, joita en kovin usein näe). Koukulle on taas työtä hänen kertoesaan ovesta ja samalla valehdella Rumplen motiiveista.

Frozenin väki pääsikin kotiin. Ennen lähtöään Anna kuitenkin kertoo tavanneensa Pimeyden olennon ja että Rumple on valehdellut heille koko ajan. Lopussa he viettivät pitkään lykättyjä Annan ja Kristofin häitä. Onneksi Elsalle ei yritetty laittaa poikaystävää, tai tyttöystävää, väkisin. Se olisi syönnyt elokuvan sanomaa. Sitä, miten sisarukset voittivat Hanssin ei näytetty, suureksi pettymyksekseni, mutta ilmeisesti siihen ei jäänyt aikaa.

Vasta Pimeyden olennon kavaluudesta kuulleet sankarimme yrittävät estää hänen suuret suunnitelmansa. Laihoin tuloksin. He ryntäsivät kellotorniin, jossa suunitelma olikin jo käynnissä. Valitettavasti Rumple onnistuu estämään heitä taikuutensa avulla. Ilmeisesti Pimeän olennon taikuus voittaa Pelastajan taikuuden. Who know? 

Jakson sankariksi nousi hieman yllättäen Belle, joka oli löytänyt oikean tikarin. Belle oli aikaisemmin jaksossa löytänyt sen saman ihmisten heikkouksia paljastavan taisteluhanskan, jonka Rumplen piti vaihtaa häneen ja tajunnut tämän valehdelleen hänelle. Ilmeisesti Belle oli löytänyt tikarin lja taisteluhanskan lisäksi myös selkärankansa, sillä hän komensi heidät kaupungin rajalle ja karkoitti Rumplen. Bellen toiminta oli ehkä tylyä, mutta minusta Rumple sai sen mitä ansaitsikin.

Satukirjan kirjoittajan etsiminen meni eteenpäin. Voin melko turvallisesti olettaa, että storyline jatkuu myös toisella puoliskolla. Henry nimittäin löysi kuin löysikin kyseisen kirjailijan kodin, jossa oli kirjasto täynnä tyhjiä kirjoja. Mitä se oikein tarkoittaa. Emma tuli myös mukaan operaatioon, mikä voi hyvinkin tarkoittaa operaatio onnistumista. Hyvikset kun onnistuvat melkein aina.

Jakson lopulta päästiin toiseenkin kauden toisella puoliskolla jatkuvaan storylineen. Storybrookesta karkoitettu Rumple hakee apua nyt vesimaailmassa työskentelevältä Ursulalta. Heidän on tarkoitus koota jengi kasaan ja juonia ties vaikka mitä storybrookilaisten pään menoksi. Kauden toisesta puolikkaasta näyttää tulevan jännittävä. Pakko myöntää: Vaikka pidinkin Frozen-storylinesta, pidinhän elokuvastakin, odotan jo ns. Pimeyden kuningattaria innolla.

Loppu yllätti minut muutamaan otteeseen, vaikka se olikin loppuen lopuksi aika ilmiselvä. Oletin, että Rumple ei olisi ryhtynyt tuumasta toimeen niin pian, vaan vasta kauden lopussa. Onneksi, sillä nyt toiselle puoliskolle jää tilaa johonkin muuhun. Belle oli epätodennäköinen, mutta tervetullut sankari.

Jakso oli kaiken kaikkiaan onnistunut. Vanhat storylinet saivat tyydyttävän päätöksen ja uudet mallikkaan aloituksen. Viisi tähteä.

Satuhahmojen pimeät puolet ottavat vallan

Satuhahmoja, kirouksia, taikuutta ja inhimillisiä pahiksia. Kyllä, on taas aika seurata Olipa-kerran-sarjaa. Tämän viikkoisen jakson nimi on Shattered Sight.Varo juonipaljastuksia.

Aikaisemmin tapahtunutta: Lumikuningatar langetti Storybrooken ylle kammottavan kirouksen, joka paljastaa saa kaupungin asukkaat toisiaan vastaan. Kaupungilla on kuitenkin mahdollisuus selvitä, sillä kirous ei vaikuta Emmaan, Elsaan ja Annaan. Heidän pitää nyt keksiä keino kirouksen murtamiseksi ja samalla pitää riitaisat kaupunkilaiset erossa toisistaa. Kumpikaan ei ole mikään helppo tehtävä.

Kerron takaumista tavan mukaan ensimmäiseksi. Takaumat liittyvät tällä viikolla Ingridiin ja hänen seikkailuihinsa 1980-luvun Bostonissa, jossa vielä satumaailman vaatteissa kulkeva Ingridi saa melkoisesti huomiota. Ei ihme. Hänen pukunsa on paitsi epätavanomainen, myös antava. Hän tapaa ennustajan aikeenaan kysyä Emman olinpaikkaa. Valitettavasti ennustaja osoittautuu huijariksi. Ingrid yrittää taikuuttaa häneen, mutta epäonnistuu. Meidän maailmassamme kuin ei ole taikuutta. Kohtauksen pointti jäi minulle epäselväksi. Siitäkin huolimatta, että siinä oli hauskat kohtansa.

Seuraavassa takaumassa Ingrid on onnistunut jäljittämään Emman, joka asuu nyt hänen luonaan parin muun lapsen kanssa. Miten hän sen teki? Sitä tarina ei kerro. Joka tapauksessa hänen nousunsa pennittömästä maailmaanmuuttajasta arvostetuksi yhteiskunnan jäseneksi on inspiroiva. Kaksikko kiintytykin toisiinsa. Niinkin paljon, että Ingrid päättää adoptoida Emman.

Päätös vain vahvistuu, kun Ingrid huomaa Emman taikovan vahingossa jotain. Tai niin Ingrid ainakin tilanteen tulkitsee, koska eikö taikuus toimikaan vain Storybrookessa. Kaikki ei tietenkään suju suunnitellusti. Ingrid kertoo Emmalle tämän taikavoimista, mutta tämä ei usko häntä. Niinpä Ingrid tekee jotain hätiköityä. Hän tyrkkää Emman auton eteen ja pyytää häntä pysäyttämään se. Siitä Emma ei tietenkään pidä, vaan lähtee lätkimään kutsuen Ingridia hulluksi. 

Nuoren Emman kastitus onnistui. Voisin katsoa hänen takaumiaan muutenkin, varsinkin kuin Emmasta ei ole turhan paljon takaumia. Ainakin ottaen huomioon, että hän on yksi sarjan päähahmoista, vanhempiensa lisäksi. Muuten minusta tilanne päättyi harmittavasti. Olisin melkein toivonut jonkun muun sabotoivan heidän suhdettaan. Nuoren Emman karkuunlähtö oli kyllä ymmärrettävää sekä tilanteen, että hahmon huomioiden.

He tapaavat taas vuonna 2011, kun Emma oli jo asettunut Storybrookeen. Ingrid yrittää vielä vakuuttaa Emmaa, mutta Pahan kuningattaren kirous ei ole vielä murtunut, eikä Emma usko häntä. Ingrid päättääkin pyyhkiä Emman muistin saadakseen puhtaan alun. Sitten hänen pitää vain odottaa. Uskoisin, ettei Frozen-takaumia enää nähdä. Elsa ja Anna esiintyvät vielä ainakin yhdessä jaksossa, joten en voi tietää varmasti.

Nykyaika. Storybrookelaiset ovat kirouksen vallassa ja kinastelevat keskenään. Snow ja Davidtosin vain sanallisesti, ovathan he vangittua. Heidän riitelyään oli kuitenkin hauska nähdä. Annaa käy sääliksi, koska hänen pitää kuunnella tätä kaikkea, jotkut herjoista jopa kohdistuvat häneen. Helppoa ei ole muillakaan kirouksesta pois jääneillä. Koukku on edelleen Rumplen vallassa, kun taas Emman ja Elsan pitää keksiä keino murtaa Lumikuningattaren kirous.

Valitettavasti kirouksen murtamiseen on vain yksi keino, jonka he saavat selville, kiitos paljon lukeneen Annan. Se on Kirouksen langettajan tappaminen. Sanomattakin lienee selvää, ettei se tunnu houkettelevalta, mutta mitä muutakaan he voivat tehdä. Suunnitelma on kuitenkin helpommin sanottu kuin tehty, sillä Emman ja Elsa Ingridiltä “saamansa”rannekkeet estivät taikuuden käytön häntä vastaan. 

Ratkaisua etsitään ensin Rumplen kaupasta, mutta turhaan. Onneksi ratkaisu on yllättävän helppo. Rannekkeiden taikuus syntyy rakkaudesta, joten sen kumoamiseen tarvitaan vastavoima, eli viha. Siihe he tarvitsivat Pahaksi kuningattareksi taantuneen Reginan apua, vihata hän nimittäin osaa. He saavatkin rannekkeet murrettua, mutta jostain syystä he eivät malttaneet pitää Reginaa holvinsa sisäpuolella. Hän löysikin vangitun Snown, mistä alkaa tappelu. Miekoin jostain kumman syystä. Itse olisin Reginana käyttänyt taikuutta. 

Juoni oli kyllä kiinnostava, sillä Snow:n pimeämpää puolta oli hauska nähdä. Se lisäsi hahmon kiinostavuutta. Toinen kiva tuttavuus oli Paha kuningatar. Vaikka Reginan muutos onkin mielenkiintoista ja toivon hänen onnistuvan, Paha kuningatar on aina hauska nähdä välillä. Minua jäi mietityttämään, kuinka paljon sanotuista oli totta. Katuuko Snow oikeasti Coran murhaa? Tai onko Kristoff oikeasti väsynyt seikkailuihin, joiohin hän Annan kanssa joutuu?

Toisaalla Elsa ja Emma menevät Ingridin tukikohtaan heti rannekkeet katkaistuaan. Siellä Ingrid näyttää heille muistikivet, jossa on kaiki sankarittariemme hyvät muistot hänestä. Keskutelu loppui Anna saapuessa paikalle äitinsä viestin kanssa. Vähän aikaisemmin hän oli löytänyt sen sattumalta. Siis toinenkin arvoitus ratkesi tässä jaksossa.

Viestissä lukee kaikki Gerdan siskoista, että tämä rakasti heitä ja teki väärin laittaessaan siskonsa uurnaan. Toivoin kyllä jotain jännittävämpää, vaikka viesti onkin hyvä: isosiskon uurnaan laittaminen ei ole ratkaisu. Viestin luettuaan Ingrid tekee jotain odottamatonta. Saatuaan tietää, että hänen siskonsa rakasti häntä sittenkin, hän katuu tekemäänsä ja uhraa itsensä. Minusta hän jos kuka olisi ansainnut onnellisen lopun.

Nyyh! Pirun allergia.

Minusta jakso on ollut koko kauden paras, ainakin ensimäisen puliskon. Kausi, kun ei ole vielä edes puolivälissä. Dialogi oli erityisen kiitettävää. Jakso olisi paikoittain voinut toimia myös useissa sarjoissa esiintyvänä huumorijaksona. Siis loppua lukuunottamatta. Mitä seuraavaksi? Minusta storyline olisi voinut jatkua ainakin jakson tai pari. Onneksi luvassa on klassisia Disney-pahiksia, kun Pahatar, Ursula ja Cruella De Ville saapuvat kauden toiselle puoliskolle.

Jakso osoitti, että pahuus voi olla hauskaa. Se oli kaikin puolin onnistunut, lukuunottamatta Ingridin. Takaumiakin olisi voinut karsia, sillä läheskään kaiki eivät olleet juonen kannalta oleellisia. Neljä ja puoli tähteä.

Lumikuningattaren toinen siirto

Uusi lempipahikseni on taas vauhdissa neljännen kauden viidennessä jaksossa, Breaking Glassissä. Ei Regina, joka oli se vanha, vaan sarjan uusin pahis, jäätävän hyvä Lumikuningatar (pun intented).

Storybrookessa riitti taas toimintaa, kun Lumikuningatar tekee seuraavan siirtonsa, mikä tällä kertaa tarkoittaa hahmon taikomista jäästä. Jättäen katsojat miettimään, mitä varten. Kauaa ei sitä tarvinnut ihmetellä, sillä koko suunnitelma oli jakson kantava teema. Muita teemoja oli Emman synkähkö nuoruus sekä Emman ja Reginan muuttuneet välit. Nyt menen jakson tapahtumiin tarkemmin.

Tämän viikon takaumat sijoittuvat Emman nuoruusvuosiin. Emma törmää häntä varastamaan auttavan Lilyn, jonka kanssa heillä synkkää heti. He käyvät piknikillä, varastavat ja pelaavat videopelejä, kunnes Lilyn sijais-isä keskeyttää homman ja Emmalle selviää, että Lily oli valehdellut hänelle kertoessaan olevansa ilman perhettä, kuten Emmakin. Emman takaumat ovat aina virkistä, varsinkin kuin niitä ei turhan usein sarjassa näy.

Minua jäi mietityttämään, kuka Lily oikein on. Voi olla, ettei hahmo enää esiinny sarjassa, mutta entäs jos esiintyykin. Siitä kertoo mm. tapa, jolla sarja korosti Lilyn arpea. Muutenkin sarjassa vilahtaneilla hahmoilla on taipumusta palata. Lilyn tapauksessa hänen tarinansa jäi vieläpä kesken.Tarina ei esimerkiksi kerro, miksi Lily karkasi sijaisperheestään?

Olen kuullut veikattavan, että Lily oli satukirjan kirjoittaja, Peter Panista tuttu Tiikeri Lilja (Tiger Lily) tai jopa nuori Regina. Yhdestäkään vaihtoehdosta en ole varma. Tiikeri Liljan vaijuttaa todennököisimmältä, varsinkin jos ottaa samankaltaisen nimen huomioon. Hahmon kokonimi, Lillith, kannattaa myös huomioida. Raamatusssa Lillith oli aatamin ensimmäinen vaimo ja muutenkin noin eksoottisella nimellä on luultavasti jokin tarkoitus. 

Nyt takaisen Storybrookeen ja nykyaikaan. Poliisiasemalla Emma ja Elsa etsivät tietoa Jäätelökuningattaresta, laihoin tuloksin. He saavat kuitenkin lisää kysymyksiä, ensimmäisellä kaudella otetun valokuvan muodossa. Siinä Emma puhuu Jäätelökuningattaren kanssa. Kuvan taustasta sen verran, että Regina pisti Sydneyn seuraamaan Emmaa ensimmäisen kauden alussa, kun he olivat viellä vihollisia. Viittaukset vanhoihin kausiin ovat aina tervetulleita.

Itse Emma ei muista tapauksesta mitään, joten hän menee kuvat otattaneen Reginan pakeille, mutta valitettavasti kuva ei sano hänelläkään mitään. Tapaaminen johtaa argumenttiin ja Emma lähtee paikalta. Samaan aikaan autossa odottava Elsa kuulee siskonsa äänen huutavan omaa nimeään ja lähtee perään. Noin vinkinä: Jos kauan kadoksissa ollut rakas yhtäkkiä ilmestyy sumuiseen metsään, hän ei ole kauan kadoksisa ollut rakas. Ei, vaikka kuinka toivoisi. 

Lumikilla ja Davidilla on oma, pieni storylinensä, kun David yrittää saada Lumikin vapaalle, ilman vauvaa tai pormestarin velvollisuuksia. Suunnitelmat kuitenkin muuttuvat, kun Will karkasi sellistään ja Lumikin pitää etsiä häntä. Ilmeisesti David päästi hänet vapaaksi, koska halusi Lumikin “löytävän itsensä”. Jos kyseessä olisi joku muu kuin Will, voisin olla suuttunut siitä, että apulaisseriffi päästi vangin vapaaksi. Kiva pieni juoni, mukavaa vastapainoa muulle jaksolle. Lisäksi se antaa Lumikille ja Davidille jotakin tekemistä.

“Anna” osoittautuu Lumikuningatar jäästä luomaksi hahmoksi, ei siis oikeaksi Annaksi. Niin kuin suurin osa katsojista kai jo arvasikin. Jäätelökuningatar houkuttelee sen avulla Elsan pois tieltä. Elsa menee lankaan. Viimeiseksi silauksissa Jääteläkuningatar vangitsee Elsan jäisillä ketjuilla, joista pääsee irti vain, jos ei enää pelkää.

Toisaalla Regina ei pääse mihinkään suunnitelmissaan Marianin pelastamiseksi, joten hän päättää muuttaa niitä. Hänen uusi suunnitelmansa on etsiä Jäätelökuningatar ja pahottaa tämän auttamaan häntä. Hän tarvitsee kuitenkin aikaisemmin peiliin vangitun Sidneyn apua. Sidney saakin Jääkuningattaren sijainnin helposti selville. Hän kuitenkin vaati mukaan pääsyä, peilin muodossa, mutta silti. Vaatimukselle on hyvä peruste: Jos Sydney näyttää Reginalle Lumikuningattaren paikan, hän menettää samalla ainoan etulöyntiasemansa.

Matkalla Lumikuningattaren vuoksi Regina törmää kuitenkin Elsaa etsivään Emmaan. Koska kummallakin on sama päämärä, he päätyvät matkaamaan kahdestaan. Reginan suureksi harmiksi, hän on nimittäin vieläkin suuttunut Emmalle siitä, että tämä toi Marianin Storybrookeen. Yksi jakon mielenkiintoisempia ja tulevaisuuden kannalta tärkeääkin katsottavaa olikin Emman yritys naisten välien parantamiseen.

He pääsevätkin lähelle, kunnes Jäätelökuningatar lähettää heitä vastaan tuulen ja Regina tajuaa Sydneyn pettäneen hänet. Käänne yllätti ainakin minut, joskin ymmärrän kyllä Sydneytä. Hän haluaa pois peilistä, jonne Regina häne vangitsi. Sen toteutumiseen on liittoutuminen Lumikuningattaren kanssa on hänen paras ja varmin mahdollisuutensa.

Jäähirviö hyökkää Emman ja Reginan kimppuun. Emma ja Regina voittavat jäähirviön yhteistuumin, mutta vielä on Lumikuningatar voitettavana. Onneksi Elsa pääsi jäisistä ketjuistaan auttamaan ja Jäätelökuningatar päättää perääntyä. Jakson viimeisessä Emman ja Reginan keskustelussa, Emma sai vihdoin Reginalta vastakaikua. Regina sanoi, ettei suinkaan halua tappaa Emmaa, mikä oli melkein kuin lämmin halaus Reginan tuntien. 

Lopussa katsojille paljastuu Lumikuningattaren suunnitelma, ainakin osa siitä. Hän siis tarvitsi Sydneyn peiliä, ei suinkaan vapaaksi päässyttä Sydneytä. Peilin hän rikkoo ja taikoo palat isomman peilin osaksi. Ihän sanoo saavansa vihdoin sen, minkä haluaakin: Perheen, joka rakastaisi häntä. Miten se käytännässä tapahtuu jää kuitenki toistaiseksi mysteeriksi.

Lopussa paljastuu jakson suurin yllätys. Ainakin niille, jotka ovat lukeneet minua vähemmän spekulaatioita asiasta. Lumikuningatar osoittautui yhdeksi Emman sijaisäidiksi. Emma nimittäin katsoo videon, jossa hän on muiden lasten ja Jäätelökuningataren kanssa. Jää nähtäväksi, mitä merkitystä paljastuksella on juonen kannalta.

Jakso oli tasaisen hyvä. Pahikset ovat olleet sarjan parhaita elementtejä ja tämä jakso käyttikin ihailtavasti sitä hyväkseen. Pidin erityisesti myös jakson yllättyvyydestä sekä Emman ja Reginan vuoropuheluista. Viisi tähteä.

Olipa Kerran - sarjan jäätävä neljänne kauden aloitus

Se alkoi viimein! Nimittäin Olipa Kerran, engalanniksi Once Upoa A Timen, neljäs kausi, joka vieläpä avaa Frozenin Skandinaviaa muistuttavasta maailmasta.

Olipa kerran- sarjan 4. kausi alkoi myrskyisissä tunnelmissa, kirjaimellisesti. Arendellen hallitsijapariskunta on vedenvarassa. Jakson takaumat koskevat kaikki Elsan ja Annan tarinaa. Se onkin loogista, sillä pitäähän uudet hahmot esitellä. Nähtiin jaksossa myös kohtaus Reginan menneisyydestä, mutta ei takauman keinoin.

Nykyaikana Elsa yrittää sopeutua edes jotenkin Storybrookeen, mikä ei ole todellakaan helppo tehtävä. Paikalliset Storybrooken asukit puolestaan vatvovat Reginan ja Robinin suhteen yllättävää käännettä: Marianin ilmestymistä. Kuka antaa kääpiön nimeltä Unelias, englanniksi Sleepy, auton rattiin? Se on sama kuin palkaisi Jörön, Crumpy, lasten synttäreille. Lopputulos on, että kukaan ei naura.

Kauden ensimmäinen jakso johdatteli katsojansa sujuvasti Frozenin maailmaan. Pidin erityisesti Elsan ja Annan takaumista, jotka korostivat enemmän siskosten välisiä suhteita kuin tarinan romanttista puolta. Svenkin oli mukana. Samoin peikot, vieläpä uskottavasti tehtynä. Elsan puku on onnistunut. Se näyttää täsmälleen siltä, kun Elsan tavaramerkiksi muodostuneen puvun pitääkin näyttää. Näyttelijävalinnat olivat onnistuneita, vaikka en heitä ennestään tuntenutkaan.

Snow ja Charming jäivät tällä viikolla pienemmälle osalle. Ihan hyvä ratkaisu. Emman ja Koukun suhdetta kyllä jaksettiin valvoa. Rumbelin juoni toi mukaan Fantasia-elokuvasta tutun velhonhattu. Se olikin koko juonikuvion kiinnostavin asia. Toiseksi mielenkiintoisin on se, miksi Rumbel ja Belle vain päättivät kaapata jonkun tyhjillään olevan kodin. Jos he halusivat muutosta, eikä Rumbel olisi voinut vaikka taikoa palatsin heille. Kaunotar ja Hirviö - tarinan fanit saivat tällä viikolla herkkua kuuluisan tanssikohtauksen muodossa.

Reginan juonittelukohtaukset olivat kiinnostavia. Saa nähdä, miten siinä käy. Toivottavasti Regina ei päädy pahan puolelle, ainakaan kokonaan. Sydney, a.k.a. taikapeli, on mukana kuvioissa. Hyvä niin, sillä sarja kyllä tarvitsikin loistavaa Giancarlo Espositoa. Lisäksi Sydney-raukan oli jo aikakin päästä vankilastaan. Pitääköhän Regina vieläkin muitakin vankeja? Se siitä hyvästä ihmisestä. Tosin muutkaan hahmot, edes ns. Hyvät, eivät muistaneet koko miestä, joten miksi Reginankaan olisi pitänyt.

En vielä tiedä, mitä mieltä olen Marianista. En oikeestaan mitään. Hän on niin “vanilla”, niin kuin Regina mainitsikin. Kyseessä oli jakson paras vuorosana. Robinin valinta ei yllättänyt, joskin se yllätti, että valinta piti tehdä niin nopeasti. Eikö Robinille voitu antaa yhtään aikaa sopeutua tilanteeseen? Minusta Reginan ja Emman oven läpi-kohtaus oli yksi jakson parhaita. Se muistutti Frozenin Elsan ja Annan samanlaista kohtausta.

Kaiken kaikkiaan jakso oli onnistunut. Hyvä kauden alku, hyvälle sarjalle. Olipa Kerrasta taitaa tulla ensimmäinen sarja, jonka jokaisen jakson yritän arvostella, edes jollakin lailla. Innolla jään seuraamaan, mitä sarjassa tulee seuraavaksi tapahtumaan. Tiedätte kyllä, kuinka monta tähteä (5) antaisin.

Muistutus: Once upon a time jatkuu!

Huippusuosittu Once Upon A time jatkuu uusin, 4. tuotantokauden jaksoin sunnuntaina 28.9.2014 eli ensi suunnuntaina. Suomeen sarja ei valitettavasti ennätä. Ihan Suomen televisiosta voi sen sijaan nauttia 3. tuotantokauden jaksoista. En kannusta ketään rikollisuuteen, mutta maanantaina voi sarjaa latailla.

Valtaistuin pelissä sinä joko voitat tai kuolet – Todennäköisesti kuolet

Huippusuosittu Game of Thrones- sarja on edennyt jo neljänteen kauteensa. Siitä on tullut jo kahdeksan jaksoa. Nyt kerron, miltä kausi on vaikuttanut tähän mennessä. VOI SISÄLTÄÄ JUONIPALJASTUKSIA!

Game of Thronesin neljäs kausi kausi perustuu George R. R. Martinin Tulen ja jään laulu -fantasiakirjasarjan kolmannen kirjan, Miekkamyrsky, toiseen puoliskoon. Siinä on kymmenen jaksoa, niin kuin muissa kausissakin. Ensimmäisen jakson alkaesa pohjoisen villit yhdistyvät, Arya ja Hurtta matkaavat kohti Aryan tätiä Lysaa, Dany johtaa armeijansa orjia vapauttamaan ja prinssi Oberyn saapuu kuninkaansatamaan. Näistä kuvista ja tunnelmista alkaa neljäs kausi. Kaudessa esiteltiin uusia hahmoja, kuten prinssi Oberynin ja syventää aiemmilta kausilta tuttuja hahmoja, kuten Ramsay Nietosta. Pidin Oberynista, mutta niin kuin aikaisemminkin, hahmo koki kovan kohtalon kahdeksannessa jaksossa. Tapahtuma, jota en muistanut etukäteen. Kirjan lukemisesta huolimatta. Mukaan mahtui myös traagisia häitä. George Martin on sanonut, ettei hänellä ole mitään häitä vastaan, mutta alan epäillä lausumaa vahvasti. Aryan tarina jäi minusta liian vähälle, mutta se on ymmärrettävää jaksojen vähyyden ja hahmojen paljouden takia. Jo otsikkoni kertoo siitä, että sarjasta löytyy merkittäviä kuolemia. Vaikka elämä tavallisena kansalaisena voisi olla tuskaa, niin ei ole helppoa olla ylhäissyntyinenkään. Tämän saivat huomata mm. Lysa, kuningas Joffrey ja prinssi Oderyn. Hyvältä ei näytä Tyrioninkaan kohdalla, vaikka hänessä vielä henki pihisee. Minusta oli mukavaa nähdä m paljon puhuttu Rautapankki. Jotkin pitävät pankkia pahana, mutta ihan tavallinen pankki se lienee. Onko niin väärin haluta lainaansa takaisin?

Olen itse miettinyt monta kertaa, miksi vain kymmenen jaksoa. Enempäänkin olisi kyllä aineistoja. Toisaalta tekijöitä rajoittaa aika ja raha. Voisin valittaa kausien odottamisen pituudesta, jos jaksoja olisi enemmän. Kautta on kuvailtu sarjan parhaana. Minulla itselläni ei ole suosikkikautta, mutta nyt tuleva on kyllä laadultaan omaa luokkaansa. Se on tuttuun tyyliin yllätyksellinen, jännittävä, raaka ja jopa ajoittain hauska. Se muistutti minua siitä, että kirjojen lukemisesta on aikaa. Saatan hyvinkin aloittaa ne uudestaan jossain vaiheessa. Odotan mielenkiinnolla loppujaksoja, varsinkin kuin perinteisesti sarjan yllättävimmät käänteet tapahtuvat juuri yhdeksännessä jaksossa. Nedin teloitus on tästä hyvänä esimerkkinä.