Huippusuosittu Game of
Thrones- sarja on edennyt jo neljänteen kauteensa. Siitä on tullut jo kahdeksan
jaksoa. Nyt kerron, miltä kausi on vaikuttanut tähän mennessä. VOI SISÄLTÄÄ
JUONIPALJASTUKSIA!
Game of Thronesin neljäs kausi kausi perustuu George R. R.
Martinin Tulen ja jään laulu -fantasiakirjasarjan kolmannen kirjan, Miekkamyrsky,
toiseen puoliskoon. Siinä on kymmenen jaksoa, niin kuin muissa kausissakin. Ensimmäisen
jakson alkaesa pohjoisen villit yhdistyvät, Arya ja Hurtta matkaavat kohti
Aryan tätiä Lysaa, Dany johtaa armeijansa orjia vapauttamaan ja prinssi Oberyn
saapuu kuninkaansatamaan. Näistä kuvista ja tunnelmista alkaa neljäs kausi. Kaudessa
esiteltiin uusia hahmoja, kuten prinssi Oberynin ja syventää aiemmilta kausilta
tuttuja hahmoja, kuten Ramsay Nietosta. Pidin Oberynista, mutta niin kuin aikaisemminkin,
hahmo koki kovan kohtalon kahdeksannessa jaksossa. Tapahtuma, jota en muistanut
etukäteen. Kirjan lukemisesta huolimatta. Mukaan mahtui myös traagisia häitä.
George Martin on sanonut, ettei hänellä ole mitään häitä vastaan, mutta alan
epäillä lausumaa vahvasti. Aryan tarina jäi minusta liian vähälle, mutta se on
ymmärrettävää jaksojen vähyyden ja hahmojen paljouden takia. Jo otsikkoni
kertoo siitä, että sarjasta löytyy merkittäviä kuolemia. Vaikka elämä
tavallisena kansalaisena voisi olla tuskaa, niin ei ole helppoa olla
ylhäissyntyinenkään. Tämän saivat huomata mm. Lysa, kuningas Joffrey ja prinssi
Oderyn. Hyvältä ei näytä Tyrioninkaan kohdalla, vaikka hänessä vielä henki
pihisee. Minusta oli mukavaa nähdä m paljon puhuttu Rautapankki. Jotkin pitävät
pankkia pahana, mutta ihan tavallinen pankki se lienee. Onko niin väärin haluta
lainaansa takaisin?
Olen itse miettinyt monta kertaa, miksi vain kymmenen
jaksoa. Enempäänkin olisi kyllä aineistoja. Toisaalta tekijöitä rajoittaa aika
ja raha. Voisin valittaa kausien odottamisen pituudesta, jos jaksoja olisi
enemmän. Kautta on kuvailtu sarjan parhaana. Minulla itselläni ei ole
suosikkikautta, mutta nyt tuleva on kyllä laadultaan omaa luokkaansa. Se on
tuttuun tyyliin yllätyksellinen, jännittävä, raaka ja jopa ajoittain hauska. Se
muistutti minua siitä, että kirjojen lukemisesta on aikaa. Saatan hyvinkin
aloittaa ne uudestaan jossain vaiheessa. Odotan mielenkiinnolla loppujaksoja,
varsinkin kuin perinteisesti sarjan yllättävimmät käänteet tapahtuvat juuri
yhdeksännessä jaksossa. Nedin teloitus on tästä hyvänä esimerkkinä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti