Sain vihdoin luettua
Soluttautujan loppuun, seuraavana lukuvuorossa on Dan Brownin Inferno. Siitä
tulee vasta myöhemmin. Kirjoitin siitä jo jonkin verran, joten arvostelusta
tulee lyhyt.
Kirja alkaa, kun selviytymisen mestari Michael saa
tehtäväkseen jäljittää öljypohatan tytärpuolta. Rahaa tulee riittämiin, joten
sankarittaren matka vie hänen lapsuuden kotiinsa Afrikkaan. kirja on
perusjuontansa parempi. Loppu yllätti minut pienoisesti, kuten sekin ettei alun
mies-nainen tiimillä tullutkaan rakkaus- tai edes seksuaalista suhdetta.
Perusjuoni ei ehkä ole kummoinen, mutta toteutus korvaa sen moninkertaisesti.
Niin kuin aiemminkin kirjoitin, pidin päähenkilöstä. Välissä minusta hän
menetti teräänsä, muta lopussa sekin korvattiin. Kirja edusti lajityyppiään
esimerkillisesti. Kirja kuhisee ainakin pinnallisesti mielenkiintoisia hahmoja.
Minusta kirjan paras kohta oli ehdottomasti takauma Michaelin menneisyyteen. Ei
ihme, että hänellä on joitakin ongelmia läheisyyden kanssa. Afrikka on
mielenkiintoinen kohde ja paljon orginaalimpi kuin joku New York. Annan neljä
tähteä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti