Hulluja tiedemiehiä,
Danten helvetti, jännitystä, kaunis Firenze, vanhoja rakennuksia ja esineitä
sekä vanha tuttu sankari Robert Langdon mikki-kellonsa kanssa. Tätä kaikkea
tarjoaa Dan Brownin uusin: Inferno.
Kirjan alussa Robert Langdon on sairaalassa. Häntä on
ammuttu päähän ja hän kärsii muistinmenetyksestä. Hänet yritetään tappaa, mutta
häntä auttaa kuvankaunis lääkäri Sienna Brooks. Tästä alkaa hurja ajojahti, kun
Langdon yrittää selvittää, mitä hän on tehnyt viimeiset kaksi päivää. Samalla
ehkä selviää myös, miksi hänet halutaan tappaa. Ja miten asiaan liittyy Danten
klassikkokirjan Jumalaisen näytelmän ensimmäinen osa: Helvetti?
Pidin Infernosta. Asiassa aihe kiinnosti itseäni enemmän,
kuin vaikka Enkelissä ja Demoneissa. Lisäksi teemoina oman lisänsä toivat myös
liikakansoitus ja ympäristöongelmat. Vanhaa tuttua symboleilla pelailuakin
sisältyi, joten vannoutuneen Dan Brown-fanin ei tarvitse pelätä. Muutenkin
kirjaili käyttää tuttua kaavaa. Paras lisä juoneen oli harmaat alueet. Kaikki
ei ollut niin mustaa ja valkoista, vaan hyvän ja pahan raja häilyi.
Kuka
lopulta sitten onkaan se pahis? Vai eikö kukaan? Siitä voi olla montaa mieltä.
Kirjan takia kiinnostuin Danten Jumalaisesta näytelmästä.
Aihe osoittautuikin mielenkiintoisesti. En ollut lukenut kyseisiä runoteoksia,
mutta aikeissa on. Kirjassa keskitytään muutenkin italialaiseen taiteeseen ja
nippelitietoa aiheesta riittää. Niin kuin muistakin juoneen edes etäisesti
liittyvistä aiheista. Huonona puolena mainitsen ns. hullun tiedemiehen videon
kertaaminen. Ymmärsin jo ensimmäisellä kerralla.
Drownilla olisi parantamisen varaa henkilöiden kuvaamisessa.
Minusta sivuhahmot olivat tällä kertaa päähahmoja mielenkiintoisempia, kuten juuri
Sienna Brooks. Toinen vastaavanlainen on salaperäisen organisaation johtaja:
Rehtori. Organisaation, joka osoittautui hyvin erilaiseksi, kuin sen alun perin
kuvittelin. Muitakin yllätyksiä sisältää. Niistä jotkut voi arvata jo ennalta,
mutta kaikkia ei millään.
Tiivistettynä Inferno on viihdyttävä ja tiivistunnelmainen
paketti, joka pysyy kohtuullisesti kasassa. Kirja onnistui Dan Brownin
leipälajissa: Jännityksen ylläpitämisessä. Juoni jaksoi koukuttaa loppuun asti.
Minusta se ei hävinnyt Dan Brownin muullekaan tuotannolle. Aihe kiinnostaa,
vaikka maailman ongelmista liikakansoitus ei ole vielä läheskään pahin. Ei mene
omiin kirjasuosikkeihini, mutta hyvänä lukemisena menee loistavasti. Anna neljä tähteä. 
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti