Kauhua ja draamaa mielisairaalassa

Katsoin tässä viime viikolla American Horror Storyn toisen tuotantokauden, joka sijoittuu lähinnä kirkon omistamaan mielisairaala Briarcliffiin. Jos sarja kiinnostaa, tämä on oikea postaus sinulle. Varo kuitenkin juonipaljastuksia.

En tiedä syytä, mutta mielisairaala on minusta kauhun pelottavampia ja ahdistavampia paikkoja. Siksi sijainti sopiikin kauhusarjalle kuin nenä päähän, vanhaa sanontaa lainatakseni. Kun siihen lisätään vielä menneisyyden havinaa, mielenkiintoinen kattaus on valmis. Päätarina sijoittuu 1960-luvun loppuun. Sarjassa näytetään kohtauksia myös nykyajasta ja hahmojen menneisyydestä. Kauhun lisäksi draamaa riittää ja minusta hahmojen kehitys onkin tällä kaudella pääosassa, ainakin jos minulta kysytään.

Päähahmoja tällä kaudella ovat nunnat June ja Mary Eunice, lesbo reportteri Lana Winters, syytetty salamurhaaja Kit Walker ja kirvesmurhaaja  Grace Bertrand. Hahmokaartiin kuuluu myös mielisairaalan johtaja Timothy Howard, sadistinen ja pelottaman menneisyyden omaava tiedemies Arthur Arden sekä vieraileva psykiatri Oliver Thredson.  American Horror storylle tyypillistä on kierrättää vanhoja näyttelijöitä erilaisissa rooleissa. esimerkiksi sisko Junea esittävä Jessica Lange, esitti kauhutalosta kertovalla ensimmäisellä kaudella päähenkilöiden naapuria ja talon entistä asukasta Constance Langdonia. Näyttelijä nähdään myös sarjan seuraavalla kaudella. Kit Walkeria esittävä Evan Peters puolestaa esitti Constancen poikaa Tatea. Ensimmäisellä kaudella, yhtä sarjan päähenkilöistä, esittänyt Dylan McDermott vieraili myös toisessa kaudessa. Hänen roolinsa jäi kuitenkin pieneksi. kierrättämistä on toisissakin osissa luvassa, kun Lana Winterssiä näyttelevä Sarah Paulson esittää myös sarjan kolmannessa ja neljännessä osassa.

Perustarinassa tavallinen huoltoasematyöntekijä Kit Walker joutui muukalaisten hyökkäyksen kohteeksi, ainakin omasta mielestään. Lopputuloksena kuitenkin oli, että tämän vaimo löydetään murhattuna. Lisätään vielä asia, joka ei tänä päivänä enää herättäisi ihmetystä: Kitin vaimo oli tummaihoinen. Hänet viedäänkin mielisairaalaan odottamaan arvota. Siellä oli tarkoitus selvittää, oliko Kit syyntakeinen vai ei. samana päivänä nuori reportteri Lana Winters kyseli sisko Junelta mielisairaalaan liittyviä asioita. Hän uskoi, että paikasa on jotakin mätää. Hän ei ole väärässä, niin kuin moni jo varmaan arvasikin. Enne kuin lana ehti kuitenkaan kirjoittaa riviäkään, hän joutui itsekin mielisairaalaan pienen mutkan kautta. Sinne hänet oli hommannut tämän rakastajatar, jota sisko June oli kiristänyt. Alkukaudesta perusjuonena onkin päästä pois Briarcliffistä keinolla millä hyvänsä. Toinen juoni on toisenlainen. Briarcliffin lääkäri Arthur Ardenin salaisuudet ja niiden seuraukset. varoituksen sanat: Ne ovat todella hyytäviä. Mielenkiintoa pitää yllä myös kysymys: Onko Kit naurettavan niminen sarjamurhaaja BloodyFace? Jos ei, niin kuka sitten on. Itseäni loppuratkaisu ei yllättynyt, mutta joitakin muita se saattaa kyllä. Varsinkin jos ei ole juuri tv-sarjoja katsellut. Kaikkea muutakin kivaa American Horror Storystä löytyy. Itse asiassa kauden ensimmäinen kohtaus sijoittui nykyaikaan. Siinä kaksi vastanainutta kiertelee kauhutaloja ja päätyivätkin Briarcliffiin. Huonostihan siinä käy. Itse sarjan kuvailu loppui tähän, nyt alkaa arvostelu ja samalla JUONIPALJASTUKSET.

Itse en katsoisi yhtään American Horror Storya pelottavampaa sarjaa. Verta, suolenpätkiä ja muita ahdistavia oli juuri tarpeeksi. Minusta kausi oli nerokas, jännittävä ja muutenkin loistava. En päässyt sisään muukalaisista ja muukalaissieppauksista liittyviin kohtiin. Miksi avaruusolentojakin piti tunkea mukaan? Ne eivät sopinut oikein muuhun juoneen. Olin varma, että Lana Winters ei selviä loppuun. Niin huono tuuri reportterilla oli. Nainen osoittautui kuitenkin selviytyjäksi ja vaikka pidin hahmosta melkein koko kauden, viimeisissä jaksoissa tämä alkoi jo ärsyttää minua suunnattomasti. Kit lähinnä säälitti. Hyvä tyyppi joutui kärsimään ilman omaa syytään niin kovin. Sarja ei ollut monin paikoin mitenkään kaunis katsella, vaikka erikoistehosteet ja maskeeraus onnistuivatkin. Kummatkin oli laatutyötä. Syynä tietenkin se, että esimerkiksi mielisairaala on tarkoituksella ruma paikka. Muitakin iljettäviä asioita sarjassa näyttäytyy. Herkkähermoiset älkää siis vaivautuko! Olen tosissani.

 Toinen kausi on hyvin erilainen kuin ensimmäinen, eikä pelkästään eri miljöön takia. Tunnelma oli vaan yksinkertaisesti niin erilainen. En tiedä, kumpi oli parempi. Kummassakin kaudessa tapahtuu paljon. Kaikki kuitenkin saatiin yhdistettyä sujuvasti juoneen. Yllättäviltä käänteiltä ei toki säästytty. Minusta sarja on hyvällä tavalla erilainen, kuin mikään aikaisemmin katsomani. Se kertoo klassisia kauhutarinoita uudella tavalla. Näyttelijät suorittivat roolinsa tutulla tyylillä. Ei ihme, että he ovatkin saaneet Emmyjä sekä muita palkintoja. Erityisesi pidin Sisar Mary Eunicen riivauksesta, joka näytti Lily Raben kyvyt näyttelijänä. Tähän liittyen, mukana olivat myös riivaukset ja manaukset. Uskonto kuin muutenkin tuli esiin tällä kaudella edellistä enemmän. Teemoja oli niin paljon, ettei niitä kaikkia käsitetty ajan kanssa. En valita, hyvin ne mahduteltiin kerrontaan. Joistakin vain olisi voinut saada oman kauden. Esimerkiksi manauksia suorittava pappi voisi osua erityisen pelottavaan tapauksen ja seurata demonin jalanjälkiä. En tiedä toimisiko juoni, mutta voi ollakin. odotan innolla sitä, että Amerivan Horror Story: Coven tulee Netflixiin. Anna sarjalle neljä ja puoli tähteä. Enempi selitys on tarpeeton.