Viimeinen arvostelemani elokuva on Batman v Superman. Nyt vuorossa on saman teemainen, mutta muuten paljon parempi, Captain America: Civil War. JUONIPALJASTUKSIA LUVASSA!
Avengerien tehtävä menee pahasti pieleen ja sivullisia kuolee. Tämä on viimeinen pisara. Hallitukset haluavat suitsia supersankareita tekemällä heistä YK:n vallan alaisen iskujoukon. Vaihtoehtoja ei juuri anneta. Supersankareiden pitää allekirjoittaa Sokovia-lakinakin tunnettu sopimus tai jäätävä eläkkeelle. Iron man (Robert Downey Jr.) kannattaa ideaa, Captain America (Chris Evans) ei. Muut ovat kahden vaiheilla.
Tilanne eskaloituu, kun jo ennestään tulenarkaan tilanteeseen lisätään, terroristiteosta lavastettu Captain American, siviilinimeltään Steve Rogersin, vanha kaveri Bucky. Rogers ei usko ystävänsä syyllisyyteen ja haluaakin siksi puolustaa tätä, Stark puolestaan haluaa vangita hänet, mikä pakottaa muiden Avengereiden, miinuksena Thoria ja Hulkkia, valitsemaan puolensa. Se on kuitenkin vasta alkua.
Mukaan joukkoon tummaan tulee myös uusia tai musita elokuvista tuttuja kasvoja. Ant-Man (Paul Rudd) tarjoaa elokuvalle sopivan annoksen huumoria. Samoin Spider-man (Tom Holland). Hänen suoritus on erityisen kiitettävä, vaikka maailma tuskin tarvitsee enää yhtään enemmän kyseistä hahmoa. Loistavalle Black Pantherille (Chadwick Boseman) jäi kuitenkin toisenlainen, paljon vakavampi rooli.
Hahmojen ja näkökulmien monimuotoisuuden vuoksi voisi kysyä, miksi elokuva on nimetty Captain American mukaan. Eikö Avengers olisi nimenä osuvampi? Itse olen toista mieltä, sillä elokuvan päähuomio on suurimmaksi osaksi nimikkosankarissa. Samoin elokuvan käsikirjoitus, joka on enemmän tai vähemmän Kapun puolella. Asiasta löytyy kuitenkin paljon eriäviä mielipiteitä eli älkää nyt pelkästään minuun uskoko.
Captain America: Civil Waria ei voi arvostella ilman, että sitä vertaa aikaisemmin tulleeseen ja vähän turhankin kovin sanoin haukuttuun supersankarien keskinäiseen kamppailuun, Batman v Supermaniin. Captain America voittaa, kevyesti. Tämä ei vielä itsestään ole mikään saavutus. Elokuva voittaa kuitenkin myös suurimman osan muista sarjakuvaelokuvista.
Suurin syy tähän on genrelle epätavallisen syvällinen juoni, vaikka aihe ei olekaan mitenkään omaperäinen. Elokuvan hyvät puolet eivät suinkaan lopu siihen. Se näyttää, kuuluu ja tuntuu hyvältä. Kiitos siitä kuuluu hienoille erikoistehosteille, kauniille visuaalisen ilmeelle, osaaville näyttelijöille ja vakuuttaville taistelukohtauksille, joista lentokentällä tapahtuva ansaitsee erikoismaininnan.
Elokuva jopa onnistuu pitämään kaikki pallonsa ilmassa. Lopputuloksena onkin harvinaisen tasapainoinen elokuva. Tasapainoinen, muttei kovinkaan omaperäinen. Se ei tuo genreen mitään uutta. Elokuvien samanlaisuus voikin tuntua puuduttavalta. Ohjaajat, veljekset Anthony ja Joe Russo ei myöskään ota elokuvan kanssa mitään riskejä. Se näkyy mm. suhteellisen konservatiivisesta lopusta.
Civil Waria ei voi arvostella pelkästään yksittäisenä elokuvana. Kuuluuhan se valtavaan universumiin, mistä on elokuvalle sekä hyötyä, että haittaa. Ryhmän erimielisyydet tekevät suuremman vaikutuksen, kun sen on nähnyt myös tiiviinä. Toisaalta jos elokuvasarjan muut osat, tai ainakin osa siitä, ei ole muistissa, Civil War saattaa vaikuttaa turhan sekavalta. Lisäksi läheskään kaikki hahmot eivät saa ansaitsemaansa huomiota.
Joku voisi pitää elokuvan varsin unohdettavaa pääpahista, Helmut Zemoa (Daniel Brühl), sen heikkoutena. En kuitenkaan minä. Päähuomio on supersankareiden keskeisessä kinastelussa, joten pääpahiksen ei pidäkään olla mitenkään erikoisen vaikuttava. Hänen tehtävänään oli yksinkertaisesti lisätä vettä myllyyn. Mies hoitikin tehtävänsä mallikkaasti, mikä ei olekaan mikään ihme.
Kaiken kaikkiaan Captain America: Civil War on harvinaisen onnistunut supersankarielokuva. Sitä onkin hehkutettu kriitikoiden toimesta, Marvel-faneista puhumattaan. Täydet viisi tähteä.
Avengerien tehtävä menee pahasti pieleen ja sivullisia kuolee. Tämä on viimeinen pisara. Hallitukset haluavat suitsia supersankareita tekemällä heistä YK:n vallan alaisen iskujoukon. Vaihtoehtoja ei juuri anneta. Supersankareiden pitää allekirjoittaa Sokovia-lakinakin tunnettu sopimus tai jäätävä eläkkeelle. Iron man (Robert Downey Jr.) kannattaa ideaa, Captain America (Chris Evans) ei. Muut ovat kahden vaiheilla.
Tilanne eskaloituu, kun jo ennestään tulenarkaan tilanteeseen lisätään, terroristiteosta lavastettu Captain American, siviilinimeltään Steve Rogersin, vanha kaveri Bucky. Rogers ei usko ystävänsä syyllisyyteen ja haluaakin siksi puolustaa tätä, Stark puolestaan haluaa vangita hänet, mikä pakottaa muiden Avengereiden, miinuksena Thoria ja Hulkkia, valitsemaan puolensa. Se on kuitenkin vasta alkua.
Mukaan joukkoon tummaan tulee myös uusia tai musita elokuvista tuttuja kasvoja. Ant-Man (Paul Rudd) tarjoaa elokuvalle sopivan annoksen huumoria. Samoin Spider-man (Tom Holland). Hänen suoritus on erityisen kiitettävä, vaikka maailma tuskin tarvitsee enää yhtään enemmän kyseistä hahmoa. Loistavalle Black Pantherille (Chadwick Boseman) jäi kuitenkin toisenlainen, paljon vakavampi rooli. Hahmojen ja näkökulmien monimuotoisuuden vuoksi voisi kysyä, miksi elokuva on nimetty Captain American mukaan. Eikö Avengers olisi nimenä osuvampi? Itse olen toista mieltä, sillä elokuvan päähuomio on suurimmaksi osaksi nimikkosankarissa. Samoin elokuvan käsikirjoitus, joka on enemmän tai vähemmän Kapun puolella. Asiasta löytyy kuitenkin paljon eriäviä mielipiteitä eli älkää nyt pelkästään minuun uskoko.
Captain America: Civil Waria ei voi arvostella ilman, että sitä vertaa aikaisemmin tulleeseen ja vähän turhankin kovin sanoin haukuttuun supersankarien keskinäiseen kamppailuun, Batman v Supermaniin. Captain America voittaa, kevyesti. Tämä ei vielä itsestään ole mikään saavutus. Elokuva voittaa kuitenkin myös suurimman osan muista sarjakuvaelokuvista.
Suurin syy tähän on genrelle epätavallisen syvällinen juoni, vaikka aihe ei olekaan mitenkään omaperäinen. Elokuvan hyvät puolet eivät suinkaan lopu siihen. Se näyttää, kuuluu ja tuntuu hyvältä. Kiitos siitä kuuluu hienoille erikoistehosteille, kauniille visuaalisen ilmeelle, osaaville näyttelijöille ja vakuuttaville taistelukohtauksille, joista lentokentällä tapahtuva ansaitsee erikoismaininnan. Elokuva jopa onnistuu pitämään kaikki pallonsa ilmassa. Lopputuloksena onkin harvinaisen tasapainoinen elokuva. Tasapainoinen, muttei kovinkaan omaperäinen. Se ei tuo genreen mitään uutta. Elokuvien samanlaisuus voikin tuntua puuduttavalta. Ohjaajat, veljekset Anthony ja Joe Russo ei myöskään ota elokuvan kanssa mitään riskejä. Se näkyy mm. suhteellisen konservatiivisesta lopusta.
Civil Waria ei voi arvostella pelkästään yksittäisenä elokuvana. Kuuluuhan se valtavaan universumiin, mistä on elokuvalle sekä hyötyä, että haittaa. Ryhmän erimielisyydet tekevät suuremman vaikutuksen, kun sen on nähnyt myös tiiviinä. Toisaalta jos elokuvasarjan muut osat, tai ainakin osa siitä, ei ole muistissa, Civil War saattaa vaikuttaa turhan sekavalta. Lisäksi läheskään kaikki hahmot eivät saa ansaitsemaansa huomiota.
Joku voisi pitää elokuvan varsin unohdettavaa pääpahista, Helmut Zemoa (Daniel Brühl), sen heikkoutena. En kuitenkaan minä. Päähuomio on supersankareiden keskeisessä kinastelussa, joten pääpahiksen ei pidäkään olla mitenkään erikoisen vaikuttava. Hänen tehtävänään oli yksinkertaisesti lisätä vettä myllyyn. Mies hoitikin tehtävänsä mallikkaasti, mikä ei olekaan mikään ihme.Kaiken kaikkiaan Captain America: Civil War on harvinaisen onnistunut supersankarielokuva. Sitä onkin hehkutettu kriitikoiden toimesta, Marvel-faneista puhumattaan. Täydet viisi tähteä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti