Marvelin on päässyt supersankarielokuvien tekemisen makuun. Uusin niistä on X-Menien nuoruuden päiviin sijoittuvan elokuvasarjan lopetus: X-Men: Apocalypse. VARO JUONIPALJASTUKSIA!
Apocalypse (Oscar Isaac) on muinaisen Egyptin kovin kundi, jumaloitu ja pelätty. Egyptiläiset saivat hänestä kuitenkin tarpeekseen ja iskivät voimalla takaisin. Niinpä voimakas mutantti joutui pyramidin alle moneksi tuhanneksi vuodeksi. Hänen herätessä, 1980-luvulla, kaikki on muuttunut. Ihmiset pitävät valtaa mutanttien sijaan. Tämä ei käy, joten ainoana vaihtoehtona on maailman tuhoaminen.
Entinen X-ryhmä on hajaantunut kukin tahoilleen. Raven/Mystique (Jennifer Lawrence) pelastaa syrjittyjä mutantteja valeasun turvin. Erik Lehnsherr/Magneto (Michael Fassbender) yrittää elää tavallista elämää, mutta epäonnistuu traagisesti. Niin kuin vain arvata saattaa. Professori Xavier (James McAvoyn) pyörittää mutanttikouluaan, Hank McCoyn/Beastin (Nicholas Hoult) kanssa.
Heidän oppilaitaan ovat mm. lasersilmäinen Scott Summers (Tye Sheridan) ja voimakas telekineetikko/telepaatikko Jean Grey (Game Of Thronesin Sophia Turner). Hyvien mutanttien pitää yhdistää voimansa Apocalypsea ja tämän ”neljää ratsumiestä” vastaan, joihin kuuluu Magneton lisäksi enkelisiipinen Angel (Ben Hardy), odotettu Psylocke (Olivia Munn) ja nuori Storm (Alexandra Shipp).
Muitakin tärkeitä hahmoja nähdään. Esimerkiksi show’n varastava salamannopea Quiksilver (Evan Peters). Myös fanien suosikki Wolferinekin (Hugh Jackman) tekee väkivaltaisen cameon elokuvassa, mikä tuskin tulee kenellekään suurena yllätyksenä. Hahmoja siis riittää, jopa liiankin kanssa. Kaikille kun ei riittänyt tasaisesti ruutuaikaa, erityisesti ratsumiehet, Magnetoa lukuun ottamatta, jäivät statistin rooliin.
X-Men Apocalypse:ä on verrattuna muihin alkuvuoden supersankarirainoihin. Jopa teemankin puolesta, mistä rohkenen olla erimieltä. Mutantit eivät tosiaankaan taistele toisiaan vastaan, vaikka vihollisen joukoissa pari tuttua hahmoa onkin, vaan vihollinen on paljon perinteisempi pahis. Jos nyt verrata pitää, niin Captain America oli parempi, Batman v Superman huonompi.
Juoni on nähty jo moneen kertaan, erilaisilla yksityiskohdilla tosin. On argumentoitavissa, onko se elokuvan vahvuus vai heikkous. Oma suhtautuminen asiaan on enemmän tai vähemmän neutraali. Toisaalta kovinkaan moni käänne ei minua onnistunut yllättämään, mutta toisaalta taas elokuva tietää, mikä tekee X-meneistä laadukkaan supersankarielokuvasarjan, eikä pelkkää tietoa hyväkseen.
Elokuvan suurin vahvuus olikin sen toteutuksessa. En ehtinyt pitkästyä sitä katsoessa. Kuvankaunis visuaalinen toteutus, samaistuttavat hahmot, tasaisen hyvät näyttelijät ja hetkittäinen huumori pitivät siitä huolen. Asiaan tosin taisi vaikuttaa vielä enemmän oma makuni. Yliluonnollisia elementtejä, supervoimia tai taikavoimia, sisältävät tarinat nyt vaan vetoavat minuun.
Elokuva ei olekaan missään tapauksessa huono. Sain täsmälleen sen, mitä odotinkin eli viihdyttävän supersankarirymistelyn, jossa on räjähtävän toiminnan lisäksi myös se X-Meneille tyypillinen syvällinen puoli, hienoa supervoimia ja häpeämätöntä fanipoikien, - ja tyttöjen kosiskelua. Vieläpä elokuvasarjasta, erityisesti sen vanhemmista elokuvista, tutuilla hahmoilla höystettynä.
Ajankuvakin on otettu huomioon. Siihen viitataan monessa kohtaa ja se näkyy ja kuuluu muutenkin. Niin lavastuksen, puvustuksen kuin ilmapiirinkin osalta. Kaikki näytti autenttiselta. Ilmapiirissä minun pitää kuitenkin luottaa muihin. Olin 80-luvulla liian nuori muistamaan mitään. Ilahduttavasti pahemmat 80-luvun kliseet on jätetty pois. tai ainakaan niitä ei käsitelty liian näkyvästi.
Suurin yhtenäinen viittaus liittyy Star Wars-leffoihin, tarkemmin sen kolmanteen osaan. Hahmojen mielestä kolmas oli aina huonoin, mikä on Bryan Singerin, elokuvan ohjaajan suora viittaus X-Men: Last Standiin, jonka ohjasi eri ohjaaja. Muinais Egyptissäkin käytiin. Oliko kohtaus uskollinen ajalleen? Siitä kukaan nykyaikana elävä ei osaa sanoa mitään. Ainakaan ilman asiaan perehtymistä.
Elokuvan suurimmaksi miinukseksi osoittautui itse pahis, mutta siitä minulla ei olut alun alkaenkaan hyvää kuvaa. Se on harmi, sillä Oscar Isaac oli erittäin hyvä Star Warssissa. Lisäksi elokuvalla on myös eräs uskottavuus ongelma. Se sijoittuu kymmenen vuotta edellisen elokuvan jälkeen, mutta näyttelijöistä sitä ei huomaa. Tekeekö mutanttivoimat käyttäjänsä ikinuoreksi? Muutenkin kuin Mystiquen kohdalla.
Loppuen lopuksi elokuvan heikkoudet jäävät kuitenkin varsin vähäiseksi ja niinpä sen hyvät puolet voittavat suvereenisti sen huonot. Neljä tähteä. Ei täydellinen, mutta varsin viihdyttävä kuitenki
Apocalypse (Oscar Isaac) on muinaisen Egyptin kovin kundi, jumaloitu ja pelätty. Egyptiläiset saivat hänestä kuitenkin tarpeekseen ja iskivät voimalla takaisin. Niinpä voimakas mutantti joutui pyramidin alle moneksi tuhanneksi vuodeksi. Hänen herätessä, 1980-luvulla, kaikki on muuttunut. Ihmiset pitävät valtaa mutanttien sijaan. Tämä ei käy, joten ainoana vaihtoehtona on maailman tuhoaminen.
Entinen X-ryhmä on hajaantunut kukin tahoilleen. Raven/Mystique (Jennifer Lawrence) pelastaa syrjittyjä mutantteja valeasun turvin. Erik Lehnsherr/Magneto (Michael Fassbender) yrittää elää tavallista elämää, mutta epäonnistuu traagisesti. Niin kuin vain arvata saattaa. Professori Xavier (James McAvoyn) pyörittää mutanttikouluaan, Hank McCoyn/Beastin (Nicholas Hoult) kanssa.
Heidän oppilaitaan ovat mm. lasersilmäinen Scott Summers (Tye Sheridan) ja voimakas telekineetikko/telepaatikko Jean Grey (Game Of Thronesin Sophia Turner). Hyvien mutanttien pitää yhdistää voimansa Apocalypsea ja tämän ”neljää ratsumiestä” vastaan, joihin kuuluu Magneton lisäksi enkelisiipinen Angel (Ben Hardy), odotettu Psylocke (Olivia Munn) ja nuori Storm (Alexandra Shipp).Muitakin tärkeitä hahmoja nähdään. Esimerkiksi show’n varastava salamannopea Quiksilver (Evan Peters). Myös fanien suosikki Wolferinekin (Hugh Jackman) tekee väkivaltaisen cameon elokuvassa, mikä tuskin tulee kenellekään suurena yllätyksenä. Hahmoja siis riittää, jopa liiankin kanssa. Kaikille kun ei riittänyt tasaisesti ruutuaikaa, erityisesti ratsumiehet, Magnetoa lukuun ottamatta, jäivät statistin rooliin.
X-Men Apocalypse:ä on verrattuna muihin alkuvuoden supersankarirainoihin. Jopa teemankin puolesta, mistä rohkenen olla erimieltä. Mutantit eivät tosiaankaan taistele toisiaan vastaan, vaikka vihollisen joukoissa pari tuttua hahmoa onkin, vaan vihollinen on paljon perinteisempi pahis. Jos nyt verrata pitää, niin Captain America oli parempi, Batman v Superman huonompi.
Juoni on nähty jo moneen kertaan, erilaisilla yksityiskohdilla tosin. On argumentoitavissa, onko se elokuvan vahvuus vai heikkous. Oma suhtautuminen asiaan on enemmän tai vähemmän neutraali. Toisaalta kovinkaan moni käänne ei minua onnistunut yllättämään, mutta toisaalta taas elokuva tietää, mikä tekee X-meneistä laadukkaan supersankarielokuvasarjan, eikä pelkkää tietoa hyväkseen.
Elokuvan suurin vahvuus olikin sen toteutuksessa. En ehtinyt pitkästyä sitä katsoessa. Kuvankaunis visuaalinen toteutus, samaistuttavat hahmot, tasaisen hyvät näyttelijät ja hetkittäinen huumori pitivät siitä huolen. Asiaan tosin taisi vaikuttaa vielä enemmän oma makuni. Yliluonnollisia elementtejä, supervoimia tai taikavoimia, sisältävät tarinat nyt vaan vetoavat minuun.Elokuva ei olekaan missään tapauksessa huono. Sain täsmälleen sen, mitä odotinkin eli viihdyttävän supersankarirymistelyn, jossa on räjähtävän toiminnan lisäksi myös se X-Meneille tyypillinen syvällinen puoli, hienoa supervoimia ja häpeämätöntä fanipoikien, - ja tyttöjen kosiskelua. Vieläpä elokuvasarjasta, erityisesti sen vanhemmista elokuvista, tutuilla hahmoilla höystettynä.
Ajankuvakin on otettu huomioon. Siihen viitataan monessa kohtaa ja se näkyy ja kuuluu muutenkin. Niin lavastuksen, puvustuksen kuin ilmapiirinkin osalta. Kaikki näytti autenttiselta. Ilmapiirissä minun pitää kuitenkin luottaa muihin. Olin 80-luvulla liian nuori muistamaan mitään. Ilahduttavasti pahemmat 80-luvun kliseet on jätetty pois. tai ainakaan niitä ei käsitelty liian näkyvästi.
Suurin yhtenäinen viittaus liittyy Star Wars-leffoihin, tarkemmin sen kolmanteen osaan. Hahmojen mielestä kolmas oli aina huonoin, mikä on Bryan Singerin, elokuvan ohjaajan suora viittaus X-Men: Last Standiin, jonka ohjasi eri ohjaaja. Muinais Egyptissäkin käytiin. Oliko kohtaus uskollinen ajalleen? Siitä kukaan nykyaikana elävä ei osaa sanoa mitään. Ainakaan ilman asiaan perehtymistä.
Elokuvan suurimmaksi miinukseksi osoittautui itse pahis, mutta siitä minulla ei olut alun alkaenkaan hyvää kuvaa. Se on harmi, sillä Oscar Isaac oli erittäin hyvä Star Warssissa. Lisäksi elokuvalla on myös eräs uskottavuus ongelma. Se sijoittuu kymmenen vuotta edellisen elokuvan jälkeen, mutta näyttelijöistä sitä ei huomaa. Tekeekö mutanttivoimat käyttäjänsä ikinuoreksi? Muutenkin kuin Mystiquen kohdalla.Loppuen lopuksi elokuvan heikkoudet jäävät kuitenkin varsin vähäiseksi ja niinpä sen hyvät puolet voittavat suvereenisti sen huonot. Neljä tähteä. Ei täydellinen, mutta varsin viihdyttävä kuitenki
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti