Toiseksi syntyneiden supervoimat eivät riittäneet tekemään hyvän elokuvan tekemiseen

Nyt arvostelemani Disney+:in Secret Society of Second-Born Royals-elokuva ei ollut millään mittarilla erinomainen, ja vain juuri ja juuri hyvä, mutta kyllä sitä nyt katsoi aikansa kuluksi.

Varoitus: Juonipaljastuksia luvassa!

Euroopassa sijaitsevan Illyrian sijaishallitsija Catherine (Daredevilin Élodie Yung) on kyllästynyt monarkkia vastustavan tyttärensä Samin (Peyton Elizabeth Lee) asenteeseen, joten hän lähettää tämän kesäkouluun. Tyttö ei tästä pidä, kunnes hän saa tietää, että jokaisella toiseksi syntyneellä kuninkaallisella on supervoimia, hänellä tapauksessaan superaistit, ja koulun tarkoitus on auttaa heitä käyttämään niitä.

Kauaa he eivät kuitenkaan ehdi harjoitella yhdessä koulukaveriensa, sosiaalisen median vaikuttajan Roxannan (Olivia Deeble), suositun Tuman (Niles Fitch), sosiaalisesti kömpelön Matteaon (Faly Rakotohavana) ja helposti ystävällisen Januarin (Isabella Blake-Thomas) kanssa, sillä heitä uhkaa vankilasta vapautunut, erittäin vaarallinen toiseksi syntynyt Vanki 34 (Greg Bryk).

Katsoin Disney+:san Secret Society of Second-Born Royals-elokuvan ihan vain koska minulla ei ollut parempaakaan tekemistä ja koska Disney+ oli minulla käytössäni, niin voin. Ja koska supersankarielokuvat kiinnostavat minua aina. En kuitenkaan odottanut sen olevan mitenkään erityisen hyvä. Valitettavasti elokuva ei yllättänyt minua positiivisesti, vaan vastasi aika lailla odottamaani.

Se nimittäin jäi varsin persoonattomaksi supersankarielokuvien ja Disney-kanavan elokuvien sekoitukseksi. Kaiken siellä nähdyn voi nähdä lukuisissa muissa lajityyppinsä elokuvista, joista iso osa on vielä parempia. Juoni kulki hyvin siihen suuntaan, mihin voisi odottaakin, eikä se poikennut ladulta kertaakaan. Elokuvasta ei juuri yllätyksiä löytynyt ja juonenkäänteetkin olivat usein aika ilmiselviä.

Toki lieventävänä asianhaarana sanottaakoot se, etten kuulu Secret Society of Second-Born Royalsin kohderyhmään eli toisin sanoen lapsiin. Niinpä se mielipiteeni elokuvasta ei tarkoita sitä, etteikä siitä voisi nauttia. Uskoisinkin elokuvan sopivan varsin hyvin katsottavaksi koko perheen voimin, sillä lapset luultavasti pitävät elokuvasta, eivätkä aikuisetkaan sitä inhoa.

Ideana supersankarielokuvien ja prinsessaelokuvien yhdistäminen ei ole mitenkään huono, onkin pieni ihme, ettei Disney ollut keksinyt sitä jo aikapäiviä sitten. Sen sijaan sillä, että kaikilla toiseksi syntyneillä kuninkaallisilla on kaikilla supersankarigeeni ei sitten käy järkeen himpun vertaa. Siis toisin sanoen, supervoimien lisäksi myös kuninkaallisuus onkin luonnonvalinnassa määritetty ominaisuus.

Toisin sanoen elokuvan maailmassa kuka vain ei olla supersankari, vaan he, jotka jo muutenkin etuoikeutettuja. En pidä viestistä pätkän vertaa. Etuoikeutettujen ihmisten saamisessa lisää valtaa ei ole mitään voimaannuttavaa, varsinkin kuin se etuoikeus on jo muutenkin saatu pelkästään syntymällä oikeaan perheeseen. Siihen ei auta sekään, että elokuvan roolitus oli kiitettävän monieettinen.

Elokuvalla oli suhteellisen alhainen ja budjetti ja se näkyi erityisesti kauas aikaansa jääneissä erikoistehosteissa. Varsinkin ryhmää opettavan professori James Morrow (Skylar Astin) kyky monistaa itsensä näytti melkein anteeksiantamattoman kököltä, eikä tapahtumapaikat, kuten superkuninkaallisten koulu eivät myöskään hivelleet silmiä. En kuitenkaan tiedä onko syy siihen budjetillinen vai jokin aivan muu.

Hahmoista ainoastaan January pääsi stereotyyppiänsä syvällisemmäksi hahmoksi, mutta hänkään ei hyvällä tavalla, niinpä on vaikea sanoa, kenestä pidän eniten tai vähiten. Melkein kaikki niin sanotut hyvikset olivat kyllä helposti pidettäviä, niin hahmoina kuin näyttelijöinäkin. Ainoastaan Roxanne teki poikkeuksen, eikä häntäkään missään vaiheessa vihaa.

Pääpahis oli kliseinen, kuten hänen taustatarinansa, ja liittyminen Samiin, mutta ei hän nyt sellaiseksi mitenkään paha ollut. Hän toimikin lähinnä muistutuksena siitä, miksi juuri toiseksi syntyneille ei ole kovin viisasta antaa supervoimia. Tai ainakaan voimakkaita sellaisia. Elokuvassa oli kyllä toinenkin pahis, mutta vaikka hän oli astetta yllättävämpi, niin kiinnostavampi ei niinkään.

Asiaa ei auta sekään, että suurin osa supervoimista oli aika tylsiä, osa, kuten Samin superaistit ja Matteon ötököiden hallitseminen siksi, että ne olivat heikkoja, jotkin taas siksi, etteivät ole millään mittapuulla omaperäisiä, kuten Tuman mielenhallinta, Vanki 34 telekinesia tai Roxannan näkymättömyys. Siitäkin huolimatta, etten kieltäytyisi yhdestäkään elokuvan supervoimasta, jos sellaista minulle tarjottaisiin.

En tiedä tuleeko Secret Society of Second-Born Royalsiin enää jatko-osia, jos sillä on tarpeeksi paljon katsojia, niin siinä tapauksessa varmasti, jos ei niin varmasti ei. Sen tiedän, ettei se toista osaa varsinaisesti tarvitse ja varsinkaan ansaitse. Ja jos se sellaisen saakin, on epätodennäköistä, jos ei suorastaan mahdotonta, että itse katsoisin sen.

Tiivistetysti Secret Society of Second-Born Royals on vähän turhankin laskelmoidulta vaikutta lajityyppinsä tuote, mutta kyllä sen katsoja siitä jotain irti kuitenkin saa. Kaksi tähteä!