Sarjakuvista tehdyt tv-sarjat ovat tulleet jäädäkseen Näin ainakin ajattelee yliluonnollisia ja villin lännen elementtejä sekoittavan Wynonna Earpin tekijät. Varo juonipaljastuksia!
Wynnona Earp (Melanie Scrofano), legendaarisen Villin lännen seriffin Wyatt Earpin lapsenlapsenlapsi, on kirottu. Hänen tehtävänään on Helvetistä joka sukupolvi karanneitten ”Reveranttien” eli eräänlaisten demonien tai rauhattomien sielujen tappaminen. Siihen pystyy Rauhantekijä-pistooli, jota vain Earppien vanhin sisko voi käyttää. Yksin Wynonnan ei kuitenkaan tarvitse demoneja kohdata.
Siskoja on vielä toinenkin, Waverly (Dominique Provost-Chalkley), jolla on varsin kattavat tiedot yliluonnollisista asioista. Apuaan tarjoaa myös vakavailmeinen agentti Dolls (Shamier Anderson) sekä salapeäinen Doc Holiday (Tim Rozon), joka on ehkä itsekin demoni tai ehkä ei. Hyvikseksi miestä ei kuitenkaan voi sanoa. Ei, et ole ainoa, jolle tuli Spike ensimmäiseksi mieleen.
Wynonna Earpissa ja Lots Girlissä on vieläpä sama kehittäjä, Emily Andras. Sarjoissa olikin paljon samaa: kaunis ja vahva naispäähenkilö, yliluonnollisia otuksia, suuri kohtalo, tiettyä kevytmielisyyttä ja jopa huumoria yms. Mikään Buffy tai Lost Girl-kopio sarja ei kuitenkaan ollut, vaan sillä oli omakin persoonansa. Ja charminsa, josta pääosa tuli kiinnostavasta päähenkilöstä ja Melanie Scrofanon taidosta näytellä häntä.
Wynonna Earpin samankaltaisuus muihin sarjoihin sai minut pelkäämään, sen juonesta tulevan paljon nähtyä perushuttua. Aluksi näyttikin siltä., että sarjan juonesta tulisi perushuttua. Hyvää perushuttua,mutta kuitenkin. En kuitenkaan missään vaiheessa miettinyt sarjan keskeyttämistä. Sen verran hyvä se oli alusta alkaen. Kauden lopussa asia kuitenkin muuttui. Sarjasta löytyikin isoin yllätys vähään aikaan.
Ainut valituksen aiheeni oli halvannäköiset erikoistehosteet, mutta nekin olivat enemmän huvittavia kuin kamalia katsella. Toki sarjalla oli aika pieni budjetti, joten uskon heidän kuitenkin tehneen parhaansa. Sitä paitsi vika oli loppuen lopuksi aika pieni, eikä todellakaan estänyt sarjan nauttimisesta. Muuten toteutus onnistui. Tunnussävel ansaitsee erikoiskiitoksen. Se sopi sarjaan, kun nenä päähän.
Muuten sarjasta välttyi juuri oikea tunnelma, vaikka villi länsi ei olekaan erityisen lähellä sydäntäni. En tiedä, miksi. Näköjään aika moni on toista mieltä, sillä sen tunnelmaisia sarjoja tulee televisioon kaiken aikaan, esimerkiksi myös sarjakuvaan perustuva Preacher. Tai ehkä minusta vain tuntuu siltä. Jonkun mielestä kyseisenlaisia sarjoja on vieläkin tv:ssä liian vähän.
Sarjan ensimmäisissä jaksoissa keskityttiin lähinnä Earpin siskoksiin. Heidän dynamiikkansa olikin sarjan parasta antia. Kuvattiinhan heidät melkeinpä toistensa vastakohtana. miehetkään eivät jääneet huonommaksi. Itseasiassa erityisesti Dollsin ja Docin yhteistyötä oli viihdyttävä seurata. Heidän tehtävänsä ei tosiaankaan jäänyt vain Wynonnan rakkauden kohteena olemiseen.
Kauden pääpahista kutsuttiin Boboksi (Michael Eklund). En pilaile. Onneksi hänen ulkomuotonsa ja käytöksensä olivatkin sitten vaikuttavampia. Ihan täysin paha ei Bobo missään tapauksessa ollut. Itseasiassa loppua kohden hänestä tehtiin jopa hieman sympaattinenkin. Muut reverantit jäivät sitten hänen taakseen ja sopivatkin lähinnä viikon hirviö-jaksoihin.
Kauden toinen pahis oli ns. Kivinoita Constance Clootie (Rayisa Kondracki, jossa oli potentiaalia, mutta sitä ei koskaan käytetty kunnolla. Muitakin yksitäisiä pahiksia vieraili sarjassa, mutta vain yhden jakson verran. Vierailevista hahmoista, ei tosin pahiksista, suosikkini oli ”Seppä”(Rachael Ancheril). Valitettavasti hahmo tapettiin melko pian. Toisaalta mielenkiintoisista hahmoista ei ollut pulaa.
Sarja tulee saamaan ainakin vielä toisen tuotantokauden, mistä olen iloinen. en pelkästään siksi, että pidän sarjasta oikein paljon. Vaan myös siksi, että ensimmäinen tuotantokausi loppui koukkuun. Tulen todennäköisesti katsomaan kauden, kunhan se tulee. Siihen on kuitenkin vielä aikaa. Toivottavasti se on edes puoliksi yhtä hyvä, kuin ensimmäinen kausikin.
Tiivistettynä Wynonna Earp vaikuttaa kuin minulle tehdyltä, vaikka sarja lainaisikin vähän turhankin paljon muilta. Onneksi sentään vain ne parhaat puolet. Viisi tähteä. Suosittelen tämän tyyppisten sarjojen, kuten Supernaturalin, Lost Girlin ja Buffyn, ystäville
Wynnona Earp (Melanie Scrofano), legendaarisen Villin lännen seriffin Wyatt Earpin lapsenlapsenlapsi, on kirottu. Hänen tehtävänään on Helvetistä joka sukupolvi karanneitten ”Reveranttien” eli eräänlaisten demonien tai rauhattomien sielujen tappaminen. Siihen pystyy Rauhantekijä-pistooli, jota vain Earppien vanhin sisko voi käyttää. Yksin Wynonnan ei kuitenkaan tarvitse demoneja kohdata.
Siskoja on vielä toinenkin, Waverly (Dominique Provost-Chalkley), jolla on varsin kattavat tiedot yliluonnollisista asioista. Apuaan tarjoaa myös vakavailmeinen agentti Dolls (Shamier Anderson) sekä salapeäinen Doc Holiday (Tim Rozon), joka on ehkä itsekin demoni tai ehkä ei. Hyvikseksi miestä ei kuitenkaan voi sanoa. Ei, et ole ainoa, jolle tuli Spike ensimmäiseksi mieleen.
Wynonna Earp perustuu Beau Smithin samannimiseen sarjakuvaan. En ole lukenut sarjakuvaa, joten en taaskaan voi verrata sitä ja sarjaa keskenään. Sen voin kuitenkin sanoa, että sarjakuvan tunteminen ei ole tarpeen nauttiakseen sarjasta tai ymmärtääkseen, mitä siinä tapahtuu. Niinpä uskon vahvasti, että Sellaisten sarjojen kuin Buffyn ja Lost Girlin ystävät pitävät luultavasti Wynonna Earpistakin.
Wynonna Earpissa ja Lots Girlissä on vieläpä sama kehittäjä, Emily Andras. Sarjoissa olikin paljon samaa: kaunis ja vahva naispäähenkilö, yliluonnollisia otuksia, suuri kohtalo, tiettyä kevytmielisyyttä ja jopa huumoria yms. Mikään Buffy tai Lost Girl-kopio sarja ei kuitenkaan ollut, vaan sillä oli omakin persoonansa. Ja charminsa, josta pääosa tuli kiinnostavasta päähenkilöstä ja Melanie Scrofanon taidosta näytellä häntä. Wynonna Earpin samankaltaisuus muihin sarjoihin sai minut pelkäämään, sen juonesta tulevan paljon nähtyä perushuttua. Aluksi näyttikin siltä., että sarjan juonesta tulisi perushuttua. Hyvää perushuttua,mutta kuitenkin. En kuitenkaan missään vaiheessa miettinyt sarjan keskeyttämistä. Sen verran hyvä se oli alusta alkaen. Kauden lopussa asia kuitenkin muuttui. Sarjasta löytyikin isoin yllätys vähään aikaan.
Kauden ensimmäiset jaksot keskittyivät niin sanottuun viikon hirviö-formaattiin. Pääjuontakin kulki siinä sivussa. Ratkaisu toimi, sillä se auttoikin pääsemään maailmaan sisään. Loppua kohden pääjuonta näytettiin aina enemmän ja enemmän ja viimeiset pari jaksoa käsittelivätkin pelkästään sitä, niin muin luonnollista olikin. Tylsää ei tullut kummankaan formaatin kohdalla.
Jos et ole vielä päätellyt, niin sarja oli mieleeni. Siinä oli kaikkea juuri sopivasti, niin toimintaa, suuria tunteita, terävää dialogia ja huumoriakin. Sarjasta ei myöskään puutu sydäntä, mikä on äärimmäisen tärkeää tämänkaltaisessa sarjassa. Suorastaan sen edellytys. Sen tekijät selvästi rakastavat sarjaa ja uskovat siihen. Sarjan vahvuuksiin voisi vielä luetella sen, ettei se ottanut itseään liian vakavasti.
Jos et ole vielä päätellyt, niin sarja oli mieleeni. Siinä oli kaikkea juuri sopivasti, niin toimintaa, suuria tunteita, terävää dialogia ja huumoriakin. Sarjasta ei myöskään puutu sydäntä, mikä on äärimmäisen tärkeää tämänkaltaisessa sarjassa. Suorastaan sen edellytys. Sen tekijät selvästi rakastavat sarjaa ja uskovat siihen. Sarjan vahvuuksiin voisi vielä luetella sen, ettei se ottanut itseään liian vakavasti.
Ainut valituksen aiheeni oli halvannäköiset erikoistehosteet, mutta nekin olivat enemmän huvittavia kuin kamalia katsella. Toki sarjalla oli aika pieni budjetti, joten uskon heidän kuitenkin tehneen parhaansa. Sitä paitsi vika oli loppuen lopuksi aika pieni, eikä todellakaan estänyt sarjan nauttimisesta. Muuten toteutus onnistui. Tunnussävel ansaitsee erikoiskiitoksen. Se sopi sarjaan, kun nenä päähän.Muuten sarjasta välttyi juuri oikea tunnelma, vaikka villi länsi ei olekaan erityisen lähellä sydäntäni. En tiedä, miksi. Näköjään aika moni on toista mieltä, sillä sen tunnelmaisia sarjoja tulee televisioon kaiken aikaan, esimerkiksi myös sarjakuvaan perustuva Preacher. Tai ehkä minusta vain tuntuu siltä. Jonkun mielestä kyseisenlaisia sarjoja on vieläkin tv:ssä liian vähän.
Sarjan ensimmäisissä jaksoissa keskityttiin lähinnä Earpin siskoksiin. Heidän dynamiikkansa olikin sarjan parasta antia. Kuvattiinhan heidät melkeinpä toistensa vastakohtana. miehetkään eivät jääneet huonommaksi. Itseasiassa erityisesti Dollsin ja Docin yhteistyötä oli viihdyttävä seurata. Heidän tehtävänsä ei tosiaankaan jäänyt vain Wynonnan rakkauden kohteena olemiseen.Kauden pääpahista kutsuttiin Boboksi (Michael Eklund). En pilaile. Onneksi hänen ulkomuotonsa ja käytöksensä olivatkin sitten vaikuttavampia. Ihan täysin paha ei Bobo missään tapauksessa ollut. Itseasiassa loppua kohden hänestä tehtiin jopa hieman sympaattinenkin. Muut reverantit jäivät sitten hänen taakseen ja sopivatkin lähinnä viikon hirviö-jaksoihin.
Kauden toinen pahis oli ns. Kivinoita Constance Clootie (Rayisa Kondracki, jossa oli potentiaalia, mutta sitä ei koskaan käytetty kunnolla. Muitakin yksitäisiä pahiksia vieraili sarjassa, mutta vain yhden jakson verran. Vierailevista hahmoista, ei tosin pahiksista, suosikkini oli ”Seppä”(Rachael Ancheril). Valitettavasti hahmo tapettiin melko pian. Toisaalta mielenkiintoisista hahmoista ei ollut pulaa. Sarja tulee saamaan ainakin vielä toisen tuotantokauden, mistä olen iloinen. en pelkästään siksi, että pidän sarjasta oikein paljon. Vaan myös siksi, että ensimmäinen tuotantokausi loppui koukkuun. Tulen todennäköisesti katsomaan kauden, kunhan se tulee. Siihen on kuitenkin vielä aikaa. Toivottavasti se on edes puoliksi yhtä hyvä, kuin ensimmäinen kausikin.
Tiivistettynä Wynonna Earp vaikuttaa kuin minulle tehdyltä, vaikka sarja lainaisikin vähän turhankin paljon muilta. Onneksi sentään vain ne parhaat puolet. Viisi tähteä. Suosittelen tämän tyyppisten sarjojen, kuten Supernaturalin, Lost Girlin ja Buffyn, ystäville
