Olipa Kerran- sarjan neljäs kausi on edennyt jo seitsemänteen, The Snow Queen-nimiseen, jaksoon, jossa pääsemme tutustumaan Ingridin a.k.a Lumikuningattaren menneisyydestä.
Aikaisemmin tapahtunutta: Emmalla on taikavoimia, jota hän ei osaa, eikä oikein haluakaan käyttää, mutta joiden Lumikuningatareksikin kutsuttu Ingrid haluaa saada hänestä ja Elsasta (Frozen!) uudet “siskonsa” menettäneidensä tilalle. Toisaalla Robinin ja Reginan rakkaus sai ryppyjä, kun Robinin kuolleena pidetty vaimo palaa kuvioihin.
Jakso alkaa kolmen lapsen, Ingridin, Helgan ja Gerdan leikkiessä. Leikki loppuu äkisti siskosten törmätessä epäilyttävään mieheen, joka aikoo kidnapata yhden siskoista. Onneksi Ingridin voimat pysäyttävät miehen. Tapahtuneen jälkeen siskokset lupaavat tukevansa toisiaan aina. Sen merkiksi siskokset päättävät pitää eräänlaisia Arendellen versiota ystävyysrannekkeista, mikä saattaa vaikuttaa merkityksettömältä yksityiskohdalta, mutta ei ole sitä.
Takauma jatkuu siskosten ollessa vanhempia, noin parikymmisiä. Sarjalle ominaiseen tapaan, nuoria näyttelee jonki verran vanhemmat näyttelijät. Vaikka Elizabeth Mitchelliä onkin ilo katsella, ihan niin nuoresta hän ei käy. Ingrid ei halua mennä isänsä 70-vuotis juhliin, sillä hän pelkää voimiaan liikaa. Kuulostaako tutulta? Kohtaus on kuin suora toisinto Frozenin vastaavasta. Frozenista puheen ollen. Weseltonin herttua nähdään ensimmäistä kertaa. Näyttelijä valinta onnistui, sillä ainakin minä tunnistin hahmon ennen kuin kukaan mainitsi hänen nimeään.
Ratkaisu jäi lyhytaikaiseksi, kun Weseltonin herttua yrittää käydä käsikseen Ingridiin, joka joutuu käyttämään voimiaan herttuan karkottamiseksi. Helga huomaa kuitenkin tapauksen ja purkaa kihlaukswensa miehen kanssa. Siitä suuttuneena herttua uhkaa paljastavansa Ingridin voimat ja haukkuu tätä hirviöksi. Lopulta Ingrid menettää hermonsa ja käyttää voimiaan, mutta osuukin Helgaan, joka jäätyy heti. Gerda huomaa, mitä Ingrid on tehnyt ja vangitsee siskonsa uurnaan. Sitten hän pyytää kivipeikkoja pyyhkimään kansalaisten muistot siskoistaan. Meille selvisi siis, miten Ingrid joutui uurnaan.
Storybookessä ensimmäiseksi käsitellään Reginan ja Robinin suhdetta. Siihen, jonka piti olla jo ohi, koska Robinin pitää keskittyä vaimoonsa, siihen jäässä olevaan, jonka vain tosirakkauden teko voi pelastaa. Robin vaan ei saa Reginaa mielestään. En kuitenkaan tuomitse Robinia, sillä tunteille ei voi mitään ja Regina on Regina. Heidän suhteensa etenee etenee Robinin tullessa Reginan “huippu salaiseen” piilopaikkaan ja suutelee häntä puoli väkisin. Ilmeisesti “no more mr. nice guy”. Minusta Robinin olisi pitänyt keskittyä Marianin pelastamasiin ja sitten vasta miettiä kumman naisen hän valitsee.
Poliisiasemalla Emma ja Elsa miettivät Lumikuningattaren tilannetta. He tutkivat riimuja ja saavatkin selville, miten hänet voidaan vangita, jos onni suo, Emman taikuuden avulla. Emma luo taikuutensa ja maagisen kynttilän avulla lumotut käsiraudat. Meille muistutettiin taas Reginan ja Henryn suunnitelmasta, mutta se ei mennyt vielä mihinkään suuntaa.
Oletko nähnyt ne kuvat, jossa näytettiin Disneyn prinsessoja onnellisen lopun jälkeen? Jos et, googlaa ihmeessä. Emma saapuu vähän samanlaiseen tilanteeseen, joskin paljon positiivisemassa mielessä. Lumikki, Aurora ja Tuhkimo lopettelevat juuri tältä erää jonkinlaisen äitikerhon. Viittaus Lumikkiin ensimmäisä kertaa äitinä saa Emman taikuuden käyttäytymään holtittomasti ja hän saa pullomaidon kiehumaan.
Se ei olisi ollut nytkään järkevää, sillä Ingrid onnistuu vaikuttamaan Emman varsin vakuuttavasti, siitä että Lumikki, David ja muut pelkäävät hänen voimiaan ja pitävät häntä enemmän pelastajana kuin tyttärenä tai ystävänä. David ja kumppanit tajuavat Ingridin juonen ja ryntäävät poliisiasemalle. Valitettavasti liian myöhään Ingrid jäähdyttää aseman uloskäynnit. Emma kuitenkin saa tehtyä oman uloskäyntinsä, rikkomalla kuulusteluhouneen seinän. Tälläisen varalle heillä tuskin on vakuutusta. Emman taika on kuitenkin hallitsematon, joten hän juoksee pois, hyvin samaan tapaan kuin Elsa Frozenissa.
Jakso oli kiinnostava, sillä halusin oikeasti tietää, mitä Ingridille tapahtui ja takaumat toivatkin asiaan tarvittavaa valaistusta. Lumikuningattaren hahmo on edelleen hyvä. Reginan storyline on ehdottomasti jakson tylsin. Emma uskoi Ingridia liian helposti. Jakso jäi jännään kohtaan. Ei pelkästään Emman suhteen. Viimeisessä kohtauksessa Ingrid kertoo Rumplelle, miten hän saa Mikin hatun voimat haltuunsa, ns. ystävyysrannekkeita vastaan. Keinoa ei kuitenkaan paljastettu katsojalle, joten arvelisin että se tulee tärkeäksi myöhemmin. Ehkä kauden toisella puoliskolla?
Olipa kerran- sarja onnistui jälleen kerran luomaan viihdyttävän, paikoin hauskakin, katseluelämyksen. Neljä ja puoli tähteä.
Aikaisemmin tapahtunutta: Emmalla on taikavoimia, jota hän ei osaa, eikä oikein haluakaan käyttää, mutta joiden Lumikuningatareksikin kutsuttu Ingrid haluaa saada hänestä ja Elsasta (Frozen!) uudet “siskonsa” menettäneidensä tilalle. Toisaalla Robinin ja Reginan rakkaus sai ryppyjä, kun Robinin kuolleena pidetty vaimo palaa kuvioihin.
Jakso alkaa kolmen lapsen, Ingridin, Helgan ja Gerdan leikkiessä. Leikki loppuu äkisti siskosten törmätessä epäilyttävään mieheen, joka aikoo kidnapata yhden siskoista. Onneksi Ingridin voimat pysäyttävät miehen. Tapahtuneen jälkeen siskokset lupaavat tukevansa toisiaan aina. Sen merkiksi siskokset päättävät pitää eräänlaisia Arendellen versiota ystävyysrannekkeista, mikä saattaa vaikuttaa merkityksettömältä yksityiskohdalta, mutta ei ole sitä.
Tämä menee ohi aiheesta, mutta tunnistin nuoren Ingridin näyttelijän The Walking Deadistä, jossa hän näytteli kävelijöihin kiintyvää Lizzietä. Valinta oli hyvä, sillä näyttelijä kävisi nuoresta Elizabeth Mitchellistä. Joku voisi huomattaa valinnan olevan sopiva, koska Lizzie ei ollut selväjärkisemmästä päästä ja vielä tappoi siskonsa, joten valinta osui. Kuitenkin Ingridin tilanne on erillainen. Minusta Ingrid ei edes ole yksiselitteisen paha, vaikka hänen metodeissaan onkin parantamisen varaa.
Takauma jatkuu siskosten ollessa vanhempia, noin parikymmisiä. Sarjalle ominaiseen tapaan, nuoria näyttelee jonki verran vanhemmat näyttelijät. Vaikka Elizabeth Mitchelliä onkin ilo katsella, ihan niin nuoresta hän ei käy. Ingrid ei halua mennä isänsä 70-vuotis juhliin, sillä hän pelkää voimiaan liikaa. Kuulostaako tutulta? Kohtaus on kuin suora toisinto Frozenin vastaavasta. Frozenista puheen ollen. Weseltonin herttua nähdään ensimmäistä kertaa. Näyttelijä valinta onnistui, sillä ainakin minä tunnistin hahmon ennen kuin kukaan mainitsi hänen nimeään.
Juhlien jälkeen Gerda keksii keinon auttaa juhlia sivusta seuraamaan joutunutta siskoaan. Hän kertoo eräästä hyvin voimakkaasta miehestä, joka voisi auttaa. Arvasit oikein. Kysessä on vanha kunnon Rumplestiltskin, joka suostuukiin sopimukseen siskosten kanssa. Siskokset saavat Ingridin voimia hillitsevät hansikkaat ja uurnan, johon hänet voitaisiin vangita tilanteen mennessä liian huonoksi. Rumple haluaa maksuksi tyttöjen rannekkeet, jota he ovat pitäneen penestä pitäen.
Ratkaisu jäi lyhytaikaiseksi, kun Weseltonin herttua yrittää käydä käsikseen Ingridiin, joka joutuu käyttämään voimiaan herttuan karkottamiseksi. Helga huomaa kuitenkin tapauksen ja purkaa kihlaukswensa miehen kanssa. Siitä suuttuneena herttua uhkaa paljastavansa Ingridin voimat ja haukkuu tätä hirviöksi. Lopulta Ingrid menettää hermonsa ja käyttää voimiaan, mutta osuukin Helgaan, joka jäätyy heti. Gerda huomaa, mitä Ingrid on tehnyt ja vangitsee siskonsa uurnaan. Sitten hän pyytää kivipeikkoja pyyhkimään kansalaisten muistot siskoistaan. Meille selvisi siis, miten Ingrid joutui uurnaan.
Storybookessä ensimmäiseksi käsitellään Reginan ja Robinin suhdetta. Siihen, jonka piti olla jo ohi, koska Robinin pitää keskittyä vaimoonsa, siihen jäässä olevaan, jonka vain tosirakkauden teko voi pelastaa. Robin vaan ei saa Reginaa mielestään. En kuitenkaan tuomitse Robinia, sillä tunteille ei voi mitään ja Regina on Regina. Heidän suhteensa etenee etenee Robinin tullessa Reginan “huippu salaiseen” piilopaikkaan ja suutelee häntä puoli väkisin. Ilmeisesti “no more mr. nice guy”. Minusta Robinin olisi pitänyt keskittyä Marianin pelastamasiin ja sitten vasta miettiä kumman naisen hän valitsee.Poliisiasemalla Emma ja Elsa miettivät Lumikuningattaren tilannetta. He tutkivat riimuja ja saavatkin selville, miten hänet voidaan vangita, jos onni suo, Emman taikuuden avulla. Emma luo taikuutensa ja maagisen kynttilän avulla lumotut käsiraudat. Meille muistutettiin taas Reginan ja Henryn suunnitelmasta, mutta se ei mennyt vielä mihinkään suuntaa.
Oletko nähnyt ne kuvat, jossa näytettiin Disneyn prinsessoja onnellisen lopun jälkeen? Jos et, googlaa ihmeessä. Emma saapuu vähän samanlaiseen tilanteeseen, joskin paljon positiivisemassa mielessä. Lumikki, Aurora ja Tuhkimo lopettelevat juuri tältä erää jonkinlaisen äitikerhon. Viittaus Lumikkiin ensimmäisä kertaa äitinä saa Emman taikuuden käyttäytymään holtittomasti ja hän saa pullomaidon kiehumaan.
Ennen kuin asiasta ehditään keskustella sen enempää, Emma saa puhelun. Lumikuningatar on bongattu kellotornista. Ingrid luovuttaa yllättävän, jopa liian, helposti. Emma vangitsee hänet aikaisemmin luomillaan käsiraudoilla ja vie kuulusteltavaksi. Koska Elsa kuulustelee vankia liiankin hyökkääväksi, pytää häntä poistumaan. Se oli virhe, sillä jos jotakin olen poliisisarjoista oppinut niin sen, ettei kuulusteluja tehdä koskaan yksin.
Se ei olisi ollut nytkään järkevää, sillä Ingrid onnistuu vaikuttamaan Emman varsin vakuuttavasti, siitä että Lumikki, David ja muut pelkäävät hänen voimiaan ja pitävät häntä enemmän pelastajana kuin tyttärenä tai ystävänä. David ja kumppanit tajuavat Ingridin juonen ja ryntäävät poliisiasemalle. Valitettavasti liian myöhään Ingrid jäähdyttää aseman uloskäynnit. Emma kuitenkin saa tehtyä oman uloskäyntinsä, rikkomalla kuulusteluhouneen seinän. Tälläisen varalle heillä tuskin on vakuutusta. Emman taika on kuitenkin hallitsematon, joten hän juoksee pois, hyvin samaan tapaan kuin Elsa Frozenissa.
Jakso oli kiinnostava, sillä halusin oikeasti tietää, mitä Ingridille tapahtui ja takaumat toivatkin asiaan tarvittavaa valaistusta. Lumikuningattaren hahmo on edelleen hyvä. Reginan storyline on ehdottomasti jakson tylsin. Emma uskoi Ingridia liian helposti. Jakso jäi jännään kohtaan. Ei pelkästään Emman suhteen. Viimeisessä kohtauksessa Ingrid kertoo Rumplelle, miten hän saa Mikin hatun voimat haltuunsa, ns. ystävyysrannekkeita vastaan. Keinoa ei kuitenkaan paljastettu katsojalle, joten arvelisin että se tulee tärkeäksi myöhemmin. Ehkä kauden toisella puoliskolla?
Olipa kerran- sarja onnistui jälleen kerran luomaan viihdyttävän, paikoin hauskakin, katseluelämyksen. Neljä ja puoli tähteä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti