tiistai 25. marraskuuta 2014

Selviytyjät Maassa

Aloitin vähän aikaa sitten uunituoreen scifisarjan nimeltä Elonjääneet, englanniksi The 100, joka kertoo ydintuhosta selviytyneiden ihmisten jälkeläisistä. 


Elonjääneet perustuu Kass Morganin samannimiseen kirjaan, joita en ole itse lukenut. Kuulemani mukaan sarja on yllättävän erilainen ja suurimmaksi osaksi hyvällä tavalla. Kirja kuin keskittyy lähinnä romansseihin ja jättää selviytymisen toissijaiseksi. En ole kuitenkaan paras arvioimaan asiaa, vaan jätän sen suosiolla jollekin kirjan lukeneelle. 

Sitten itse juoneen. 97 vuotta sitten meidän rakas maapallomme kärsi totaalisesta ydintuhosta. Nyt ihmiset asuvat Arkissa, maan yläpuuolella leijuvasta avaruusasemasta, jonka vähäisen elintilan takia kaikki rikolliset tuomitaan kuolemaan. Poikkeuksena on kaikki alle 18-vuotiaat. Valitettavasti aluksen elämää ylläpitävät laitteet eivät, kaikista väestöä rajoittamaan pyrkivistä toimista huolimatta, kestä ihmisten määrää. Niinpä katseet käännetään taas toipuvaan maahan.

Kukaan ei kuitenkaan tiedä, onko se enää asumiskelpoinen. Ratkaisuksi maahan lähetetään 100 nuorta rikollista selvittämään asiaa. Maassa nuoria odottaa nälän ja kylmyyden lisäksi myös inhimillinen uhka: Maan päällisen asukkaat, Grounderit, jotka eivät suhtaudu tulokkaisiin hyvin. Nuoret joutuvat selviämään uhkasta yksin, sillä yhteydet Maan ja Arkin välillä ei toimi. Sarjassa seurataan Maan tapahtumien lisäksi myös Arkissa odottavia aikuisia, jotka yrittävät miettiä ratkaisua aluksensa ongelmiin.

Sarja on yllättävän koukuttava. Sarjaa arvioidessa kannattaa muistaa, että se on suunnattu nuoremmille katsojille, joten mitään kovin syvällistä ei kananta odottaa. Itse asetelma on hyvin mielenkiintoinen. Samoin sen pääasiallinen ympäristö eli ydintuhon jälkeinen Maa. Arkkiosuudetkin ovat oikein onnistuneita. Onhan Arkki lastattu kohtuullisen tunnetuilla tv-tähdillä, kuten Jean Paige Turco, Henry Ian Cusick ja Isaiah Washington. Silti maa osuudet olivat kiinnostavampia. 

Hahmot ovat ainakin jokseenkin mielenkiintoisia, joskin ajoittain stereotyyppisiä. Päähenkilö Clarke vaikuttaa tyypilliselta “kiltiltä tyttöltä” ja sitä hän aluksi onkin. Hänestä kuitenkin kasvaa kelpo johtaja. Hän onkin yksi ainuista järjen äänistä. Toinen järjen ääni on rauhan puolesta puhuva uskalikko Finn. Lempihahmoni on kovapäinen teknikko Raven. Bellamystä opin pitämään vasta puolessa välissä. Hyviä hahmoja ovat myös koko ikänsä piilotellut Octavia ja Grounders Lincolm.

Hahmoihin liittyy toki myös muutamia, tälläiselle tv-sarjalle valitettavan yleisiä puutteita. Valkoihoiset ovat yliedustettuina. Vaikka muita etnisia taustoja omaavia ihmisiä onkin ja jotkin heistä pysyvät vielä elossa, ovat he usein stereotyyppisiä. Sivuhahmot jäivät yksiulotteiseksi, mikä toki oli odotettua. Lisäksi hahmot epäluonnollisen kauniita, mutta niinhän suurimmassa osassa yhdysvaltalaisia tv-sarjoja.

Sarja tarjoaa hyvää viihdettä, vauhdikasta toimintaa, kauniita ihmisiä ja mielenkiintoisen, vielä suurelta osin tutkimattoman, maailman. Enenmmän kuin katsottava sarja, vaikka mikään fani minusta ei tullutkaan. Neljä tähteä.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti