Nyt on taas “se” aika viikosta. Nimittäin aika arvioida uusin jakso Olipa Kerran sarjasta, jonka neljäs kausi on edennyt jo kuudenteen jaksoon nimeltään Family Business.
Nainen, joka myömennin paljastuu Colletteksi, pakkaa kirjoja nopealla tahdilla. Kiire olisi kova, sillä örkit ovat tulossa. Nainen kuitenkin jatkaa pakkaamista. Hän ei lähde ennen kuin kirjat ja hänen tyttärensä, Belle, ovat matkalla mukana. Sivuhuomautuksena mainittakoot, että Colletten näyttelijä näyttää liian nuorelta Bellen äidiksi. Kuulemmä näyttelijä ei kuitenkaan ole. Pisteet siitä Frances O'Connorille, Belle äidin näyttelijälle.
Collette ja Belle eivät ehdi pakoon. He piiloutuvat pöydän alle. Sitten Belle ei muista enää mirään. Kuva siirtyy Bellen herättyä ja nähdessään äitinsä arkun. Takautumien keskipisteessä on Bellen muistojen takaisin samionen. Bellellä on siihen keinotkin selvillä. Nimittäin Frozenista tutut kivipeikot, jotka ovat mm. poistaneet Annan muistot.
Arendellessa Elsa ja Anna näkevät vihdoin toisensa Annan palattua etsintäretkeltään. Heidän erillään ollessaan on kuitenkin tapahtunut kaikenlaista, jotka uhkaavat siskosten suhdetta. Anna ei tiedä miten kertoa siskolleen, että heidän vanhempansa etsivät hänelle parannuskeinoa ja Elsa puolestaa esittelee heidän kauan kadoksissa olevan tätinsäIngridin, jota Lumikuningattareksikin kutsutaan. Aloin sanoa hahmoa Lumikuningattareksi, koska olen jo tarpeeksi varma hahmon henkilöllisyydestä.
Anna on oikeutetun epäluuloinen, sillä kai hänen äitinsä olisi sanonut, jos hänellä olisi sisko. Hän päättääkin selvittää asiaa pyytämällä apua tulevilta sukulaisiltaan, kivipeikoilta. Olisin ymmärtänyt epäluulon kaikkien muiden paitsi Annan kohdalla. Onhan kyseessä hahmo, joka luottaa vähän kehen vaan, joten miksi täti olisi eri asia. Ingrid kuitenkin kuulee Annan epäluuloista, mistä ei tietenkän seuraa mitään hyvää. Siihen palaamme myöhemmin.
Annalla ja Bellellä on siis jotakin yhteistä: he tarvitsevat kivipeikkojen apua. Tytöt tapaavatkin toisensa Frozenista tutun majatalon ja saunan pitäjä Oakenin luota. He päätyvät matkaamaan yhdessä. Eli siis Anna luottaa vasta tapaamaansa Belleen, mutta ei tätiinsä? Hän jopa kertoi Bellelle Mikin hatusta, eikä Bellen tarvinnut tehdä mitään muuta kuin kysyä.
Kivipeikot auttavat auliisti kumpaakin, eivätkä edes vaadi mitään vastapalvelukseksi. Belle saa kiven, jonka pitäisi auttaa häntä saamaan muistonsa takaisin. Anna puolestaan saa tietoa tätiinsä liittyen. Hänen äidillään todella oli kaksi siskoa; Ingrid ja Helga. He kuitenkin katosivat, joten sureva kuningasperhe päätti pyyhkiä alamaistensa muistot siskoksista. Siis mitä? Ilmeisesti muistinpyyhintä on Arendellen kuningashuoneen ratkaisu jokaiseen ongelmaan.
Tulomatkalla sää on huono, mistä kiitos kuuluu Ingridille. Huonon sään seurauksena sekä Anna, että Bellen muistinpalauttava kivi putoavat jyrkänteeltä. Belle voi pelastaa vain toisen. Valitettavasti hän valitsee väärin ja yrittää saada kiven haltuunsa ensin. Sen seurauksena sekä Anna että kivi putoavat jyrkänteeltä. Anna ei onneksi kuole, vaan jää Ingridin vangiksi. Ingrid saa myös Mikin hatun, jota Anna piti mukanaan.
Belle auttaa Elsaa löytämään siskonsa, ainakin näennäisesti. Hän ei nimittäin vieläkään kerro omaa osaansa Annan katoamisesta. Bellen huono omatunto saa hänet toimimaan. Apuun Belle tarvitsee yhteistyöhaluttoman Rumplen, jota Belle komentaa hallussaan olevalla tikarilla. Vaikka tikari onkin feikki, Rumplen pitää totella, sillä hän ei halua Bellen tietävän asiasta. Tikarin käyttö on odottamatonta Belleltä, mutta tilanteeseen nähden ymmärrettävä.
Ingridin luolassa, jonne Rumbel johdatti hänet, Belle törmää aikaisimmissa jaksossa vilahtaneeseen peilin. Bellen kuvajainen sanoo kauheita asioita, joista osa on tottakin, kuten se, ettei Rumble antanut Bellelle oikeaa tikaria. Belle kuuntelee kuvajaista, kunnes Rumble tulee apuun. Belle pahoittelee tapahtunutta ja kertoo Rumblelle salaisuuteensa. Pahoittelu on minusta turha, sillä ensinnäkin se ei liikuta Rumplea lainkaan ja Rumble on pitänyt salaisuuksia itsekin. Sitä tosin Belle ei tiedä. Jakson lopussa Belle kertoo totuuden myös Elsalle.
Vihdoin ja viimein meille selviää, mitä Ingrid oikein suunnittelee, kun Elsa kääntää jäätelöautosta löydetyn pergamentin. Siinä lukee ennustus: “I have travelled the world near and far. My search knows no bounds. My obsession will not leave me. My search will continue to the ends of the earth. One thing I know for sure. The name of the savior is Emma. The savior shall be my sister. The family must be complete.” Ingrid siis yrittää saada itselleen uudet siskot, Elsasta ja Emmasta. Loppua en rupea suomentamaan, sori vaan.
Peili on tuttu aidostakin Lumikuningatar sadusta, jossa Tihulaisten kuningas valmistaa itselleen taikapeilin, joka tuo epäonnea hyville ihmisille. Tihulaisten käytössä peili kuitenkin särkyy ja sen tuhannet miljoonat pienet sirpaleet leviävät ympäri maailmaa. Nämä sirpaleet joutuvat ihmisten sydämiin jäädyttäen ne ja muuttaen heidät pahoiksi. Olipa kerran-sarjassa Ingrid suunnittelee käyttävänsä peiliä eripuran luomiseen. Ihan kun siihen mitään taikapeilia tarvittaisiin. Storybrookelaiset saavat eripuraa aikaiseksi ilmankin.
Jaksossa oli taas paljon hyvää, vaikka löysinkin joitakin epäloogisuuksia. Ne on mainittu aiemmin arvostelussa. Minusta Bellestä oli mukava nähdä vaihteeksi se ei niin mukava puoli. Reginan kommentit jaksoivat naurattaa jälleen kerran, samoin Koukun “Storybrookessa kaikki on sukua toisilleen”-huomio. Jakso ansaitsee neljä tähteä.
Nainen, joka myömennin paljastuu Colletteksi, pakkaa kirjoja nopealla tahdilla. Kiire olisi kova, sillä örkit ovat tulossa. Nainen kuitenkin jatkaa pakkaamista. Hän ei lähde ennen kuin kirjat ja hänen tyttärensä, Belle, ovat matkalla mukana. Sivuhuomautuksena mainittakoot, että Colletten näyttelijä näyttää liian nuorelta Bellen äidiksi. Kuulemmä näyttelijä ei kuitenkaan ole. Pisteet siitä Frances O'Connorille, Belle äidin näyttelijälle.
Collette ja Belle eivät ehdi pakoon. He piiloutuvat pöydän alle. Sitten Belle ei muista enää mirään. Kuva siirtyy Bellen herättyä ja nähdessään äitinsä arkun. Takautumien keskipisteessä on Bellen muistojen takaisin samionen. Bellellä on siihen keinotkin selvillä. Nimittäin Frozenista tutut kivipeikot, jotka ovat mm. poistaneet Annan muistot. Arendellessa Elsa ja Anna näkevät vihdoin toisensa Annan palattua etsintäretkeltään. Heidän erillään ollessaan on kuitenkin tapahtunut kaikenlaista, jotka uhkaavat siskosten suhdetta. Anna ei tiedä miten kertoa siskolleen, että heidän vanhempansa etsivät hänelle parannuskeinoa ja Elsa puolestaa esittelee heidän kauan kadoksissa olevan tätinsäIngridin, jota Lumikuningattareksikin kutsutaan. Aloin sanoa hahmoa Lumikuningattareksi, koska olen jo tarpeeksi varma hahmon henkilöllisyydestä.
Anna on oikeutetun epäluuloinen, sillä kai hänen äitinsä olisi sanonut, jos hänellä olisi sisko. Hän päättääkin selvittää asiaa pyytämällä apua tulevilta sukulaisiltaan, kivipeikoilta. Olisin ymmärtänyt epäluulon kaikkien muiden paitsi Annan kohdalla. Onhan kyseessä hahmo, joka luottaa vähän kehen vaan, joten miksi täti olisi eri asia. Ingrid kuitenkin kuulee Annan epäluuloista, mistä ei tietenkän seuraa mitään hyvää. Siihen palaamme myöhemmin.
Annalla ja Bellellä on siis jotakin yhteistä: he tarvitsevat kivipeikkojen apua. Tytöt tapaavatkin toisensa Frozenista tutun majatalon ja saunan pitäjä Oakenin luota. He päätyvät matkaamaan yhdessä. Eli siis Anna luottaa vasta tapaamaansa Belleen, mutta ei tätiinsä? Hän jopa kertoi Bellelle Mikin hatusta, eikä Bellen tarvinnut tehdä mitään muuta kuin kysyä.
Kivipeikot auttavat auliisti kumpaakin, eivätkä edes vaadi mitään vastapalvelukseksi. Belle saa kiven, jonka pitäisi auttaa häntä saamaan muistonsa takaisin. Anna puolestaan saa tietoa tätiinsä liittyen. Hänen äidillään todella oli kaksi siskoa; Ingrid ja Helga. He kuitenkin katosivat, joten sureva kuningasperhe päätti pyyhkiä alamaistensa muistot siskoksista. Siis mitä? Ilmeisesti muistinpyyhintä on Arendellen kuningashuoneen ratkaisu jokaiseen ongelmaan.
Tulomatkalla sää on huono, mistä kiitos kuuluu Ingridille. Huonon sään seurauksena sekä Anna, että Bellen muistinpalauttava kivi putoavat jyrkänteeltä. Belle voi pelastaa vain toisen. Valitettavasti hän valitsee väärin ja yrittää saada kiven haltuunsa ensin. Sen seurauksena sekä Anna että kivi putoavat jyrkänteeltä. Anna ei onneksi kuole, vaan jää Ingridin vangiksi. Ingrid saa myös Mikin hatun, jota Anna piti mukanaan.
Takauman viimeisessä vaiheessa, ällös huokiko, kohta pääsen itse Storybrooken tapahtumiin, Belle kertoo isälleen Annalta kuulemastaan Pimeyden olennosta. Tarinan lopun me tiedämmekin. Bellen isä paljastaa omalta osaltaan sen, että Collette kuoli pelastaessaan Belleä. Totta vai ei? Sarjasta ei aina tiedä.
Storybookissa porukka on kokoontunut poliisiasemalle katsomaan videota nuoresta Emmasta ja Lumikuningattaresta. Edellisessä jaksossahan selvisi, että Lumikuningatar on ollut Emman sijaisäitinsä. He saavat Henryltä apua Lumikuningataren etsimisessä, sillä hän kertoo jäätelöautosta. Ilmeisesti aikuiset eivät kiinnitä huomiota sellaisiin asioihin. En siis ole tyypillinen aikuinen jäätelöauton huomaamiskyvyllä mitattuna.
Jäätelöauto löydetäänkin. Sieltä löytyi muutakin kuin Pingviinituutteja. Nimittäin Ingridin muistoja Emmasta sekä salaperäisen riimuilla kirjoitetun ennustuksen. Lisäksi Regina käski Robinia selvittämään omat ongelmansa ja unohtamaan hänet. Robinin pitää jotenkin rakastua vaimoonsa uudestaan. Vain sillä Marian saataisiin pelastettua. Minulle tuli muistiinmenetysloitsu mieleen.
Storybookissa porukka on kokoontunut poliisiasemalle katsomaan videota nuoresta Emmasta ja Lumikuningattaresta. Edellisessä jaksossahan selvisi, että Lumikuningatar on ollut Emman sijaisäitinsä. He saavat Henryltä apua Lumikuningataren etsimisessä, sillä hän kertoo jäätelöautosta. Ilmeisesti aikuiset eivät kiinnitä huomiota sellaisiin asioihin. En siis ole tyypillinen aikuinen jäätelöauton huomaamiskyvyllä mitattuna.
Jäätelöauto löydetäänkin. Sieltä löytyi muutakin kuin Pingviinituutteja. Nimittäin Ingridin muistoja Emmasta sekä salaperäisen riimuilla kirjoitetun ennustuksen. Lisäksi Regina käski Robinia selvittämään omat ongelmansa ja unohtamaan hänet. Robinin pitää jotenkin rakastua vaimoonsa uudestaan. Vain sillä Marian saataisiin pelastettua. Minulle tuli muistiinmenetysloitsu mieleen.
Belle auttaa Elsaa löytämään siskonsa, ainakin näennäisesti. Hän ei nimittäin vieläkään kerro omaa osaansa Annan katoamisesta. Bellen huono omatunto saa hänet toimimaan. Apuun Belle tarvitsee yhteistyöhaluttoman Rumplen, jota Belle komentaa hallussaan olevalla tikarilla. Vaikka tikari onkin feikki, Rumplen pitää totella, sillä hän ei halua Bellen tietävän asiasta. Tikarin käyttö on odottamatonta Belleltä, mutta tilanteeseen nähden ymmärrettävä.Ingridin luolassa, jonne Rumbel johdatti hänet, Belle törmää aikaisimmissa jaksossa vilahtaneeseen peilin. Bellen kuvajainen sanoo kauheita asioita, joista osa on tottakin, kuten se, ettei Rumble antanut Bellelle oikeaa tikaria. Belle kuuntelee kuvajaista, kunnes Rumble tulee apuun. Belle pahoittelee tapahtunutta ja kertoo Rumblelle salaisuuteensa. Pahoittelu on minusta turha, sillä ensinnäkin se ei liikuta Rumplea lainkaan ja Rumble on pitänyt salaisuuksia itsekin. Sitä tosin Belle ei tiedä. Jakson lopussa Belle kertoo totuuden myös Elsalle.
Vihdoin ja viimein meille selviää, mitä Ingrid oikein suunnittelee, kun Elsa kääntää jäätelöautosta löydetyn pergamentin. Siinä lukee ennustus: “I have travelled the world near and far. My search knows no bounds. My obsession will not leave me. My search will continue to the ends of the earth. One thing I know for sure. The name of the savior is Emma. The savior shall be my sister. The family must be complete.” Ingrid siis yrittää saada itselleen uudet siskot, Elsasta ja Emmasta. Loppua en rupea suomentamaan, sori vaan.
Peili on tuttu aidostakin Lumikuningatar sadusta, jossa Tihulaisten kuningas valmistaa itselleen taikapeilin, joka tuo epäonnea hyville ihmisille. Tihulaisten käytössä peili kuitenkin särkyy ja sen tuhannet miljoonat pienet sirpaleet leviävät ympäri maailmaa. Nämä sirpaleet joutuvat ihmisten sydämiin jäädyttäen ne ja muuttaen heidät pahoiksi. Olipa kerran-sarjassa Ingrid suunnittelee käyttävänsä peiliä eripuran luomiseen. Ihan kun siihen mitään taikapeilia tarvittaisiin. Storybrookelaiset saavat eripuraa aikaiseksi ilmankin.
Jaksossa oli taas paljon hyvää, vaikka löysinkin joitakin epäloogisuuksia. Ne on mainittu aiemmin arvostelussa. Minusta Bellestä oli mukava nähdä vaihteeksi se ei niin mukava puoli. Reginan kommentit jaksoivat naurattaa jälleen kerran, samoin Koukun “Storybrookessa kaikki on sukua toisilleen”-huomio. Jakso ansaitsee neljä tähteä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti