Jason Bourne on vauhdissa taas

Vaikka Jason Bournin luoja Robert Ludlun on kuollut ja kuopattu, maailman kuuluisimman salamurhaajan eivät tekemällä lopu Ne jatkuvat silti mm. nyt arvostelemani Medusan käskyn toimesta.

Medusan käskyssä Jason Bourne pelastaa hyytävästä merestä muistinsa menettäneen miehen. Kuka hän on? Miksi joku haluaa tappaa hänet? Näihin kysymyksiin Bournen pitää selvittää vastaus ennen kuin sekä edellisistä seikkailuista tuttu Mosadin agentti Rebeka että hän itse pääsevät hengestään.

En ole koskaan ollut Eric Van Lustbaderin suurin ystävä. Sen vähän perusteella, mitä olen hänen kirjojaan lukenut. Mutta koska Jason Bournen seikkaillut kiinnostavat, päätin lukea myös Medusan käskyn. Tiesin jo etukäteen, että Van Lustbade ei ole Ludlumin veroinen, joten ihmeitä en odottanutkaan. Sen sijaan sain sen, mitä arvelinkin saavani eli viihdyttävän, mutta keskinkertaisen jännärin.

Medusan käskyssä oli vähemmän Bournea ja enemmän kaikkea muuta, missä on hyvät ja huonot puoleensa. Toisaalta vaihtelu on piristävää, toisaalta Bourne on tai ainakin hänen pitäisi olla, kirjan keskus. Onneksi Jännitystä riitti alusta loppuun, niin kuin hyvässä jännärissä kuuluukin. Toiminta olikin täyttä kultaa.

Myös juonitteluja oli hauska seurata, vaikkeivat ne kovin omaperäisiä olekaan. Kirjassa on monia juonikuvioita, joista voi mennä vähän sekaisinkin. Itse pysyin suht koht. Mukana koko kirjan ajan. En onneksi löytänyt kirjasta juonellisia aukkoja, mutta toisaalta en ole sellainen ihminen, joka kiinnittää niihin huomiota, jos siis ne eivät ole liian selviä. Yleensä vain nautin kyydistä ja niin tässäkin tapauksessa.

Plussaa siitä, että kerrankin pahis ei ole muslimi tai muuten Lähi-idässä asuva. minkäänlainen terroristi ylipäätään. Muutenkaan romaani ei ole aiva niin silmiinpistävän USA-myönteinen kuin olisi voinut olla. Minusta tämä on ainoastaan hyvä asia. Toki länsimaiset arvot olivat vahvasti pinnalla, mutta mitä muuta voi oikein odottaa.

Hahmot eivät ole kirjan parhaita puolia. Jopa itse pähenkilö on valitettavan kaksiulotteinen. Bournessa olisi potentiaalia enempäänkin. Muistakin hahmoista suurin osa oli mitään sanomattomia, mikä näkyi erityisesti naisten kohdalla. Eric Van Lustbader ei ole koskaan osannut kirjoittaa hyviä naishahmoja. Treatronin toinen johtaja Soraya Moore on poikkeus joka vahvistaa säännön. Muita suosikkejani ovat Treadstonen toinen johtaja Peter Marks ja Don Feranando.

Yllätyksiä löytyi kyllä, mutta ei ne eivät olleet niin järkyttäviä kuin olisi toivonut. Suurin osa yllätyksistä liittyi ihmisten kaksinaamaisuuteen. Suurin osa hahmoista petti omiaan tavalla tai toisella. Loppu eteni vauhdilla. Valitettavasti jopa niin paljon, että se oli jo ennalta-arvattava. Olisin lisännyt loppun vielä jotakin pientä, vaikka jonkun suuren juonenkäänteen, joka muuttaa kaiken.

Medusan käsky on hauska ja nopea lukea, mutta mitään syvällistä on turha odottaa. Kirja oli tarpeeksi hyvä, että luen luultavasti seuraavankin, mutta en odota sitä millään tasolla. Lainaan, kun huomaan kirjastossa. Kolme tähteä.