Nykyään ehdin lukea vähemmän, mutta toissa viikonkloppuna repäisin ja luin tieteisromaanin Kiduttajan varjo, joka on ensimmäinen osa neliosaista Uuden auringon kirja-sarjaa.
Gene Wolfen Kiduttajan varjo ei ole mikään uusi kirja, se valmistui jo vuonna 80-luvulla. Kuitenkin teos suomennettiin vasta vuosi takaperin. Sen alkuperäinen nimi on The Shadow of the Torturer. Kiduttajan varjo suomennus on saanut arvostetun Tähtivaeltaja-palkinnon vuoden parhaana tieteiskirjana.
Kiduttajan varjo ei ole hullumpi lukukokemus.,vaikka mitenkään ylivoimainen se ei kuitenkaan ole. Siinä on paljon minua kiinnostavaa, kuten kiduttajien kilta, omaperäinen maailma, Severianin pyövelinmiekka Terminus Est ja kiduttajien sananmukaisesti mustaakin mustempi viitta. I want them because of reasons. Juuri noiden elementtien takia kirja oli pienoinen pettymys. Kannattaa kuitenkin huomioida, että omaan mielipiteeseeni vaikuttaa se, että luulin kirjaan toisenlaiseksi.
Kirjailija on keskittänyt maailman kuvaamiseen, minkä vuoksi juoni jää hieman maailmanluonnin alle. Se on tyypillistä ensimmäiselle osalle. Tämä näkyy mm. turhan helpolla ongelman ratkaisulla. Taikuus on aina hyvä vakioratkaisu ongelmaan kuin ongelmaan. Kirja myös loppuu kesken. Toinen ensimmäiselle osalle tyypillinen ongelma. Kirjasta löytyy jonkin verran uusia sanoa, ei kitenkaan liikaa. Ainakin minä pysyin mukana.
Kiduttajan varjo oli makuuni turhan unenomainen, mikä tekee siitä liian oudon. Samasa syystä kirja on myös hidastempoisnen ja osittain pitkästyttäväkin. Se pääsee vauhtiin vasta kirjan puolivälissä. Aiheesta huolimatta väkivallalla ei mässäillä. Itseasiassa killan toimialaa, kidutusta, ei kuvata kovinkaan paljon. Se ei tietenkään vähennä kiduttajien “asiakkaiden” kohtaloiden karuutta.
Päähenkilö jäi etäisesti, vaikka minusta hänestä olisi voinut tehdä mukavan erilaisen päähenkilön. Harvemmin kiduttajan kisällejä nähdään fantasiatyyppisten romaanien pääosassa. Sellaiseksi hahmo on vähän turhan nynny. Muut hahmot eivät olleet sen parempia. Varsinkin naishahmot olivat mitäänsanomattomia, sillä Severianin suhde naisiin on hyvin esineillistävä. Epäuskottavasti suurin osa naisista pitääkin häntä vastustamattomana. Seksillä siitä huolimatta ei mässäillä. Vaikka sitä kirjassa esiintyykin, sitä ei sen kummemmin kuvailla.
Gene Wolfen Kiduttajan varjo ei ole mikään uusi kirja, se valmistui jo vuonna 80-luvulla. Kuitenkin teos suomennettiin vasta vuosi takaperin. Sen alkuperäinen nimi on The Shadow of the Torturer. Kiduttajan varjo suomennus on saanut arvostetun Tähtivaeltaja-palkinnon vuoden parhaana tieteiskirjana.
Teos on yhdistelmä scifiä ja fantasiaa. Se sijoittuu niin kauas tulevaisuuteen, että se on jo menneisyyttä, niin kuin takakansi sanoi. Se muistuttaakin monin tavoin enemmän fantasiaa kuin scifiä. Muutava scifiin kuuluva elementti tuo siihen kuitenkin tiettyä omaperäisyyttä. Kiduttajan varjon päähenkilö, koko elämänsä ajan Kiduttajan kiltaan kuulunut Severian nousee oppipojasta kisälliksi, mutta rikkoo sitten killan sääntöjä ja joutuu karkotetuksi.
 |
| Severian |
Kiduttajan varjo ei ole hullumpi lukukokemus.,vaikka mitenkään ylivoimainen se ei kuitenkaan ole. Siinä on paljon minua kiinnostavaa, kuten kiduttajien kilta, omaperäinen maailma, Severianin pyövelinmiekka Terminus Est ja kiduttajien sananmukaisesti mustaakin mustempi viitta. I want them because of reasons. Juuri noiden elementtien takia kirja oli pienoinen pettymys. Kannattaa kuitenkin huomioida, että omaan mielipiteeseeni vaikuttaa se, että luulin kirjaan toisenlaiseksi.
Kirjailija on keskittänyt maailman kuvaamiseen, minkä vuoksi juoni jää hieman maailmanluonnin alle. Se on tyypillistä ensimmäiselle osalle. Tämä näkyy mm. turhan helpolla ongelman ratkaisulla. Taikuus on aina hyvä vakioratkaisu ongelmaan kuin ongelmaan. Kirja myös loppuu kesken. Toinen ensimmäiselle osalle tyypillinen ongelma. Kirjasta löytyy jonkin verran uusia sanoa, ei kitenkaan liikaa. Ainakin minä pysyin mukana.
Kiduttajan varjo oli makuuni turhan unenomainen, mikä tekee siitä liian oudon. Samasa syystä kirja on myös hidastempoisnen ja osittain pitkästyttäväkin. Se pääsee vauhtiin vasta kirjan puolivälissä. Aiheesta huolimatta väkivallalla ei mässäillä. Itseasiassa killan toimialaa, kidutusta, ei kuvata kovinkaan paljon. Se ei tietenkään vähennä kiduttajien “asiakkaiden” kohtaloiden karuutta.
Päähenkilö jäi etäisesti, vaikka minusta hänestä olisi voinut tehdä mukavan erilaisen päähenkilön. Harvemmin kiduttajan kisällejä nähdään fantasiatyyppisten romaanien pääosassa. Sellaiseksi hahmo on vähän turhan nynny. Muut hahmot eivät olleet sen parempia. Varsinkin naishahmot olivat mitäänsanomattomia, sillä Severianin suhde naisiin on hyvin esineillistävä. Epäuskottavasti suurin osa naisista pitääkin häntä vastustamattomana. Seksillä siitä huolimatta ei mässäillä. Vaikka sitä kirjassa esiintyykin, sitä ei sen kummemmin kuvailla.
Kirja oli harvinainen siinä suhteensa, etten vieläkän tiedä pidänkö siitä vai en. En edes sitä, luenko sarjan toisen osan, Sovinnontekijän kynnen. Päättämättömyyteni vuoski kirja saa pienemmän arvion kuin olisi luultavimmin ansainnut. Kaksi ja puoli tähteä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti