Metasatujen metasatu

Viimeistä viedään. Nimittäin Olipa Kerran neljännessä kaudessa. Jäljellä on enää kaksiosainen, Operation Mongoose-nimellä kulkeva päätösjakso.

Arvostelen nyt kaksiosaisen finaalin kokonaisuudessaan. Itseasiassa osat onkin tarkoitus näyttää peräkkäin. Niiden voisi melkeinpä ajatella kyseessä olevan yksi, harvinaisen pitkä, jakso. Juonipaljastuksia on jälleen luvassa

Aikaisemmin tapahtunutta: Rumplen eli toisinsanoen Pimeyden olennon sydän on tullut pikimustaksi hänen tekemiensä pahojen tekojen takia. Niinpä hänen piti tehdä itsestään taas hyvä, kepulikonstein tietenkin. Hän onnistuikin tavoitteessaan ja sarjan hahmot joutuivat Heroes and Villains-nimiseen kirjaan, jossa sankareiden ja roistojen paikat ovat vaihtuneet.

Aloitan tyypilliseen tapaani takaumista, jonka päähenkilönä toimii tällä kertaa Isaac. Vuosi 1966. Isaac työskentelee televisiomyyjänä, sillä hänen unelmansa kirjailijan urasta ei ota tuulta alleen ja jotenkin laskut pitää maksaa. Hän saa kuitenkin kutsun kustanyhtiön haastatteluun. Kutsun on lähettänyt itse Velhon apulainen.

Haastattelu etenee kummallisesti, kun Isacin pitää valita itselleen sopiva kynä. Sellainen, joka kutsuu häntä eniten. Niin hän tekeekin. Vähän niin kuin taikasauvat Harry Potterissa. Valinta osuu nykyisin hänellä olevaan kynään. Isaac valitsee oikein ja saa paikan. Hänestä tulee Kirjailija, maailmojen tapahtumien kirjaaja.

Suoraan sanoen takaumat olivat harvinaisen tylsiä. Minusta takaumissa ei kerrottu oikein mitään olennaista. En oppinut juuri mitään tärkeää Kirjailijasta tai siitä, miksi hänelle annettiin kynä, jolla voi muuttaa tapahtumia, kun tarkoitus on vain kirjata asioita ylös. Onneksi tuleva jakso on paljon takaumia mielenkiintoisempi. 

Nykyaika. Storybrook. Sankarimme tietävät, mitä Rumple juonii ja yrittävät estää sen. Siihen he tarvitsevat kuitenkin Velhon apulaisen apua. Koukku tietää, missä on. Laittoihan hän vanhan miehen sinne itse. He kutsuvat Sinisen keijun paikalle ja hän onnistuukin Apulaisen vapauttamisessa.
He saavatkin tietää keinon Kirjailijan vangitsemiseksi. Tarvitaan vain kuva ovesta ja siihen sopiva avain. Sankarimme ryntäävät Goldin kaupaan pysäyttämään Kirjailija, mutta liian myöhään. Isaac on ehtinyt jo kirjoittaa The End. Kaikki kaupungin asukkaat ovat kadonneet, Henrya lukuunottamatta.

Niinpä heidän etsintä jää Henryn kontolle. Nyt otan esiin yhden asian, mistä pidin jakson aikana: Henry sai suuremman osan kuin koko sarjan aikana. Hän on kasvanut jo liian isoksi tyytyäkseen pelastettavan rooliin. Loogisin paikka aloittaa läheistensä etsintä on läheinen kuppila. Sen tarjoilija ei kuitenkaan tunne Storybrooken asukkaita.

Valitettavasti yksin matkaava poika kuin herätti epätoivottua huomiota, joten Henryn pitää vaihtaa paikkaa. Hän kuitenkin huomaa Isaacin Heroes ja Villains-kirjan myymälässä. Siitä tulee olemaan vielä paljon hyötyä. Hän ottaakin sen ennen poistumistaan. Vastauksia saadakseen Henry päättää etsiä käsiinsä Kirjailijan. 

Isaacilla menee hyvin. Hän on saanut kirjallaan maailmansuosion. Hänellä on nyt kuuluisuutta, rahaa ja uskollisia faneja, joista yksi fanittaa Reginaa jopa enemmän kuin minä. Hänellä on jopa “Long Live Regina”-pinssi. Henry löytäää Kirjailijan helposti. Olihan hän kirjan singeeraustilaisuudessa, varsin näkyvillä siis. Hän vaatii tältä vastauksia ja lopulta kääntää avainta alkuperäisen kirjan ovessa. Niinpä he kummatkin joutuvat kirjan sisään.

He tulevat dramaattisesti erilaiseen maailmaan. Kirjailija jättää Henryn örkin armoille, sillä hän ei halua hänen pilaavan luomaansa maailmaa. Se tapahtuisi, jos hyvikset saisivat onnellisen lopun. Käytännössä siis, Reginan ja Robin Hoodin suudelma murtaa kirouksen. Onneksi Henryllä on pelastaja: pelasti ritarin toimen saanut Rumple. Tehtävä jatkuu. 

Henry löytää kirjansa avulla lainsuojattoman Reginan, jolla on täsmälleen sama puku kuin Snow:lla hänen ollessa maanpaossa. Pidän siitä, sillä se näyttää konkreettisesti kuinka osat ovat vaihtuneet. Henry kertoo Reginalle tarinansa, mutta nainen ei usko häntä. Hän jopa polttaa Henryn ainoan edun, “lainaamansa” Heroes ja Villains-kirjan. Henry saa pelastettua vain yhden sivun.

Toisaalla Kirjailija joutui Pahan Snow:n käsiin, sillä hänen vartijansa huomasivat jo aikaisemmin mainitus Regina-pinssin.. Päästäkseen vapaaksi hän kertoo tasan tarkaan, mistä Reginan löytää. Heroes ja Villains-kirjassa Regina aiheutti, vahingossa tosin, Snow:n tosirakkauden, Davidin kaksoisveljen Jamesin kuoleman.

Pidän tuotteesta: Paha Snow. Hän on paljon kylmempi kuin paha Regina. Suorastaan hyytävän kylmä. Tyyli on samanlainen kuin Reginan vastaava. David pysyi melkein koko jakson ajan syrjässä. Se oli vaihteeksi ihan hyvä. David palveli Snow:ta tavalla, joka muistuttaa ensimmäisen kauden Metsästäjästä.

Minusta olisi ollut parempi, jos roistot olisivat saaneet onnellisen lopun ja saaneet pysyä roistona. Poikkeuksena Rumple, koska hänellähän ole sydänongelma juuri pahuudestaan johtuen. Toisaalta ehkä se ei sopisi sarjan tyyliin. Pahat kuin tekevät pahoja juuri sen onnellisen lopun saadakseen. Jos heillä on jo se, miksi he olisivat pahoja.

Myöhemmin Regina on ryöstämässä ylhäistä vaunua, mutta vaunussa ei ollutkaan kuka tahansa, vaan itse Pahan kuningattaren roolin saanut Snow. Robin kuitenkin pelastaa Reginan pahan Snow:n käsistä. He ihastivat, mutta vastassa on yksi iso ongelma: Robin on menossa naimisiin. Vieläpä Zelenan kanssa. 

Reginaa kertoo uutiset myös Henrylle, joka tajuaa jotain. Kirjailija oli jakson alussa puhunut kelloista. Hän tarkoitti tietenkin hääkelloja. Robinin häät pitää siis estää keinolla, millä hyvänsä. Emman apu olisi tarpeen. Maassa oli kuin olikin eräs Pelastajan-nimellä kulkeva. Hänet on kuitenkin laitettu tymään jo kauan aikaa sitten.

Ensimmäinen osa loppuu Emman ollessa sidottuna tornissa. Naisella ei mene hyvin. Epätoivoisena hän ei voi muuta kuin huutaa. Ensimmäinen osa esitteli uuden maailman ja antoi Henrylle uuden tavoitteen: Pelastaa Emma. Jakso oli tähän asti viihdyttävä metajakso, joka kuitenkin toisti ensimmäistä kautta hieman liikaa.

Toinen osa alkaa Rumplesta. Miehellä on kaiki hyvin: vaimo, poika ja maine maailman suojelijana. Kirjailija tapaa hänet ja kertoo tilanteen. Rumplen on valittava: Tehdäkkö oikein ja menettää akiken vai taisteleeko onnellisen lopunsa puolesta kaikin keinoin, jopa moraalittomin. Entisen Pimeyden olennon ei tarvitsisi kuin tappaa Regina ja kaikki olisi taas hyvin.

Henry tarvitsee kuljetuksen Emman torniin. Tilaisuus tarjoutuu Koukun muodossa. Koukku on kuitenkin vain varjo entisestä itsestään. Hän työskentelee Mustaparalle, eikä ole ikinä käyttänyt miekkaa. Muutenkin Koukku on perin surkea tapaus. Valitettavasti Henryn liittolaiset ovat vähissä. Koukku lupaakin auttaa pienen suostuttelun jälkeen ja he matkaavatkin Mustaparran laivalla pelastamaan Emmaa. 

Vanha kunnon vanki, vangitsija-esitys toimi tälläkin kertaa ja muutamaa pahaa vitsiä myöhemmin Emma on pelastettu. Emma vieläpä tietää kaiken minkä Henrykin. Rangaistukseksi Emma sai pitää muistonsa. Sano tyly vaan. Luvassa on toimintaa, kun lohikäärmeeksi muuttunut Lily ajaa heitä takaa. Kuitenkaan onnistumatta heidän kiinnisaamisessaan. Vaikeudet eivät kuitenkaan lopu siihen.

He saavat vastaansa Snow:n ja hänen kääpiönsä ja Davidin. Emma yrittää puhua heille järkeä, mutta turhaan. Snow komentaa palveliansa Emman, Koukun ja Henryn kimppuun. Koukku suojelee Emmaa ja Henryä urhoollisesti, lihasmuistia apuna käyttäen. Kaksikko pääseekin pakoon, mutta hinta on kova. Koukku menetti henkensä.

Koukun suremiseen ei kuitenkaan ole aikaa, vaan he etsivät Reginan. Emma saakin vakuutettua lainsuojattomalle, että Robinin häät pitää keskeyttää, että hän ja Robin kuuluvat yhteen. Regina päättääkin ryhtyä tuumasta toimeen ja pilata Robinin häät. Kuitenkin Rumple on tehnyt päätöksensä. Väärän sellaisen. Rumple löytääkin Reginan, Emman ja Henryn ja yrittää estää heitä puuttumasta häihin. 

Regina on kuitenkin jo ovella. Hänen aikomuksensa kuitenkin keskiytyvät Henryn ollessa vaarassa. Regina pelastaakin Henryn, mutta hän saa itse miekasta. Robin ja Zelena, Robinin vaimo, näkevät hänet. Pari kuitenkin eroaa melkein heti, sillä Zelena oli enemmän huolissaan häidensä pilaamisesta kuin Reginan selviytymisestä. Maailma kuin maailma, Zelena on aina yhtä itsekäs.

Juuri kuin tilanne näyttää toivottomalta Henrystä paljastuu jotain odottamatonta. Siis, jos sattuu olemaan tynnyrissä kasvanut. Ainakin netin ihmeellisessä maailmassa käänne on odotettu. Henrystä tulee uusi kirjailija. Hän kirjoittaakin Reginan verellä kaikki turvallisesti takaisin kotiin. Regina makaa nyt tiellä, verinen haaja tipotiessään. Emma herää storybrookesta ja huomaa Koukun olevan elossa. Luulitko, että se on nyt ohi?

Henry rikkoo lumotun kynänsä, sillä hänestä kenellekään ei kuulu niin paljon valtaa. Joku muukin on Harry Potterinsa katsonut. Vaikka periaatteessa ymmärrän häntä, toisaalta Henry menetti nyt mahdollisuuden pelastaa läheisensä pulasta kuin pulasta. Kynälle olisikin tarvetta, sillä Rumple on edelleen kuolemassa, mikä synnyttää uuden riskin. Rumplen Pimey ei nimittäin kuole. 

Pimeys pääseekin vapaaksi ja etsii uutta isäntää. Ensimmäinen ehdokas on Regina, mutta Emma pelastaa hänet hyppäämällä suoraan Pimeyden sydämeen. Emmasta tulee Pimeyden olento. En ole yllättynyt käänteestä, onhan pahasta Emmasta vihjattu jo puoli kautta. Se luo joka tapauksessa viidennelle kaudelle mielenkiintoisen asetelman. Kauden alkamispäivää ei ole vielä päätetty, mutta se tulenee jossain syyskuun aikana.

Pahatar esiintyi jaksossa vain vähän. Hän ei tiedä, kuka Lilyn isä on tai ei vaankerro sitä. Huhujunaon taas liikeellä. Isäksi veikataan Merlinia, jonka nimi esiintyi jaksossa. Merlin on se sama velho, jonka apulaiseen ollaankin jo päästy tutustumaan. Saimme selville senkin tässä jaksossa. Ei niin yllättävästä paljastuksesta voisi päätellä, että viides kausi vie Kuningas Artturin maailmaan.

Tämä kausi oli kokonaisuudessaan viihdyttävä. Pidin erityisesti Frozen-teemasta ja Pimeyden kuningattarista. Olen kuitenkin iloinen, että Kirjailija-storyline päättyi. Sitä en jää kaipaamaan.
Kausi ei ollut sarjan paras. Se kunnia on edelleen ensimmäisellle kaudelle. Kuitenkin neljäs kausi oli hivenen parempi kuin kakkonen ja kolmonen. Eli mitenkän huono se ei ollut.

Tarina toisti ensimmäisen kauden kaavaa. Vaikka pidänkin kaudesta, aina on mukava nähdä jotain uuttakin. Ei ihme, ettei Isaacin kirjailijan ura ottanut tuulta alleen, sillä häntä ei ilmeisesti ole liialla mielikuvituksella pilattu. Ei sillä, olihan tarinasa myös jotain tuoreitakin aspekteja, kuten Henryn suurempi rooli, Robin ja Henryn apuna toimiva kirja.

Isaacin hahmoon olisi voinut panostaaa enemmänkin. En vieläkään pysty samaistumaa tai edes ymmärtämään hänen motiiveitaan. Hän halusi Rumplen voittavan koska hänen pomonsa. Siis mitä? Joo, onhan sankarit joskus aika tekopyhiä. Välissä huomauttakoot, että Snow ja Charming suuttavat Kirjailijaa Lilyn kohtalosta edelleenkin. Se ei kuitenkaa oikeuta Isaacin tekoihin millään tavalla.

Viimeinen jakso onnistui minusta kohtuullisen hyvin, vaikka odotinkin siltä enemmän. Finaalina se oli kuitenkin luultavasti sarjan paras. En kuitenkaan pettänyt liiaksi. Jaksolle annan neljä ja puoli, kaudelle viisi, tähteä.