keskiviikko 6. toukokuuta 2015

Sokean supersankarin televisiosovitus

Daredevil on yksi odotetuimpia Netflix-tuotantoja. Niinpä päätin tutustua tapaukseen itsekin. Nyt on ensimmäinen kausi katottu ja jäljelle jää enää arvosteluosuus. Juonipaljastuksia!


Matt Murdock (Charlie Cox) on asianajaja päivisin ja supersankari öisin. Vielä vaikuttavammaksi asian tekee se, että Matt on sokea. Marvelin Daredevilin alussa Matt ja hänen ystävänsä Foggy (Elden Henson) perustavat oman lakifirmansa ja Daredevil aloittaa kotinsa, rikoksia täynnä olevan Hell's Kitchenin, siistimisen.



En ole lukenut sarjan lähdemateriaaleja, Daredevil-sarjakuvia, joten en osaa sanoa, kuinka hyvin se seuraa lähdemateriaan. Sen kuitenkin tiedän, että kyllä se samasta supersankarista tehdyn elokuvan voittaa. Nyt arvostelen sarjan ensisijaisesti tv:n, myös supersankari sellaisen, katsojana. En niinkään sarjakuvien lukijana. Genre kuin on minulle tuttu lähinnä vain televisisiosta ja elokuvista.

Marvel's Daredevil ei myöskään ole tyypillinen supersankarisarja. Se on synkkä, niin teemallisesti kuin kuvauksenkin suhteen. Tyyli tuo mieleen niin juuri amerikassa ensimmäisen kauden lopettaneen Gothamin kuin film noirinkin. Syykin on selvä. Tyylistä vastaa mm. Sin Citystä tuttu Frank Miller. Minuun tyyli puree.

Daredevil ei ole tyypillinen supersankari. Hän ei ole pelkästään sokea, vaan hänellä ei ole edes varsinaisia supervoimia. Vaan epätavallisia kykyjä, jotka hänen sokeutensa laukaisee. Hän ei myöskään kestä iskuja Marvelin muiden supersankareiden tavoin. Periaatteessa hän on siis sopivalla tavalla erilainen supersankari.

Sitä on onkin, ainakin osaksi. Minun silmiini Daredevil on vain taas yksi valkoinen miessankari. Ainakin perusluonteensa osalta. Edes hänen menneisyytensä ei ole mitenkään supersankareille epätyypillinen, vaikka yksityiskohdat, kuten katollilaisuus tai isän nyrkkeilyura, tuo hänelle jotain omaa.Kyvyt puolestaan ovat Marvelin supersankarimättöön tuttuneen silmissä hieman tylsähköt. 

Hahmona Daredevil on kuitenkin epätavallisen inhimillinen, mikä helpottaa samaistumista ja tuo sarjaan oman lisänsä. Niin inhimillinen, että aluksi hänen supersankariksi ryhtymisensä tuntuu harvinaisen huonolta idealta. Myös siksi, että hän näyttää saavan turpaansa jatkuvalla syötöllä. Ihme, että hahmo on vielä elossa.
Rikolliset puolestaan ovat vähän turhan peruskauraa ja menevät turhan usein stereotypioiden puolelle, kuten suurin osa muistakin juonen kannalta epäolennaisista sivuhahmoista. Siitä huolimatta päävastustaja, rikollispomo Wilson Fisk (Vincent D'Onofrio), oli sellaiseksi harvinaisen onnistunut. osittauin tästä saa kiittää hahmosta kertovaa takaumaa.

Marvel's Daredevil on Marvelia parhaimmillaan ja tämän sanon S.H.I.E.L.D:in agentien ja Avengerien ystävänä. Siinä on moniulotteisia hahmoja, tarkoituksenmukaista toimintaa, monimutkainen juoni, moraalisia valintoja ja mielenkiintoinen maailma. Siis supersankarisarja aikuisempaan makuun. Neljä ja puoli tähteä.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti