Olipa kerran Äitienpäivä

Olipa kerran sopivasti “Mother”-nimeä kantavassa jaksossa teemoina on äidit ja äiteys. Samoin kuin viimeviikkoisessa iZombiessakin. Kumpi käsitteli teemaa paremmin?

Aikaisemmin tapahtunutta: Emma ja Regina löysivät Pahattaren tyttären ja Emman entisen ystävän Lilyn, jolla on kosto mielessään. He vievät hänet nyt tapaamaan äitiään. Zelena paljasti olevansa raskaana Robin Hoodille, Reginan suureksi harmiksi. Rumplella on sydänongelmia, minkä vuoksi hän työskentelee kovasti saadakseen Emman Pimeyden itselleen.

Takaumat liittyvät tällä viikolla Reginaan ja hänen ei ihan vuoden äitiinsä-Coraan. Se Reginan ajaessa vaunuillaan vielä tuntemattomaan päämäärään. Hän kuitenkin pysähtyy nähdessään hääseremonian kuninkaallisella niityllä. Parilla ei ole lupaa seremoniaan, joten luonnollisesti Regina tappaa sulhasen ja kehottaa pappia vuokraamaan seuraavalla kerralla kerralla kirkon.

Sitten meille selviää, miksi Regina on erityisen räjähdyherkkä. On hänen kihlattunsa kuoleman vuosipäivä. Hän käykin Danielin haudalla. Sinne tulee myös kutsumattomia vieraita. Nimittäin kihlatun tappajaja Lumotun metsän kamalin äiti, Cora, joka kertoo katuvansa tekoaan ja haluavansa auttaa tytärtään uuden rakkauden löytämisessä. Regina uskoo sen, kun näkee.

Cora on puhunut Tinkerbellin kanssa, joka kertoi hänelle syyn siipiensä menetykseen eli sen, että keijupöly auttoi Reginaa uuden tosirakkauden löytämisessä, mutta kuningatar ei tarttunut tilaisuuteen. Hän ryhtyikin heti etsimään Robinia, vaan kuullakseen Nottinghamin seriffiltä, että tämä on jo naimisissa.

Onneksi Coralla on suunnitelma. Hän laittaa Nottighamin seriffin näyttelemään Robini. Regina kuitenkin huomaa huijauksen kohtuullisen nopeasti. Hän saa tietää huijauksen syyn. Nottinghamin seriffi hamusi valtaa ja Cora puolestaan haluaa lapsenlapsen. Regina päätelee, että Cora haluaa tappaa hänet ja hallita lapsen kautta. Niinpä hän tekee itsestään hedelmättömän.

Karuinta tässä on se, ettei Coralla ole moisia suunnitelmia, vaan hän halusi Reginasta äidin ihan tämän itsensä vuoksi. Reginan versio sopisi kyllä Coran hahmoon täydelliseksi, vaikka hän ei ole koskaan vihjannut haluavansa tappaa tyttärensä. Mikään Corassa ei kyllä vihjaa, että hänestä lapset tekisivät onnelliseksi.

Takauma toimi muistutuksena, että Regina oli joskus paha. Ihan kuin sellaista tarvittaisiin. Pidin siitä joka tapauksessa, niin kui aina Regina-keskeisistä takaumista. Coraakin oli kiva nähdä, vaikka minua häiritsikin yksi puieni asia. Jos Cota pystyi tulemaan takaisin Lumottuun Metsään, kanin avulla tosin, mihin hän tarvitsi hullua hatuntekijää. Luultavasti ylianalisoin tapahtumia.

Nykyaika, New york. Regina ja Robin juttelevat keskenään baarin puolella, Emma ja Lily Nealin vanhassa asunnossa. Lopulta porukka päättää palata Storybrookeen, jossa Zelena laitettiin vankilaan. Storybrookessa Lily ja Pahatar kohtaavat ensikerran. Kohtaaminen on kieltämättä koskettava, vaikka sitä ennen Emman piti halata puoli kaupunkia (syvää liioittelua) Snow:ta ja Charmingia lukuunottamatta.

Kohtaaminen on Lilylle pettymys, sillä Pahatar ei halua kostaa hänen kohtaloaan Snow:lle ja Charmingille. Minä ainakin haluaisin. Toisaalta Pahatar on oikeassa: He voivat joko juttua menneisyyteen tai tehdä nykyisyydestä paras mahdollinen. Lily ei kuitenkaan kuuntele äitiään, vaan päättää lähteä.

Pahatar kuin ei ole sellaisen kuin hän oli kuvitellut. Regina tavoittaa kuitenkin Lilyn bussipysäkillä. Lily pyytää Reginaa häipymään, mutta turhaan. Regina paljastaa aikeensa heti kuin keskustelu ei mene häntä miellyttävään suuntaan. Hän tekee viilan Lilyn käteen ja laittaa veren purkkiin. Emman synkkyys, avain tarinan uudelleen kirjoittamiseen. 

Katsottuani kohtauksen etukäteen luulin kyseessä olevat Rumple Reginaksi naamioituneena. Olin kuitenkin väärässä. Ehkä en tunnekaan sarjaa niin hyvin kuin ajattelin. Sama kävi jo kerran, Cruellan tarinan kohdalla. Ihan hyvä, että sarja jaksaa vieläkin yllättää edes jotenkin. Sillä on paha tapa, kulkea samoja latua yhä uudestaan ja uudestaan.

Sen seurauksena Pahatar pyytää, jostain tuntemattomasta syystä, Snow:lta ja Charmingilta apua. He eivät osaa auttaa, paitsi yrittäessä estää Lilya kaupungin rajalla. He huomaavatkin Lilyn, helposti. Nainen on muuttunut lohikäärmeeksi, joskin hänellä on pienoisia vaikeuksia hallita kykyään. Onhan hän lohikäärme nyt ensimmäistä kertaa.

Snow juoksee lohikäärmettä kohti, mutta olento hönkii tulta ja saa paiskattua hänet kiviin. Samalla paikalle tullut Emma parantaa Snow:n ja antaa hänelle anteeksi heidän tekonsa. Kohtaus on odotettu. Toinen äiti-tytär kohtaaminen tapahtuu pahattaren ja Lilyn välillä. Lily oppii muuttamaan itsensä takaisin ihmiseksi ja hän lupaa jäädä kaupunkiin vähäksi aikaa.

Toisaalta Regina on saanut Kirjailijan puolelleen, ainakin toistaiseksi. He menevät Zelenan selliin, koska Regina haluaa zelenan todistavan tapausta. Hän ajattelee pytää Kirjailijaa kirjoittamaan siskonsa kokonaan pois tarinasta. Näin ei kuitenkaan tapahdu, sillä Regina tulee katumapäälle. Osittain siksi, että Zelena sanoo hänen muistuttavan Coraa.

Regina sanoo tajunneensa olevansa itse oman onnensa suurin este. Vihdoin! Siinä ei mennyt kuin melkein neljä kautta. Kirjailija muuttaa maisemaa, Goldin kauppaan. Siellä miehet käynistävät onnelliset loppunsa ja Kirjailija kirjoittaa heille loput Heroes and villains. Alkusanat ovat luonnollisesti: Once upon a time, olipa kerran.

Regina on ollut jo pitkään suosikkihahmoni, mutta en ole koskaan ollut Reginan ja Robinin Suurin ystävä. Reginan onnellisuuden kyllä, joten en vastusta suhdetta. Minusta loppuoivallus tuli liian myöhään, ennen Kirjailija-storylinea. Muuten loppu oli arvattava. Rumplella ei ollut jaksossa paljon tekemistä. Se kuluikin lähinnä rintakivun potemiseen, mikä olikin hänelle ihan oikein.

Jakso oli Regina-keskeisyydestään huolimatta hieman tylsä. Onneksi vain hieman. Selvä väliosa. Niin kuin edellinen jaksokin. On ihan hyvä, että ongelmat ratkaistaan puhumalla, kovin jännitävää se ei kuitenkaan jaksosta tee. Kiinnostavinta oli takaumat sekä pahattaren ja Lilyn kohtaaminen. Vähiten kiinnostavaa Robin, Regina ja Zelena-draama.

Captain Swan eli Emman ja Kapteeni Koukun suhde ei herättänyt tunteitani kumpaankaan suuntaan. Minulle pari on väritön, hajuton ja mauton. Mielipideistäni saataa huomata, että kannata Swanqueenia eli Emmaa ja Reginaa parina. Tiedän kuitenkin, ettei niin tapahdu. Aina voi kuitenkin toivoa ja vähintään lukea aiheesta tehtyä fanfictionia.

Nyt vastaan aluksi esittämääni kysymykseen. Kumpi käsitteli äiteyttä paremmin Olipa kerran vai iZombie? Voiton vei Olipa kerran, sillä siinä aihetta käsiteltiin monipuolisimmen ja vähemmän kliseisesti. Se ei kuitenkaan tee iZombin äiti-jaksosta huonoa. Pidin siitä eri tavalla. Samoin sarjasta itsstään. Kummalakin sarjalla on omat hyvät puolensa.

Finaalista on tulossa mielenkiintoinen. Siinä hyvikset ja pahikset vaihtavat paikkaa. Olen pahoillani, jos pilasin finaalin joltakin. Katson sen suurella mielenkinnolla. Toivottavasti asetelma ei kestä turhan pitkääntai siihenkin kyllästyy. Tälle jaksolle annan kuitenkin neljä ja puoli tähteä.