Tauko

Hei!

Työni Mediapajalla loppuvat tänään, joten kirjoitteluuni tulee tauko. Sen pituutta en vielä tiedä.

Haluan vielä kiittää kaikkia lukijoitani.

T: Inka

Storybrookessa kaikki on menossa Pimeän olentojen ansiosta päin Helvettiä

Olipa kerran viidennen kauden ensimmäinen puolisko tuli päätökseensä kauden 11. jakson, The Swan Songin, myötä. Siinä sankarimme kohtaavat Pimeän olentojen uhan.

Aikaisemmin tapahtunutta: PimeäEmma paljastui hyvikseksi, tilastaan huolimatta. Toisin oli Koukku laita. Hän nimittäin käytti Pimeän kirousta Storybrookeen päästäkseen ja tappoi Merlinin ja päästi kaikki aikaisemmin eläneet Pimeän olennot Alamaailmasta. Zelenalla, Robinilla ja Reginalla on huoltajuuskiista käynnissä, mutta ketä kiinnostaa. Ei ainakaan minua.

Jakson eivät takaumat tällä kertaa sijoutu Camelotiin. Se tarina näyttää todellakin olla loppuunkäsitelly. Itseasiassa koko kuningas Arthurin possea ei jaksossa nähty. Tai Meridaakaan sen puoleen. Juoni siis jäi tavallaan kesken, sillä Merida ei ehtinyt vielä kostaa isänsä kuolemaa tai Guinevere päästä hänet Arthurin luona pitämästä lumouksesta.

Nyt itse jaksoon tai tarkemmin sanottuna takaumiin. Ne keskittyvät tällä kertaa Koukkuun. Mies on jaksossa etusijalla, joten se ei ole mikään ihme. Koukun isä hylkää hänet ja hänen veljensä laivaorjuuteen, molempien ollessa vielä lapsia. Syy ei selviä. Paitsi ehkä se, että hylkäävät vanhmmat on sarjassa klisee, varsinkin pahisten kohdalla.

Takaumissa vanhojen kierrättäminen senkun jatkuu. Nimittäin loput takaumat keskittyvät aikaan, jolloin Paha kuningatar Regina päätti palkata Koukun tappamaa äitinsä Coran. Ensin miestä pitää kuitenkin testata heikkouksien varalle. Niinpä Regina vie Koukun tavernaan, tappamaan oman heikkoutensa, eli tarkemmin sanottuna isänsä.

Merirosvo ei kuitenkaan pysty tehtävään. Isä kertoo surullisen tarinansa menetetystä rakkaudesta ja niin edespäin. Asiaan liittyy unikirouskin. Reginan pitää kuitenkin luulla Koukun suorittaneen tehtävänsä loppuun. Niinpä Koukku tarjoaakin hänelle ja velipuolelleen matkaa pois Kaikki meneekin hyvin, kunnes Koukku kuulee velipuolensa nimen.

Se on sama, kuin hänen kuolleella veljeelläänkin, Liam. Velihän kuoli mikä-mikä maassa, Peter panin toimesta. Mainitsin sen, jos joku ei sattunut muistamaan. Asiasta suivaantuneena Koukku tekee juuri niin kuin Regina pyysi eli tappaa isänsä.. Ilmiesesti hylkäämistraumat olivat sittenkin hänelle liikaa ja seuraukset nsiitä ovat traagisia. Takaumat loppuvat tähän.

Niin Charmingit kuin Robinkaan ei näytä edes muistavan lapsiaan. Hyvä, että minä muistan. Niinpä sopiikin kysyä, tuleeko heistäkin pahiksia. Sen jakson näkisin mieluusti. Muutenklaan takaumat eivät jaksaneet kiinnostaa. Ne eivät oleet huonoja. Koukku vain kiinnosta minua hahmona kovinkaan paljon. Sentään Pahaa kuningatarta oli kiva nähdä taas vaihteeksi. 

Storybrookessa sankarimme kohtaavat vihdoin Pimeän olennot. Millaiseksi tahansa sitä viime jakson jälkeen ajattelitkin, joudut todennokeisesti pettymään. Pimeän olennot eivät saa jäädä elävien maailmaan uhraamatta saman verran ihmisiä Manalaan. Niinpä he yrittävät lähettää sankarimme sinne. Keino: He merkkaavat hyvikset sinne vievällä merkillä.

Toisaalla Zelena uhkaa viedä hänen ja Robinin vauvan. Aihe ei kauheasti kinnosta minua, joten käyn sen nopeasti. Regina onnistuu vihdoin käyttämään toisiin maailmoihin vievää taikasauvaa ja lähettää Zelenan takaisin Oz. Hän tulee vielä takasin. Uskon siihen vahvasti. Onko se hyvä vai huono asia? Riippuu vähän, millaiseksi kauden toinen puoliko oikein muotoutuu.

Toinen sivutarina kertookin sitten Bellestä ja Rumplesta. Ensin Rumple pyytää Belleä lähtemään kauas pois, mikä viisasta onkin. Belle tulee kuitenkin takaisin uhan ollessa ohi. Sori, mene vähän asioiden edelle, mutta käsittelen nyt tämän juonen loppuun. Belle ei siis vieläkään halua vieläkään erota Rumplesta. Jostain käsittämättömästä syystä.

Belle perustelee päätöstään silltä, että Rumples teki ensimmäisen kokonaan epäitsekkään tekonsa antamalla hänen mennä. Olen erimieltä. Bellen lähdettyä Rumplella on yksi huoli vähemmän eli silloinhan Bellen se on enemmän tai vähemmän itsekästä. Valitettavasti tv-sarjojen hahmot eivät koskaan kuuntele minua, joten, hän ja Rumple palaavat yhteen, jälleen kerran. Facepalm!

Takaisin päätarinaan. Sanakimme yrittävät löytää ongelmaansa ratkaua, mutta luovuttavat luonteensa vastaisesti pian. Emmaa lukuunottamatta. Hän on päättänyt tappaa itsensä Excarburin avulla. Silloin Pimeän olentoja ei enää olisi. Valitettavasti Koukku saa varastastettua miekan häneltä, minkä jälkeen hän teleporttaa kaikki lähelle Alamaailman porttia.

Pimeän olentojen suunnitemien viimeinen osa, mutta siellä tapahtuukin jotain, mitä minun on vieläkin vaikea uskoa. Regina muistuttaa Koukkua siitä kerrasta kuin tämä tappaa isänsä ja Koukku tekee äkkikäännöksen. Syy? Koska jaksoa on enää vähän jäljellä, eikä mihinkään kauempaan vievään ei ole aikaa. Hän rukoilee Emman tappavan itsensä ja kerrankin Pelastaja jopa tekee sen.

Pimeän olennot katoavat ja loppu hyvin kaikiki hyvin, eikö niin. Ei läheskään. Emma ei halua päästää vieläkään irti Koukusta, niinpä hän suunnittelee matkaavansa Manalaan. Apua hän saakin Rumplelta, josta on tullut taas Pimeän olento. Hän nimittäin taikoi Excarburin siirtämään kaikkien Pimeän olentojen taimkuus itseensä. Bad Rumple! Se siitä hahmokehityksestä sitten.

Eikä siinäkään vielä kaikki. Muut päättävät tulla mukaan, koska ilmeisesti kaikki ovat unohtanut Koukun yrittäneen viedä heidät Alamaailmaan vielä vähän aikaa sitten. Siihen samaan paikkaa, jonne kaikki ovat nyt vapaaehtoisesti menossa. Siitäkin huolimatta, että jakson alussa se oli suurikin kauhistus. He ottavat vielä Henrynkin, teinin, mukaansa. Huippuvanhemuutta taas kerran.

Toisaalta, en voi sanoa olevani yllättynyt. Pelkäsin jo etukäteen, että Koukku saa kaikki tekonsa anteeksi, koska Pimeän olento. En kuitenkaan olettanut sen tapahtuvan näinkin pian. Mitä tulee Koukun pahuuteen tai hyvyyteen? Jakson lopussa koukku vain yksinkertaisesti siivosi omat sotkunsa, mikä ei tee kestään vielä sankaria. Ainakaan minusta.

Sanon sen suoraan, jakso oli iso pettymys. Kaikki palasi takaisin omalle paikoilleen, kuin koko storylinea ei olisi koskaan tapahtunutkaan. Näköjään sarjan tekijät pelkäävät hullu lailla muutosta.
Tuntuu kuin olisin katsonut kaikki 11 tuntia turhaan. Lisäksi koko jaksossa ei ollut mitään uutta. Vanhaa kierrätettiin vain vähän eri käänteillä. Ehkä tekijät eivät jaksa välittää enää.

Hahmot eivät käyttäytyneet yhtään itensä lailla. Kaikki olivat niin ulkona hahmostaa, että siitä on olemassa oma listakin. Lista löytyy osoitteesta: http://whatthefangirl.com/really-every-out-of-character-moment-from-once-upon-a-times-swan-song/. Se kannattaa lukea. Sanomattakin lienee selvää, että olen listan tekijän kanssa samoilla linjoilla.

Yksinkertaisesti sanottuna, en pitänyt jaksosta. Se oli yksi sarjan huonompia. Anna sille kaksi tähteä. Tähdet tulivat Pahasta kuningattaresta ja siitä, että koko storyline loppuu.

Kuningas Ragnar ja muut pohjanmiehet Eurooppaa valloittamassa

Nykyään televisio on täynnä historiasarjoja. Yksi parhaista on History Channelin Viikingit, jonka kolmas tuotantokausi sai juuri päätöksensä. Nyt on arvostelun vuoro.

Aluksi on hyvä huomauttaa, että Viikinki-sarjassa on historiaa vain niteeksi, niin kuin tekijätkin auliisti myöntävät. Itseäni asia ei haittaa. Dokumentit on sitten erikseen. Nyt on hyvä hetki muistuttaa myös, että tämä arvostelu tulee sisältämään juonipaljastiksia, joskaan ei paljon. Lue siis omalla vastuulla.

Tiivistetysti Viikingit kertoo Ragnar Lothbrokista (Travis Trimmel), entisestä maanviljeliästä ja nykyisestä kuninkaasta. Kolmas kausi keskittyy hänen unelmaansa valloittaa englantilaista maata viljelytarkoituksiin. Hän saakin littolaisekseen koko Englannin hallintaa tavoittelevan Kuningas Ecbertin (Linus Roache). Kausi keskittyykin suurimmaksi osaksi Eurooppaan

En voi sanoa, että olen aina pitänyt Viikingeistä. Petyin pilottia katsoessani, sillä jostain syystä odotin Spartacusta viikingeillä. Sellainen sarja ei tietenkään ole. Onneksi kuitenkin annoin sille mahdollisuuden. Nykyään nimittäin katson sarjaa mielelläni, vaikka se ei viiden parhaan joukkoon pääsekään. Olemassa on niin paljon muitakin hyviä sarjoja.

Tosielämän viikingien tapaan, sarja on hyvin toimintapitoinen. Viikingit sotivat ties keiden kanssa, joskus jopa keskenään, eikä vereltä ja suolenpätkiltä voi välttyä. Kolmannella kaudella toimintaa on kuitenkin aikaisempaa vähemmän. Ratkaisu toimii. Jos katsojia ei saa investoimaan hahmoihin, toimintakin on yhtä tyhjän kanssa. Merkityksetöntä suorastaan.

Kolmas kausi keskittyykin enemmän ihmisiin ja heidän välisiin suhteisiinsa ja valtapeleihinsäkin. Viikinkien ehdotonta vahvuutta: taistelustrategioitakaan ei olla unohdettu. Taistelut voitetaan voimien lisäksi myös järjellä. Myös eri uskontokunnatkin ovat saaneet kaudella näkyvämmän rooliin. Eroavathan viikinkien uskomukset hyvin paljon kristityjen vastaavista. 

Sarjan vahvuudet eivät rajoitu vain yllä luettelemiin. Se myös näyttää hyvältä. Niin maisemat kuin ihmisetkin ovat kauniita kuin kuvat. Suomalaisena minulle tuli pieni ylpeyten pilkahdys. Kyllä Pohjopis-Eurooppa on kaunis. Sen sijaan taistelukohtaukset eivät olleet television parhaimmistoa, vaikka ne ihan katsottavia olivatkin. No, pitäähän sarjassa jokunen heikkoutensakin olla.

Onneksi sarjan hahmot eivät kuitenkaan kuulu niihin. Niin miehet kuin naisetkin. Vahvat naiset ovatkin sarjan parasta antia. Esimerkiksi hahmosuosikkeihini kuuluva, Lagertha (Katheryn Winnick). Miehistä suosikkeihinim kuuluu, siis Ragnarin lisäksi, uskonsa kanssa kamppaileva Athelstan (George Blagden) sekä Ragnarin poika Björn (Alexander Richard Ludwig). 

Inhokkejani löytyy myös molemmista sukupuolista. Heikin kuuluu niin Ragnarin uusi vaimo kuningatar Aslag (Alyssa Sutherland ),veli Rollo (Clive James Standen) kuin hänen hyvä ystävänsä Floki (Gustaf Skarsgård). Inhokkilistani kärkeen pääsee kuitenkin vain itsestään välittävä kuningas Ecbert. Loput hahmot eivät herätä tunteita puolesta tai vastaan.

Kaiken kaikkiaan Viikinkien kolmas kausi jatkaa aikasemmilla kausilla nähtyjä ja hyväksi havaittuja teitä. Odotankin jo malttamattomana sarjan neljättä kautta. Viisi tähteä.

PimeäKoukku on hurja mies, huraa, huraa

Olipa kerran palasi viikon tauon jälkeen. Vuorossa on kauden kymmenes jakso, Broken Heart, joka Pimeän olentona rellestävään Kapteeni Koukkuun. JUONIPALJASTUKSIA!

Aikaisemmin tapahtunutta: Rumplella ja Koukulla on vanha kauna. Camelotissa Emma pelasti Koukun hengen tekemällä hänestä Pimeän olennon. Storybrookessa merirosvo sai juuri tietää asiasta. Zelena puolestaan synnytti hänen ja Robinin lapsensa. Ensimmäiseksi Pimeän olennoksi paljastunut Nimue puolestaan paljastui ainoaksi, joka voi pelastaa porukan.

Jakson takaumat sijoittuvat Camelotiin, mahdollisesti viimeistä kertaa. Tämänkertaiset takaumat nimittäin ottavat kiinni kauden pääjuonen, jota pidän pelkästään positiivisena asiana. Vaikka pidänkin Kuningas Arthurin legendasta, sarjan versio ei tee sille oikeutta. Nyt pitemmittä puheitta itse jakson tarinaan, joka alkaa Koukun taistellessa pimeytensä kanssa.

Onneksi Kouku ei ole ongelmansa kanssa yksin. Rakastavaiset riitelevät. Koukun mielestä Emman olisi pitänyt antaa hänen kuolla. Olen samaa mieltä. Pimeän olennoissa yksikin on jo liikaa. Lisäksi sarja pärjäisi ihan hyvin ilman Koukuakinkäänne tarkoittaa lisää Koukkua. Joskin hänenä olisin hieman kiitollisempi henkeni pelastajalle. Tavasta viis.

He kuitenkin sopivat ja palaavat Grannylle etsimään Merlinia. Nyt pimeyden poisto on enstistä tärkeämpää. Koukulla on kuitenkin pahat mielessään. Hän suunnittelee langettavaansa pimeän kirouksen. Merirosvo tarvitsee kuitenkin eniten rakastamansa henkilön sydämen. Emmaa hän ei aio tappaa, joten tehtävä on helpommin sanottu kuin tehty.

Koukun onneksi säännön voi kietää. Miehen sisällä on kaikki pimeän olennot, myös Nimue. Nimuen tosirakkaus taas on vielä elossa oleva Merlin. Niinpä Koukku tappaakin hänet. Vähän turhan helposti tosin. Eikö hänen sanottu olevan yhtä voimakas kuin Pimeän olennotkin? Lisäksi Merlin oli yksi harvoista hyvistä värillisistä hahmoista.

Muutenkin käänne vaikutti vähän väkisin keksityltä, Kun tekijät eivät olisi tajunnut miettiä etukäteen, kuinka porukka pääsisi takaisin Storybrookeen. Niinpä he vain kirjoittivat pimeän kiroukseen joninlaisen porsaanreiän. Ymmärrän, miksi käänne oli välttämätön juonen kannalta, mutta tässä tapauksessa tarkoitus ei pyhitä keinoa.

Toivo ei kuitenkaan ole vielä menetetty. Sankariemme onneksi Emma saapuu paikalle. Hän ei pysty pysäyttämään kirousta, mutta jotain Pelastajakin voi tehdä. Hän ottaa kaikkien muistot, jotta kukaan ei muistasisi Koukun olevan pimeän olento, edes Koukku itse. Takaumat loppuvat sarjassa ties kuinka monenteen pimeyden kiroukseen Camelotiin yllä.

Kuinkakohan mones Pimeyden kirous oikein on menossa? Kuka muisti laskea? Voi niitä aikoja, kuin pimeyden kirous oli vielä jotain vaikuttavaa. Nyt sen voi tehdä melkein kuka vaan, millon vaan ja miksi vaan. Juonena se on harvinaisen kulunut, niin kuin muistiin mernetys ja aikamatkakin. Viimeiseksi mainittua ei ole onneksi vielä tullut vastaan tällä kaudella. Toivottavasti ei tulekaan.

Minua jäi vaivaamaa, miten Snow, David, Regina ja kumppanit oikein pettivät Emman? Tapahtumathan olivat pelkästään Emman ja Koukun syytä. Toki he tavallaan epäonnistuivat jäämällä Zelenan vangitsi. Se taaas edesauttoi Koukun kuolemaa, mikä taas johti Emman päätökseen muuttaa Koukku Pimeän olennoksi. Vaikutus jää silti erittäin välilliseksi.

Eli tiivistetysti en ihmonnut takaumia, varsinkin kuin ne laittoivat Camelotin-osuuden siististi pakettiin. Vhdoinkin saimme kokonaiskuvan Camelotin takaumista ja moni kysymys sai vastauksensa. Loppuratkaisukin oli mukavan ennalta-arvaamaton, ainakin sarjan mittapuulla. Valitettavasti tämän viikkoinen takauma hädin tuskin jaksoi pitää mielenkiintoani yllä..

Storybrook. Nykyaika. Koukku ottaa Pimeyden olentojuudestaan kaiken irti. Mies vie Emman muistot ja häipyy Coldin kauppaan. Hänellä on kosto mielessään. Rumple saa maksaa, mitä teki Milalle silloin kauan aikaa sitten, Pimeän olentona. Tapahtuma, jota itse tuskin muistan. Kaiken lisäksi Koukku itsekään ei ollut syytön tapahtumien kulkuun.

Koukku aikoo tehdä sen hyvin symbolisesti, haastamalla Rumplen kaksin taisteluun laivallaan. Symbolisesti, koska kasikko taisteli siellä historiansa aikana kahteenkin aikana. Toisen taistelun voitti Koukku, toisen Rumple. Olihan Rumple ensimmäisen taistelun aikana vain ihminen. Tämän viikkoisen taixstelun voitti, enemmän kuin hieman yllättäen, Rumple.

Pakko sanoa, että ei käy minun järkeeni. Onhan Rumple taas kuolevainen. Ja Koukku voisi tappaa hänet helposti. Nyt Rumple sai tilaisuuden tappaa Koukku, mutta tämä ei tehnyt niin (?). Tilaisuutensa oli Koukullakin, mutta tämä nautiskeli tilanteesta liian pitkään, samaan tapaan kuin Bond-pahiksetkin. Eikö Koukku oli nähnht yhtään Bond-leffaa?

Rumple ehkä voitti taistelun, mutta hävisi rakkaudessa. Hän ja Belle nimittäin erosivat, sillä Belle haluaa suojata sydämensä. Rumle on loukannut häntä lukemattomia kertoja. Suoraan sanoen, en ymmärrä Bellen ratkaisua. Kerrankin Rumple on oikeasti muuttunut ja heillä on jopa mahdollisuus onnistua. Joku minua ilkeämpi voisi miettiä, viehättikö juuri Pimeys Belleä alunperinkin.

Nyt menen vielä yhteen draaman aiheeseen, nimittäin vauvadraamaan. Zelena haluaa, ymmärrettävästi, nähdä synnyttämänsä lapsen. Vauva ei kuitenkaan ole enää sairaalassa.Regina ja Robin kuitenkin lupaavat, että lännen ilkeä noita voi nähdä lastaa, kunhan Regina tai Robin on paikalla. Zelena saa jopa vauvan syliinsä, eikä jostain syystä, edes taio heitä jonnekin kauas.

En ole samaa mieltä Reginan ja Robinin kanssa. Zelena tuskin muuttuu lapsen takia yllättäen hyväksi. Vauva ei korjaa kaikkea tai kaikkia. Ihan oikeastikaan. Siitäkin huolimatta, että monet yrittävät korjata lapsella rikkonaisen avioliittonsa ja ties mitä muuta. Sitä paitsi, eihän se korjannut Coraakaan. Nyt esimerkiksi. Miksi Zelena olisi eri asia?

Nyt takaisin päätarinaan. Kikessa lyhyydessään Emma löytää Koukun aikaisemmin kadottamat unensieppaajat ja kaikki saavat muistinsa takasin. Sitä ennen tapahtui kuitenkin paljon juonimista ja Emmalla oli yhdessä vaiheessa taikuutta estävä rannekorukin.En mene nyt siihen sen enempää. Tärkeämpää on kuitenkin se, että Emma muistaa, mitä Koukulla on oikein mielessään.

Mitä Koukulla sitten on oikein mielessään? Hän käyttää Rumplen verta avaamaan Helvetin portit. Kyllä, luitte oikein. Tehtävään käy vään sellaisen veri, joka on kulkenut helvettiin ja takaisin. Toisin sanoen herännyt kuolleista. Portista tulikin jotain harvinaisen kauheaa: Kaikki jo kuolleet Pimeän olennot. Nimue etunenässä. Pakko sanoa, että yllätyin toden teolla. Kerrankin! The End!

Jakso oli tylsähkö, sillä niin sanottu CaptainSwan ei ole kiinnostanut minua mitenkään erityisesti. Ei pahalla heidän fanejaan kohtaan. Meillä on vain erilainen maku. Sitä paitsi minulla on vähän sama ongelma sarjan muidenkin parien kanssa. Niinpä ongelma taitaa olla minussa. Ekäi minulla mitään paria vastaankaan ole, mutta ei heitä kovin kauan jaksa katsellakaan.

Sitä paitsi PimeäKoukku on harvinaisen epämiellyttävä. Sellainen mies oli tosin merirosvona ollessaankin. Muutos oli silti turhankin nopea. Pimeys kuin ei vaikuttanut Koukkuun, tämän luulleessa olevansa normaali. Hän siis muuttui hyviksestä pahiksesta yhden jakson aikana. On veikattu, että hänkin olisi salaa hyvis, kuten Emmakin. Rohkenen kuitenkin epäillä.

Onneksi seuraavalla puoliskolla käymme läpi Herculeksen tarinaa. Odotan toista puolikasta jo kovasti. PimeäEmma, ja Pimeäkoukku-storyline ei ole läheskään niin hyvä kuin olisi toivonut. Toivottavasti seuraava puolisko tarjoaa jotain parempaa. Toivon niin siitäkin syystä, että pidän sekä Hercules-leffasta, että kreikkalaisesta jumaltarustosta. Enenmmänkin kuin pidän.

Vaikka jaksossa oli omat heikkoutensa, viimeinen kohtaus tarjosi parasta Olipa Kertaa. Kohtaus oli vaikuttava ja toi sarjaan ehdottomasti jotain uutta, tai tarkemmin sanottuna vanhaa. Se myös lupaa hyvää kauden ensimmäisen puolikaan loppuun. Saa nähdä, miten sankarimme selviävätkö kaikista maailman Pimeyden olennoista vai meneekö kaikki päin helvettiä (pun intendet).

Broken Heart tarjosi kieltämättä jännittävän asetelman seuraavaan jaksoon. Se myös lopetti Camelotin storylinen ja hyvä niin. Siitä löytyi kuitenkin liikaa kummatuksen aiheita, joita käsittelin tässä tekstissä. Kolme ja puoli tähteä.