Henryn kolme äitiä

Tervetuloa jokaviikkoisen Olipa kerran-sarjan jaksoarvostelun pariin! Nyt arvostelemani jakso, "I'll Be Your Mirror", keskittyi Henryyn ja ennen kaikkiaan nuoreen mieheen liittyvään Pahan Kuningattaren juoneen. 

Varoitus: Tämä arvostelu ei vain sisällä paljastuksia jakson juonesta, se myös käy sen päänpiirteissään läpi. Juonipaljastuksilta ei siis voi välttyä. Niitä tässä tekstissä riittää.

Aikaisemmin tapahtunutta: Paha Kuningatar kirosi Snow:n ja Davidin unikirouksella jonka vuoksi he voivat olla hereillä vain yksikerrallaan ja meidän pitäisi olla surullinen siitä. Hän aloitti myös suhteen Rumplen kanssa, josta suivaantuneena Zelena menetti luottamuksensa siskoonsa ja liittoutui Bellen kanssa. naisella on riittänyt kiirettä, sillä myös aasialaisstereotyyppi The Dragon joutui hänen uhrikseen.

"I'll Be Your Mirror" oli poikkeuksellinen Olipa Kerran-sarjan jakso, sillä siinä ei ollut yhtään takaumia. Kerron tämän ensimmäiseksi, koska minulla on ollut tapana aloittaa arvosteluni juuri niistä. Käsittelen asiaa enemmänkin, mutta nyt menen kuitenkin pitemmittä puheitta jakson pariin. Aloitan suoraan jakson alusta ja menen sitten päätarinaan. Tavalliseeni tapaani jätän sivujuonet viimeiseksi.

Päätarina alkoi Emman Ja Reginan yrityksellä vangita Paha Kuningatar siihen samaan peiliin, jossa Sydneykin oli vangittuna pitkään. Yritys kuitenkin epäonnistui, sillä Paha Kuningatar osasi ennakoida heidän siirtonsa jo kauan ennen sen toteuttamista. Reginan olisi pitänyt aavistaa tämä jo ennalta. Totta kai hänen vastustajansa, hän itse, tuntee hänet paremmin kuin kukaan muu.

Kuitenkin loppuen lopuksi vangituksi joutuivatkin itse Emma ja Regina. He päätyivät oikeasti pelottavan oloiseen Peilimaailmaan. maailmaan, joka oli täynnä peilejä, niin kuin nimikin jo kertoo. En haluaisi viettää siellä edes tuntia, saatikka koko loppuelämääni. Peilimaailma erottui sopivasti muista sarjassa esiintyvistä paikoista, vankiloista tai muista. Sillä oli vähän kuin oma persoona.

Koska sankarimme haluavat viettää Peilimaailmassa aikaa yhtä vähän kuin minäkin, he yrittävät ottaa muihin yhteyttä pelin sisällä olevien peilien avulla. Jokainen peilihän on yhteydessä yhteen Storybrooken peliin. Heitä ei nähdä, mutta he näkevät toisella puolella olevan henkilön. Valitettavasti naisten yritykset osoittautuivat tuloksettomaksi. Kukaan ei saa heidän viestiään. 

Emman ja Reginan yhteistyötä oli kuitenkin kiva seurata. Se on edelleen yksi sarjan vahvoista puolista, jos ei jopa vahvin. Siksi onkin suuri vääryys, ettei sitä huomioida sarjassa läheskään tarpeeksi. Toki yksi asia on heidän yhteistyötäänkin viihdyttävämpää: Heidän välinen kamppailunsa. Se teki ensimmäisestä kaudesta sarjan parhaan. Ei tietenkään yksin, kaudella oli paljon muutakin hyvää, mutta vahvana osatekijänä.

He ovat myös monin tavoin sarjan voimakkaampia hahmoja. Joskus ihmettelinkin, mihin niitä muita oikein tarvitaan. Asiaa havainnollisti tässä jaksossa muun muassa Koukku, jonka ainoaksi tehtäväksi jäi jäädä Pahan Kuningattaren voitettavaksi. Eihän hänellä ole mitään, millä hän voisi voittaa hänen majesteettinsa tai edes taistella vastaan. Nainen nimittäin löi hänet maahan aika kovaan.

Miehen kannattaisi ehkä käväistä lääkärillä tarkistuttamassa päänsä aivotärähdyksen varalta. Toisaalta se taitaa olla jo myöhäistä. Koukku ei nimittäin ole ensimmäistä kertaa pappia kyydissä, mitä tulee pään kolauttamiseen. Onneksi miehellä näyttää olevan yliluonnollisen kova pää ja entinen merirosvo nousee aina ylös kuin ei mitään olisi tapahtunut. Niin kävi tälläkin kertaa.

Nyt takaisin tarinaan. Kaksikon seuraan liittyi pian kolmaskin henkilö, The Dragon. Mies ei siis kuollutkaan, niin kuin oletin. Ja miksen olisi olettanut. Kaikki merkit viittasivat siihen. Toisaalta Pahalla Kuningattarella on tapana jättää vastustajiansa eloon, kärsimään milloin milläkin tavalla. Eikö juuri Pimeä Kirous ole siitä oiva esimerkki. Tämä kostautuu aina, mutta nainen ei vain opi. Ei sitten millään.

Tässä tapauksessa tuo kärsiminen tarkoitti vangitsemista Pelimaailmaan. Emman ja Reginan onneksi, sillä vankilassaan suhteellisen kauan aikaa ollut mies oli ehtinyt muodostaa jonkinlaisen pakosuunnitelman. Kaikkien peilien keskellä oli yksi iso rikkinäinen peili. Sen korjaamalla pääsisi takaisin Storybrookeen, ainakin periaatteessa. Kukaan ei ole vielä kokeillut sitä.

Samaan aikaan Paha Kuningatar päätti käyttää Reginan ahdinkoa hyväkseen ja näytellä parempaa puoltansa. Tai ainakin tylsempää. Hän toimikin jonkin aikaa kenenkään huomaamatta muutosta. Se on pieni ihme, sillä peitehenkilöllisyydet eivät näytä olevan hänen vahvuuksiaan. Loppuen lopuksi Henry tunnisti Pahan Kuningatarten. Vieläpä vain yhden keskustelun jälkeen.

Tässä välissä on pakko hehkuttaa Lana Parillaa, joka hoiti kaksoisroolinsa täydellisesti. Niin kuin ammattilaisen pitääkin. Pahan Kuningattaren esittämä Regina oli hyvin erilainen kuin tavallinen Regina. Niin kuin pitääkin. Muutenkin pidin kohtauksesta. Enemmän kuin pidin. Se oli ehdottomasti jakson paras. Orphan Black tyyppiset toinen hahmo näyttelee toista huonosti-kohtaukset, on heikkouteni.

Tuskin naista kuitenkaan voitetaan pelkällä myötätunnolla, ainakaan toivottavasti. Minun ääneni on Reginan ja Pahan Kuningattaren yhdistymisessä takaisin yhdeksi Reginaksi. Olen tainnut sanoa saman jo kerran, jos toisenkin. Sillä aikaa nautin kuitenkin täysi siemauksin Pahan Kuningattaren edesottamuksista. Hän on ehdottomasti sarjan paras roisto. Rumple tulee sitten hyvänä kakkosena.

Seuraavaksi saimme tietää hänen suunnitelmansa. Siihen kuului hänen hallitsemansa The Dragon, joka muuttuikin oikeaksi lohikäärmeeksi ja hyökkäsi Emman ja Reginan kimppuun. Siinä ei ollut kuitenkaan vielä kaikki. Hänen ei suinkaan ollut tarkoitus jättää kaksikkoa iäksi Peilimaailman vangiksi tai edes antaa lohikäärmeen tappaa heidät, niin kuin viisasta olisi ollut. Vaan houkutella Henry pimeyden puolelle. 

Hän oli saanut Rumplelta hyvin erityisen vasaran, jota voi käyttää takutta osaamattomatkin, toisin sanoen Henry. Hänen piti murskata The Dragonin sydämen ja pelastaa näin toiset kaksi äitiään. Pahan Kuningattaren mielestä tämä toisi hänet ja Henryn enemmän yhteen. Ymmärtäisihän poika itsekin tappaneena häntä paremmin ja voisi siten jopa pitää häntä äitinään.

Siitä herää kysymys, että onko Paha Kuningatar tosiaan täysin paha. Jos olisi, miksi hän välittäsi Henrystä tuon taivaallista. Pidänkin mahdollisena, että asiat eivät olekaan niin mustavalkoisia kuin sankarimme luulevat. Ehkäpä niin sanotut ihmisen pahatkin puolet voivat rakastua ja hyvät tehdä pahoja tekoja. Sitä paitsi, eikö sama viesti ollut jo Tohtori Jekyllin ja Herra Hydenkin tarinassa.

Luonnollisesti Henry ei tappanut Lohikäärmettä. Harmi, sillä se olisi tehnyt hahmosta paljon kiinnostavamman. Ja tämän sanon sellaisena, joka itseasiassa piti pojasta tässä jaksossa. Sen sijaan hän iski vasaran suoraa siihen peiliin, josta hän ja paha Kuningatar olivat katsoneet pelimaailmaan tapahtumia. Se vapautti Emman Ja Reginan. Niinpä loppu oli jälleen hyvin. 

Sivujuonista toisen liittyi Snow:n ja Davidin perhe-elämään. Jakso alkoi koskettavalla montaasilla Davidin ja Snown elämästä unikirouksen varjossa. Se näytti, ei kertonut, heidän tosiaan kaipaavan toinen toisiaan, mikä oli oikein hellyttävää. Se olikin yksi parhaita kohtauksia, joita parilta on nähty. Mitään juonen kannalta oleellisesta heidän osuudessaan ei kuitenkaan tapahtunut. Siitä ei ole juuri muuta sanottavaa.

Toinen liittyi Belleen ja Zelenaan, jotka jatkavat edelleen kauden heikomman annin tarjoamista. En tiedä, miksi sarja on päättänyt keskittyä heihin niin paljon. joka tapauksessa Belle tahtoi Lumottuun Metsään, jotta hän voisi kasvattaa poikansa poissa Rumplen ulottumattomista. Se onnistuisi Zelenan taikasauvan avulla, mutta valitettavasti sauvan nykyinen olinpaikka oli Goldin kaupassa.

Niinpä Belle ja Zelena pyysivät Aladdinilta apua. Mestarivaras saikin sauvan varastettua. Aladdin varasti sauvan lisäksi myös taikalapun. Mistä vetoa, että Aladin ja Jasmine tulevat vapauttamaan Jafarin, ihan omaa tyhmyyttään. En ainakaan keksi, kuka muu siinä Aladdinin varastamassa lampussa voisi olla. Sarja voi toki yllättää, mutten usko sitä. Se tekee niin aina joskus. Harvoin, mutta niinkin tapahtuu.

Vielä Aladdiniin liittyen. Miksi Goldin kauppa ei ollut paremmin suojattu? Omaahan Pimeän Olento taikavoimia, vieläpä voimakkaita sellaisia. Mikseihän siis suojannut jotakin niin tärkeää kuin taikasauvaa paremmin? Tai edes lukinnut laatikon, jossa hän kyseistä sauvaa pitää? Lamppuakaan ei ollut suojattu mitenkään erityisen hyvin. Vai halusiko Rumple Aladdinin saavan sen? Se olisi hyvinkin mahdollista.

Kauaa ei sauva ehtinyt Bellen omistuksessa olla. Rumple sai sen takaisin melkein heti. Lisäksi Pimeän Olento kiinnitti Belleen taikarannekkeen, jonka avulla hän löytäisi naisen oli hän missä tahansa. Rumple yritti myös tappaa Zelenan, mutta turhaan. Hän vahingoitti vain itseään. Syynä oli heidän yhteytensä, joka liittyy parin kauden takaiseen Zelenan vierailuun Rumplen luona sairaalassa en itsekään muista yksityiskohtia.

Rumple jatkoi siis pahimpana olemista, mutta hänestä ei ole juuri uutta sanottavaa. Toivottavasti Belle pääsee hänestä eroon jossain vaiheessa ja Pimeä Olento voi keskittyä siihen, mitä parhaiten taitaa. Eli olemaan paha tai ainakin moraalisesti hyvin harmaa. Loppuen lopuksihan mies on pelannut myös sankareiden puolella. Omista henkilökohtaisista syistä, mutta silti. 

Lopuksi Rumple nähtiin juonimassa Pahan Kuningattaren kanssa. Hän oli löytänyt Zelenan taikuudesta, täysin ilmiselvän, porsaanreiän. Hän ei voi tappaa Zelenaa, mutta Paha Kuningatar voi. Paha Kuningatar ei luonnollisesti innostunut siskonsa tappamisesta, mutta ei hän toisaalta torjunutkaan ajatusta heti. Olihan pöydässä Zelena hengen sijaan, myös Rumplen halu tehdä yhteystyötä.

Saa nähdä, ryhtyykö Paha Kuningatar tuumasta toimeen. Luultavasti. Pitää muistaa, että hän tappoi sentään oman isänsäkin. Ihmisen, jota hän rakasti kaikkein eniten. Se, onnistuuko hän yrityksessään, onkin sitten jo toinen asia. Jos onnistuikin, se ei minua haittaisi. Zelena on osoittautunut jokseenkin turhaksi, ja tylsäksikin, hahmoksi. Hänessä kyllä olisi potentiaalia, mutta sitä tuskin koskaan käytetään.

Jakso ei oikein vienyt tarinaa eteenpäin. Paitsi Zelenan ja Bellen kohdalla, mutta heidänkin kohdalla askel oli hyvin pieni. Paha Kuningatar terrorisoi edelleen kaupunkia, eikä unikirouskaan ole lähempänä purkautumista. Toinen kritiikin aihe oli se, ettei Paha Kuningatar vieläkään ollut tarpeeksi paha. Jos hän olisi, sekä Emma, että Regina, olisivat vieläkin vangittuna Peilimaailmassa.

Sen sijaan Henry tarjosi minulle positiivisen yllätyksen. Hän esiintyikin jaksossa edukseen. Ihan kuin tekijät olisivat viimein huomanneet pojan kasvaneen pojasta teiniksi. Hänen ja Violetin kieltämättä jokseenkin söpö seurustelukin onnistui pitämään mielenkiintoani edes jotenkin yllä, ainakin enemmän kuin yleensä. Violetkin sai jonkinlaista persoonaa itselleen. Hänet nähtiin muunakin kuin Henryn tyttöystävänä.

En sen sijaan pidä takaumien puuttumista huonona asiana, sillä Storybrookessa riittää kyllä kerrottavaa kokonaisen jakson ajaksikin. Päätarinahan tapahtuu juuri siellä. Pidän kyllä takaumista niistä, paljonkin. Itseasiassa enemmän kuin useimmat muut. Ihan joka jaksossa ne eivät kuitenkaan ole tarpeen. Tämä jakso oli siitä erinomainen esimerkki, muista puutteistaan huolimatta.

Sitten vähän spekulointia. Koska sarjassa on näkynyt rajatusti lohikäärmeitä, epäilen Dragonin olevan Lilyn isä. Enkä suinkaan ole yksin epäilyni kanssa. Toisaalta Lilyssä ei näytä olevan aasialaistaverta, joten mene ja tiedä. Muistattehan hahmon, Emman kaveri ja Pahattaren tytär. Traagisen hahmon, jolle Snow ja David antoi Emman pimeyden ja joka joutui kärsimään sen seurauksista koko elämänsä ajan.

Ei ihme, jos sinulla olisikin vaikeuksia muistamisen kanssa. Häntä ja Pahatarta ei olla nähty aikoihin. En tiedä miksi. Ehkä he eivät vain sovi käynnissä olevaan tarinaan tai ehkäpä syynä on näyttelijöiden esteet. tai hahmoja karsittiin budjetillisista syistä. Tai sitten he muistuttaisivat tekijöiden mielestä liikaa Snown ja Davidin pahoista teoista. Sinun arvauksesi on yhtä hyvä kuin minun. Kliseistä, mutta totta.

Summa summarum. Jakso oli täytejaksoksi jopa varsin tasokas. Sen olisi voinut jättää hyvin välistä menettämättä mitään oleellista, mutta pahemminkin olisin aikana voinut viettää. Neljä ja puoli tähteä.