Avaruusolentojen metsästystä Tohtorin hengessä

Doctor Who sai jokin aika sitten uuden spin offin, sarjassa aina välillä esiintyvän Goal Hillin kouluun sijoittuvan Classin. Huomasin nauttivani siitä, vähäisitä odotuksistani huolimatta.

Varoitus: Tämä arvostelu sisältää jonkin verran juonipaljastuksia.

Avaruudessa on reikä, jonka kautta voi matkustaa Goall Hillin Akatemiaan. Kaikki reiästä tulleet eivät ole hyvän tahtoisia. Itseasiassa juuri kukaan ei ole. Niinpä Akatemia kilpaileekin kuolleiden määrästä Buffy Vampyyrintappaja-sarjassa esiintyvän Sunnydale High:n kanssa. Luonnollisesti lisäkuolemat pitää estää. Valitettavasti Tohtorilla on omiakin kiireitä, joten hän ei voi auttaa.

Niinpä tuon epäonnisen tehtävän saavat popkulttuuria tuntematon uusi oppilas Charlie (Greg Austin), kiltti tyttö April (Sophie Hopkins), urheilusankari Ram (Fady Elsayed), pari vuotta koulua väliin jättänyt lapsinero Tanya (Vivian Oparah), Charlien hyväsydäminen poikaystävä Matteusz (Jordan Renzo) sekä suorasanainen ja avoimesti työtään vihaava, fysiikanopettaja Miss Quill (loistava Katherine Kelly).

Tunnen Goall Hillin lähinnä Claran työpaikkana, enkä edes mitenkään kiinnostavana sellaisena. Niinpä minulla oli vaikeuksia innostua siihen keskittyvästä sarjastakaan, vaikka jonkinlainen Doctor Who:n fani olenkin. Class kuitenkin yllätti minut erittäin positiivisesti osoittautumalla hyvinkin katsomisen arvoiseksi sarjaksi. Toki siinä oli myös omat vikansa, mutta hyvät ominaisuudet voittivat ne kirkkaasti.

Jos kuvauksen perusteella sinulle tulee mieleen Buffy Vampyyrintappaja, muutenkin kuin sen takia, että mainitsin kyseisen sarjan itse, se ei ole ihme. Näissä kahdessa sarjassa oli kieltämättä paljon samaa. Sarja itsekin ei pelkästään tiedä sitä, vaan myös kertoo sen varsin suoraan. Jo heti pilottijaksossaan. Miksei sanoisikaan? Buffyllä on syystäkin oma uskollinen fanikuntansa.

Jos vertailemaan pitää ruveta, Buffy nousee näistä kahdesta silti suosikikseni. Olen enemmän fantasia kuin scifinörtti. Kuitenkin jos Doctor Who ja Buffy molemmat kuuluvat suosikkeihisi tai edes katsomislistalle, Classille kannattaa antaa tilaisuus. En takaa, että tulet rakastamaan sarjaa tai edes pitämään siitä, mutta eihän sitä tiedä, jos ei anna sarjalle edes tilaisuutta.

Parasta sarjassa oli ehdottomasti Miss Quill, eräänlainen Classin Spike. Ei vain sarjan hahmoista, vaan sarjassa ylipäätään. Pidin hänen hauskoista vuorosanoistaan, asenteestaan ja kovuudestaan, mutta myös hänen syvällisemmästäkin puolesta. Valitettavasti siihen päästiin tutustumaan kattavasti vasta seitsemästä, pelkästään hahmolle omistautuneesta, ja juuri siitä syystä sarjan parhaassa, jaksossa. 

Toinenkin hyvä puoli oli Miss Quillin ja Charlien hyvin erikoinen dynamiikka. He molemmat ovat avaruusolentoja. Mutta vaikka he jakoivatkin aikoinaan saman planeetan, heidän rotunsa oli hyvin erilaiset. Eikä siinä vielä mitään, mutta kuin he olivat vielä sodassakin. Miss Quill johti oman rotunsa, Quill-nimeltään, armeijaa Charlien lajin eli rhodialaisten kimppuun.

Miss Quill kuitenkin hävisi. Rhodialaiset rankaisivat häntä omasta mielestään erittäin sivistyneellä tavalla. He laittoivat hänen päähänsä Ahn-nimisen otuksen, joka tappaa naisen, jos hän epäonnistuu Charlien suojelussa, käyttää mitään muita aseita kuin omia käsiään tai yrittää poistaa kyseisen otuksen. Onko rangaistus tosiaan moraalisesti oikein? Se onkin sitten toinen asia.

Vastaus kysymykseen liittyy läheisesti siihen, kuinka oikeutettuna Miss Quillin ja hänen armeijan hyökkäystä voidaan pitää. Omasta mielestään Miss Quill yritti vapauttaa oman kansansa Charlien kansa ikeestä. Charlie taas pitää naista jonkinlaisena heidän planeettansa Osama Bin Ladenina. Itse olin niin sanotusti team Quill, mutta se nyt tuskin tulee enää kenellekään yllätyksenä.

Ensimmäisen jakson perusteella luulin, että sarja olisi sen hahmoista mukavimman eli Charlien puolella. Charlie on hyvä, Miss Quill paha, joten se siitä. Näin ei kuitenkaan ollut, vaan asiaa käsiteltiin sarjassa varsin kattavasti. Ei niin kattavasti kuin olisin toivonut, mutta varsin kattavasti kuitenkin. Kuitenkin sekä Miss Quillin, Charlien kuin muidenkin hahmojen näkökulma tuli hyvin ilmi. 

Patrick Ness, sarjan päätekijä

Hahmojen välinen vuorovaikutus pelasi hyvin, mikä olikin yksi sarjan kantavista voimista. Tunnelmakin oli kohdallaan koko kahdeksan jakson ajan. Toteutuksestakaan ei löydy mitään olennaista vikaa. Yhdessä nämä osa-alueet loivat sarjan, joka on suurimmaksi osaksi uniikki. Siitäkin huolimatta, että se jakaa piirteitä useiden muiden sarjojen kanssa. Sekä scifin, että fantasian puolelta.

Class ansaitsee kehuja myös monimuotoisen hahmokaartinsa ansiosta. Tietenkin kaikille tämä ei sovi ja sarjaa onkin haukuttu asian tiimoilta runsaasti. Itse en näe asiassa pitää pahaa, varsinkin kuin hahmojen ihonväri tai seksuaalinen suuntautuminen ei ole tärkein asia heissä. kaikilla on omat persoonansa ja roolinsa sarjassa ja tämä koskee myös sivuhahmoja.

Sitä paitsi, miksi valkoisten heteromiesten vähyys tekisi sarjasta muka rasistisen, varsinkaan kuin heitä vastaan ei hyökätty millään tavalla. Toki aina on jokin, jonka se, että yhtään valkoihoista heteromiestä ei löydy sarjan päähenkilöistä, on jo hyökkäys. Eikö samalla logiikalla joku Frendit, Ensisilmäyksellä tai lukemattomat muut sarjat olisivat hyökkäys värillisiä ihmisiä kohtaan? Tai homoja.

Pidän myös siitä, että sarja ei ujostele vaikeidenkaan aiheiden käsittelyä, jossain tapauksessa jopa vaikeimpien kuin Doctor Who. Esimerkiksi Ramin traumoja käsiteltiin yllättävänkin hyvin, mikä ei ole itsestään selvyys Doctor Who:n maailmassa. Sarja ei myöskään pelännyt olla raaka, mikä näin aikuisen näkökulmasta on hyvä asia. Heikkohermoisille en kuitenkaan suosittelisi sarjaa.

Classissä oli toki omat ongelmansa. Suurin niistä lienee kuitenkin Corakinus ja muut Shadow Kinsit eli ensimmäisen kauden pääpahis. Ne eivät jotenkin onnistuneet tekemään minuun minkäänlaista vaikutusta. Se ei haittaisi, jos kyseessä olisi niin sanottu viikon hirviö, mutta pääroiston kohdalla tilanne on tyystin toinen. Lisäksi ensimmäisen kahden jakson loppuratkaisut vaikuttivat turhan kiireellä tehdyiltä.

Jotkut erikoistehosteetkaan eivät olleet mitenkään huippulaatua. Tämä näkyi erityisesti Quill-jumalattaren kohdalla. En myöskään ole sarjan tunnusmusiikin fani millään tavalla. Sarjalla meni myös oma aikansa saada oma äänensä kuuluviin. Tämän takia ensimmäiset jaksot olivat hyvin epätasaisia. sarja parani kuitenkin vanhetessaan. Voisin jopa sanoa jaksojen 5-8 olevan melkeinpä loistavia.

Samoin kävi hahmojenkin kohdalla. Esimerkiksi aluksi tylsimmäksi, joskin helposti pidettäväksi, hahmoksi jäänyt April sai mielenkiintoisia puolia, joita en sarjan aluksi osannut odottaa. En myöskään odottanut pitäväni aluksi hieman kusipäiseltä vaikuttavasta urheilusankari-Ramista. Tämä on tietenkin tv-sarjoille tyypillistä. Esitteleehän pilotti yleensä vain heidän arkkityyppinsä.

Kokonaisuudessaan Class on nuortensarjaksi yllättävän aikuismainen, viihdyttävä ja ennen kaikkea hyvä lisä Doctor Who:n jo ennestään laajaan universumiin. Neljä tähteä.