Kaunottaren vauvahuolet

Tervetuloa Olipa Kerran jaksoarvostelun pariin! Nyt arvostelen "Changelings"-nimisen jakson. Tai kuten minä jaksoa nimitän: Kaunotar ja Vauvan kaappaajat. Juonipaljastuksia luvassa!!!

Aikaisemmin tapahtunutta: Siitä asti kuin Bellen ja Rumplen poika varoitti äitiään luottamasta miehensä, kaksikko on kiistellyt tämän oikeudesta kasvattaa vielä syntymätön poikansa. Belleä auttaa itsekin äidiksi tullut Zelena, jonka Rumple aikookin siksi tappaa. Koska Pimeän Olennolta se ei onnistu, koska taikuus, murhan toteuttaminen lankeaa Pahan Kuningattaren vastuulle.

"Changelings" keskittyy siis hyvin vahvasti Rumpleen, Belleen ja heidän väliseen draamaan. Mukaan on vielä heitetty vauva, jos toinenkin, niin takaumiin kuin päätarinaankin. Aloitan arvosteluni taas takaumista, jotka sijoittuvat tällä kertaa aikaan, jolloin Belle oli vielä palvelijana Pimeän Olennon linnassa. Eli kauas, kauas aikojen taakse tai siltä ainakin tuntuu. Ehkä se johtuu siitä, että ollaan jo kuudessa kaudessa.

Takaumien alussa Pimeän Olennon linna sai uuden, väliaikaisen asukkaan, Rumplen kaappaamasta vauvasta. Luonnollisesti Bellellä oli vaikeuksia sulattaa vauvan kaappausta, joten hän yritti pelastaa lapsen pahan mestarinsa käsistä. Ensimmäiseksi Belle päätti tehdä sitä, mitä hän tekee parhaiten eli tutkia asiaa kirjallisista lähteistä. Hänelle selvisikin pian, mitä Rumple oikein teki vauvalle.

Ei varsinaisesti mitään. Vauva on ansa niitä keräilevälle Mustalle keijulle. Hän yritti selvittää keijujen kielellä kirjoitetusta tekstistä asiaa tarkemmin, mutta juuri sillä hetkellä Rumple astui huoneeseen ja kertoi Bellen olevan vain yksi nappula hänen juonessaan. Yllätys, Yllätys. Hän ei olisi onnistunut tehtävässään, jos kirjaviisas Belle ei olisi kääntänyt keijujen kielistä tekstiä englanniksi. Tai ehkä satumaaksi.

Estääkseen Belleä auttamasta vauvaa yhtään enempää mies lukitsi Bellen huoneeseensa ja lähti tapaamaan Mustaa Keijua, vauva mukanaan. Bellellä oli kuitenkin keiju liittolaisena omastakin takaa. Rumplen hävittyä paikalta Sininen Keiju ilmestyi paikalle, auttoi naisen karkuun ja antoi hänen tehtäväkseen pelastaa vauva. Välihuomautus: Täydellinen ajoitus Siniseltä keijulta. Näin nainen tekikin. 

Rumple tapasikin Keijun ja jähmetti hänet taikamusteella. Seuraavaksi Belle sai tietäin jotain, joka yllätti häntä perin juurin, mutta ei ketään sarjaa vähänkin seuraavaa. Musta Keiju on Rumplen äiti. Ainakin biologisesti. Nainen oli hylännyt poikansa jo ennen kuin hänelle oli annettu edes nimeä. Vallan vuoksi tietenkin. Omena ei ole tosiaankaan pudonnut kauas puuta.

Takaumat loppuivat Musta Keijun päästessä pois musteen vaikutuksen alta, olihan hän melkein yhtä voimakas kuin poikansakin. Olisin halunnut nähdä naista lisää. Lähinnä siksi, että häntä esitti yksi näyttelijäsuosikeistani Jaime Murray. Itse hahmoon en ehtinyt tutustua lähemmin. Ei häntä ainakaan heti nähdä, sillä nyt käynnissä olevat juonen pätkätkin ovat vielä ihan kesken.

Belle ei ollut takaumissa yhtään hullumpi. Näimme taas kerran, millainen hahmo voi parhaillaan olla. Samaa voisi sanoa Rumplestakin, vaikka hänen juonensa turhan selvä olikin. Pariksi kaksikkoa en kuitenkaan toivo. Muuten takaumat olivat aika turhia. Ne eivät oikein tuoneet mitään jaksoon, vaikka aihe vähän samanlainen olikin. Siinä, että Rumplen lapsuus oli kurja, ei ole mitään uutta.

Sitten Storybrooken, jakson päätarinan pariin. Siellä keijut tai tarkemmin sanottuna keiju sai oman osansa tarinasta. Aasialaissyntyiseen, minun pitää lisätä. Omaksi harmikseen, sillä hän joutui vanhentavan juoman uhriksi. Ihan vain siksi, että Rumplen piti viestittää Bellelle käyttävänsä juomaa myös heidän poikaansa ja näin saada hänet syntymään nopeammin. Siis, jos Belle ei luovuta suosiolla.

Belle sai ja ymmärsi viestin. Hän ei kuitenkaan mennyt suoraan Rumplen luokse, vaan yritti tehdä kaikkensa keksiäkseen, miten miehen voisi murtaa. Koska kyseessä on Belle, hänen kaikkeensa liittyy paljon kirjoista etsimistä. Niistä olikin apua, unilääkkeenä tosin vain. Kuinka voittaa Pimeän Olento-opaskirja olikin liian hyvä ollakseen totta. Kirja ei kuitenkaan ollut unen ainoa anti.

Bellen ja Rumplen poika nimittäin ilmestyi uniin ja kehotti äitiään kiirehtimään. Unessa ilmestyi myös punainen nauha, Morpheuksen kohtalon lanka. Jos Rumple irrottaa sen, on jo liian myöhäistä. Pojan kohtalo olisi muuttunut peruuttamattomasti. Belle kertoi poikansa viestin Emmalle ja koululle, jotka lupasivat tutkia asiaa. Belle on tehnyt kaiken, mitä hän voi.

Mietin mahdollisuutta, että Bellen ja Rumplen lapsi ei olisi sitä, miltä hän näyttää. Siis aikuinen versio, ei vauva. Ehkä hän on perinyt Rumplelta taipumuksen muiden ihmisten manipuloimiseen. Voi myös olla, että hänestä tulisi seuraavan kauden bigbad tai jo tämän kauden lopun. Toistaiseksi en antaisi sille kovin suuria todennäköisyyksiä, mikään ei varsinaisesti viittaa siihen, mutta eihän sitä koskaan tiedä.

Emma ja Koukku yrittävät etsiä kohtalon muutavia saksia, tutkimalla Goldin kaupan. Sitä ennen kauppias itse piti jähmettää. Saksia he eivät löytäneet, mutta jotain muuta kylläkin. Miekan, joka tulee tappamaan Emman, ainakin jos hänen näkyihin on uskominen. Hän pääsi siitä kuitenkin nopeasti eroon, niin kuin hänen äitinsä takaumissa. Niinpä kaksikon piti lähteä kaupasta nopeasti. Yritys hyvä kymmenen.

Tapauksen jälkeen Rumple teki oman visiittinsä vaimolleenHän ei kuitenkaan toteuttanut suunnitelmaansa. Se oli kokonaan Bellen vakuutteluiden ansiota. Siis ainakaan siinä vaiheessa. Belle huomasi pian vatsansa kasvavan. Lapsi oli syntymässä. Jotenkin en ymmärrä, miksi tämä olisi paha. En ole kokenut raskautta, mutta se ei vaikuta mitenkään mukavalta kokemukselta. Miksi siis sitä haluaisi pitkittää.

Myönnettäköön, että sankarimme olisivat tarvinneet enemmän aikaa Rumplen pysäyttämiseen. Paljon enemmän. Lapsi syntyi ilman sen suurempia ongelmia. Kauaa ei ilo kuitenkaan kestänyt. Koska Rumple oli vielä vapaalla jalalla, Belle päätti luopua lapsestaan. Hän antoi sen Sinisen Keijun käsiin, joka lensi lapsen kanssa pois. Päätös oli viisas, vaikka varmasti tuskallinen.

En ymmärrä yhtä asiaa. Miksi Sininen keiju? Storybrookesta löytyisi varmasti parempiakin sijaisvanhempia. Siitäkin huolimatta, että suurin osa sen asukkaita on hylätty lapsena tai nähnyt vanhempien kuoleman. Kuten, vaikka Regina tai Granny. Asia olisi aivan toinen, jos keiju pääsisi pois kaupungista, mutta näin ei ole. Kirous sulki kaupungin rajan, taas kerran. Jopa niin voimakkailta keijuilta kuin Sininen Keiju.

Pääjuonen lopussa katsojia odotti pienoinen yllätys. Lapsen nopea syntyminen ei suinkaan ole onnellisen isän aikaan saamista, vaan Pahan Kuningattaren. Syynä oli kosto Rumplen ja Pahan kuningattaren katkerasta erosta, johon liittyi Pahan Kuningattaren epäonnistunut yritys tappaa Zelena. Rumplen olisi pitänyt muistaa, mitä loukatun naisen raivosta oikein sanotaan. 

Toisaalta Pimeän Olennon raivokaan ei ole tunnetusti mikään pikkujuttu, minkä Paha Kuningatarkin tulee eittämättä huomaamaan ennemmin tai myöhemmin. Varsinkin kuin Rumplella on mielessään jokin muukin kuin oma poikansa. Hän nimittäin sanoi varsin selvästi pelaavansa pitkää peliä. Tämä on pelottavaa, varsikin kuin tiedämme, miten viimeksi kävi. Tarkoitan tällä siis ensimmäistä kirousta.

Sarjan vahvuuksia on moniulotteiset ja ennen kaikkea arvoitukselliset roistot. Tällä kaudella siltä osalta se on kuitenkin tuottanut pettymyksen, niin paljon kuin Pahasta Kuningattaresta pidänkin. Jopa rakastan. Tunnen vaan sekä Rumplen, että hänet jo hieman turhankin hyvin. Rumplen uhkaus lupaa kuitenkin hyvää sarjan kokonaisjuonen kannalta. Ehkä saamme arvoituksellisen pahiksen sittenkin.

Miten Zelena sitten pelastui? Regina uhkasi tappaa itsensä ja samalla Pahan Kuningattaren, jos toiseksi mainittu ei hätä heidän siskoaan rauhaan. Mietin tässä, että eikö Zelenan pitänyt olla voimakas noita, Reginaakin voimakkaampi. Miksi hänet siis voitettiin niin helposti? Koska juoni sanoo niin tai niin ainakin luulen. En ainakaan keksi parempaakaan syytä.

Kohtaus antoi Reginalle ja Zelenalle mahdollisuuden selvitellä välejään. Regina kertoi, ettei ole antanut Zelenalle vieläkään anteeksi Robinin kuolemaa, johon nainen oli osasyynä. Vaikka Zelenan tekoja ei pidäkään antaa heti anteeksi, minun käy häntä melkein sääliksi. Nyt hänellä on vain Belle tukenaan. Pitää myös muistaa, että Regina sai itsekin anteeksi kaikki pahat tekonsa. Miksei siis myös Zelena.

Jakson sivutarina, toinen jos Pahan Kuningattaren tappopuuhat lasketaan sellaiseksi, liittyy Jasmineen ja Aladdinin. Se myös todisti minun olleen pahasti väärässä. Lampusta ei tullut Jafar, itseasiassa se oli tyhjä. Niinpä Aladdin ilmoittautui itse hengeksi. Uhraus ei ole niin kova kuin jakso antoi olettaa, voihan Jasmine toivoa Aladdinin taas vapaaksi lampun kahleista heti kuin Agrabah on löydetty.

En ole ollut enää pitkään aikaan Bellen ja Rumplen, paritus nimeltään Rumbellen, mukana. Pari oli joskus vielä mielenkiintoinen. Siis silloin kuin Rumplella oli vielä toivoa. Siksi onkin pienoinen ihme, että pidin jaksosta näinkin paljon. Niin takaumista kuin pääjuonestakin. Se ei ehkä ollut Olipa Kertaa parhaimmillaan, muttei myöskään huonoimmillaan. Se lupaa loppukaudelle hyvää.

Mitä tulee uusimpaan paljastukseen Rumplen äidistä. se ei saanut minun tuntemaan häntä kohtaan yhtään enempää myötätuntoa. Tämä voi tuntua sydämettömältä, mutta pitää muistaa, että mies teki omalle pojalleen saman. Toki hän yritti korjata tilanteen, mutta silti. Sitä paitsi hylätyksi on tullut hahmo, jos toinenkin ja heistä suurimmasta osasta on tullut hyviä ihmisiä.

Hahmona Belle on aina ollut vähän syrjässä, alennettuna pelkästään Rumplen tosirakkaudeksi. Potentiaalia hänellä kyllä olisi ja joskus hän on edukseen esiintynytkin. Tuota potentiaalia on vain käytetty liian vähän. Syy ei ole Emilie de Ravinin, Bellen näyttelijän. Tämä jakso, jos joku, näytti sen selvästi. Mutta niin kuin vanha sanonta sanoo: Kun on lusikalla annettu, ei voi kauhalla ammentaa.

Jaksossa oli kontrastina toinenkin pari, eikä se koostunut tällä kertaa Snow:sta ja Davidista. itseasiassa kaksikosta ei näkynyt kuin Snow ja hänkin sai vain vähän ruutuaikaa. Eikä hän tehnyt sinä aikana mitään mainitsemisen arvoista. Vaan CaptainSwan. En ole edelleenkään parin suurin fani, mutta jaksossa he osoittivat hyvin, miltä tosirakkauden oikein kuuluu näyttä eli avoimuutta, tukea ja tiimityötä. Rumple, ota mallia.

Minua vähän harmittaa se, että Kertomattomien Tarinoiden Maan asukkaat on unohdettu täysin, siis Aladdinia ja Jasminea lukuun ottamatta. Yhteen, saduista tunnettuun, hahmoon keskittyminen oli yhtenä syynä sarjan menestykseen. Ajatelkaa vaikka koko ensimmäistä kautta. Tai tämän kauden ensimmäisiä jaksoja. En siksi voi ymmärtää, miksi se on unohdettu täysin.

Jakson tärkein tehtävä oli pöydän asettelu seuraavaan jaksoon. Se, "Wish You Were Here"-niminen jakso, on niin sanottu winterfinaali, suomeksi talvifinaali. Se kuinka hyvin tämä jakso tehtävässään onnistui, nähdään vasta silloin. Nyt alustavasti sanon, että sarja jäi kohtaan, josta voisi olla hyvä jatkaa. Ainakin jos mielikuvitusta ja taitoa riittää. Tai jos sarjan tekijät välttäisivät sarjan tavallisemmat sudenkuopat.

Tiivistetysti Rumbelleen keskittynyt jakso ei voisi olla parempi, eikä jaksossa ollut paljon valittamista vähän korkeimmalla standardeillakaan. Valitettavasti myös kehumiset jäivät väliin. Kolme ja puoli tähteä.