Luin jokin aikaa sitten Jin Yongin Kotkasoturin tariun kolmannen osan, Yue Fein perinnon ja voinkin sanoa, ettei se jäänyt edeltäjäänsä huonommaksi.
Varoitus: Tämä teksi sisältää juonipaljastuksia! Erityisesti Kotkasoturin tarin ensimmäisestä kahdesta osasta.
Huomautus: Tässä arvostelussa nähtävät livekuvat ovat kirjasarjasta tehdyistä tv-sarjoista ja elokuvista.
Kun viimeksio näimme Guo Jing ja kumppanit lähtivät vihastuneen hänen rakastettunsa Huang Rongin isän Rohtomestari Huangin saarelta, joutuivat veden varaan ja taistelevat nyt hengestään. Eikä siinä vielä kaikki heillä oli matkaseuranaan katala Ouyang Feng ja tämän Huang Rongiin vieläkin tulisesti rakastunut veljen poika Ouyang Ke.
Epätavalliset kumppanukset löysivätkin autiosaaren, mutta takaisin pitäisi päästä. Song-dynastiaa sen ikuinen vihollinen, Jin dynästiä ja erityisesti sen prinssi Wanyan Honglie. Huang Rongille riittä vielä muutakin huolehdittavaa kun hänen kuolevasti haavoittunut oppi-isänsä Hong Qigong tekee hänestä Kerjäläisten seuran päällikön. Yue Fein perintö on Jin Yongin Kotkasoturin tarun kolmas, mutta ei suinkaan viimeinen, osa.
Jos on lukenut yhtään lukenut minun arvostelujani Kotkasoturin taruista, niin ei ole mikään yllätys, että pidän sarjan kirjoista, ja paljon. Yllätys ei liene myöskään se, että pidän myös Yue Fein tarusta. Se oli enemmänkuin loistava kirja. Hauska, toiminnantäyteinen ja mestarillisesti kirjoitettu. Siitäkin huolimatta, että sillä oli omat pienet vikansa.
Joitakin sen osuuksia olisi voitu lyhentää tai jopa leikata kokonaan pois. Hyvänä esimerkinä tästä toimii autiosaarelle sijoittuva osuus. Kuitenkin kirjan hahmot olivat sen verran kiinnostavia, ettäheidän tekemisiään seuraa mielellään, oli ne sitten juonelle oleelisia tai ei. Niinpä lukukokemus ei tästä juuri kärsi.
Kirja vei kuitenkin juontakin eteenpäin, ja vieläpä oikein urakalla. Itseasiassa kirja oli niin pääjuonessa kiini, että kirjasarjan ensimmäiset osat kannattaa olla luettuna ja tuoreessa muistissa ennen kuin edes harkitsetkaan tämän kirjan lukemista. Esimerksiksi toisen osan tapaan myös tämä alkoi keskeltä toiminnan yditä ja loppui toiminnan ollessa vielä käynnissä.
Kirja tarjosikin hyvin tapahtumarikkaan lukukokemuksen. Uusia liittolaisia ja vihollisia tuli taas lisää, tärkeitä hahmoja haavoittui tai jopa kuoli, taistelukohtauuksia oli paljon ja ne olivat pitkiä, mutta ei kuitenkaan millään muotoa tylsiä sekä kirja paljasti taas lisää maailmansa salaisuuksia, joista osa oli tietenkin tärkeimpiä kuin toiset.
Vaikka kirjasa olikin vakavia teemoja ja tapahtumiakin, niin siitä löytyi myös paljon huumoria ja valoa. Ei kuitenkaan niin, että kirjan tunnelma olisi jotenkin epäyhtenäinen. Huumori oli vieläkin minun makuuni sopivaa, näin länsimaisien tai ei Jin Yongin, en nimittäin tiedä kuinka paljon kirjan huumorista on kiinalaisille ”tyypillistä” ja kuinka paljon Jin Yongin omaa.
Kirjasta löytyi kuitenkin yksi elementti, joka oli tarkoittamattomasti hauska. Jo edellisissä osissa sankarimme kohtasivat Kiinan kokoon nähden epäuskottavan määrän erilaisia taistelulajien mestareita ja vanhat ystävät ja vihollisetkin tulivat vastaan milloin mistäkin yllättävistä paikoista.Yuen Fein perinnössä tämä ominaisuus oli viety vielä pidemmälle.
Jos osoitat tämän kuvan hahmoa, hän oli todennäköisesti kyseisessä majatalossa jossian aviheessa kirjan tapahtumia.
Yhteen
peineen kylään tai tarkemmin vielä kylän toimimattomaan
majataloon oli mahdotettu melkein kaikki tarinan kannalta oleeliset
hahmot, olvat ne sitten ystäviä, vihoillisia tai joitakin siltä ja
väliltä. Sillä oli oma juonellinen syysnsä, itseasiassa kaikilla
tälläisillä tapaamisilla oli, mutta en voinut olola pitämättä
sitä erittäin huvittavana.
Jo kirjasarjan muissa osissa nähnyistä hahmoista, tai ainakin tärkeimmistä heistä, on vaikea sanoa mitään uutta. Suosikkini on edelleen Huang Rong, mutta oli Guo Jingkin hyvä hahmo. Olin kuitenkin tyytyväinen siihen, että kaksikko sai matkata pitkän aikaa kahdestaan, sillä se tarjosi mahdollisuuuden heidän syventämiseensä.
En voi sanoa, kuka oli suosikkini uusista hahmoista, sillä se pilaisi lukemisen ilon. Kirjasta löytyi niin uusiin hahmoikin kuin vanhoihin sivuhahmoihin liittyviä paljastuksia, jotka kannattaa lukea itse. Sen kuitenkin sanon, että jälleen kerran naiset jäivät melkein kokonaan sivuun, Huang Rongia lukuunottamatta. Siihen olen kuitenkin jo ehtinyt näiden kirjojen kohdalla tottua.
Kotkasoturin seuraava osa, englantilaiselta nimeltään A Heart Divided, on samalla kirjasarjan päätösosa, luen sen heti sen tullessa kirjastoihin. Se ei kuitenkaan ole tullut vielä edes englannin kielisenä veriona, se käännös on luvassa vatsa ensivuonna, joten en tiedä, kuinka kauan menee siihen, että se tulee suomalaisten luettavaksi. Veikaan kuitenkin, että siihen menee aikaa.
Tiivistetysti Yue Fein perintö oli lukunautintona edellisien osien veroinen, vaikka se kieltämättä kärsikin väliosille tyypillisestä ongemasta. Neljä ja puoli tähteä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti