15 kautta. Näin kauan kesti yksi parhaimmista ja sen vuoksi myös suosituimmista fantasiasarjoista, Supernatural. Nyt se kuitenkin sai päätöksensä ja siksi päätinkin, että on sarja-arvostelun aika.
Varoitus: Juonipaljastuksilta ei tämän arvostelun kohdalla vältytä.
On vuosi 2005. Maailmassa on yliluonnollisia hirviöitä, kuten demoneita, vampyyreja ja aaveita, joista tavallliset ihmiset eivät tiedä mitään. Dean (Jensen Ackles) ja Sam (Jared Padalecki) Winchesterin isä (Jeffrey Dean Morgan) kuitenkin on opettunat heitä pienessä pitäen metsästämään niitä. Aikuistuttuaan veljeksistä toinen, Sam, haluaa kuitenkin normaalia elämää. Heidän isänsä katoamimen pakottaa kuitenkin hänet taas hirviömetsätyksen pariin.
Siitä seuraakin yli vuosikymmenen matka, jonka aikana veljekset kohtaavat monia hirviöitä, muun muassa itse Luciferin, estävät maailmanlopun enemmän kuin kerran ja saavat tietää paljon uutta sekä itsestään, että perheestään. He saavat apua monista ystävistä ja liittolaisista, tärkeimpänä enkeli Castiel (Misha Collins) ja varaisä Bobby (Jim Beaver).
Rakastan fantasiaa, sekä perinteistä, että urbaania. Kaikki urbaani fantasia ei minulle kuitenkaan käy, sillä siihen kuuluu monia Vampyyrinpäiväkirjan tai Varjojen kaupungit tyylistä teiniromassihöttöä. Supernatural oli kuitenkin kaukana siitä, vaikka siitä löytyikin varmasti paljon teinityttöjäkin vetävää, ja siksi jo siksi se voittaa suurimman osan lajityyppinsä tuotoksista.
Supernaturalin suurin vahvuus, verrattuna muihin vastaaviin sarjoihin, oli kuitenkin ehdottomasti se, että veljeksien kemiat pelaavat harvinaisen hyvin hyvin yhteen. Niin hyvin, että kaksikko oli paljon kiinnostavampi yhdessä kuin erikseen, vaikka pidinkin molemmista veljistä.Tämä oli ainakin osaksi heidän näyttelijöidensä ansiosta.
Kun listaan lisätään hirviöt, jotka vaihtelivat edes jokseenkin kiinnostavasta huippuhyvään, sarjan tavan olla ottamatta itseään turhan vakavasti sekä aina suhteelisen kiinnostavan perusjuonen, niin voisi jopa sanoa, että Supernatural kuuluu urbaanin fantasian parhaimmistoon. Buffya se ei missään tapauksessa voita, mutta sarja oli silti enemmän kuin vain hyvä.
Sitä huumoria saatii hyvin jo perusjakoissa, lähinnä Deanin toimesta, mutta melkein joka kaudella oli myös ns. huumorijaksoja, joista parhaimmat sijoittuivat tv-sarjoihin ja Scooby Doo-animaatioon. Sarjaan sisältyi myös aimo annos metahuumori, pistävimmin ”Fan Fiction”-jaksossa, joka oli ilmiselvin vinkkaus sarjan faneille, jota olen tv:ssä tai muissakaan medioissa nähnyt.
Minun on vaikea valita sivuhahmoista parhaita, koska harva heistä erottui kuitenkaan edukseen. Tämä ei tarkoita, etteikö sarjasta olisi löytynyt erinomaisia sivuhahmoja, kuten teknikkanörtti Charlie (Felicia Day), itseriittoinen varas Bela (The Walking Deadin Lauren Cohan) sekä valitettavatsi vain melkein oman spin offinsa saanut Jody Mills (Kim Rhodes).
Veljesten vastaansaamat hirviöt vaihtelivat suhteellisen harmittomista viikon hirviöistä aina Jumalaan asti (kyllä, luit oikein). Paras heistä oli kuitenkin ehdottamasti Lucifer (loistava Mark Pellegrino), joskin demonit Ruby (muun muassa Arrowin Katie Cassidy) ja Crowley (myöskin loistava Mark Sheppard) tulivat kyllä lähelle.
Supernaturalin oli kuitenkin myös joitakin kohtuullisen suuriakin heikkouksia, varsinkin viimeisillä kaudella. En olekaan ainut, jonka mielestää sarjan olisi pitänt loppua silloin kuin alkuaan oli suunnitteilla eli viidenteen kauteen. Niistä suurin oli se, että mitä pidemmälle mentiin, niin sitä enemmän ja silminpistävimmin sarja alkoi toistaa itseään.
Lisäksi kauden viholliset alkoivat lopussa mennä jo niin voimakkaiksi, että on jopa tälläisille sarjoille epäuskottavaa, että veljekset pystyisivät voittamaan ne. Toki minusta on aina olut hieman epäuskottavaa, erttä hirviö, ja niiden metsastystietoja lukuun ottamatta aivan tavalliset ihmiset pystyisivät voittamaan kaikenlaiset demonit, erillaiset taikuuden käyttäjät, ihmissudet yms hirviöt.
En myöskään ole koskaan ollut fani sarjan tavalle tappaa suurin osa sivuhahmoista, varsinkin naishahmot kuolivat aika kovalla todennäköisyydellä. Sarjalla olisi myös ollut paljon petrattavaa mitä tulee etniseen monimuotoisuuteen tai monimuotoisuuteen yleensä. Suurin osa tärkeimmistä hahmoista kuin oli valkoisia miehiä, muutamaa poikkeusta lukuunottamatta.
Vioistaan huolimatta Supernatural oli kuitenkin harvinaisen viihdyttävä sarja, juuri niin hyvä, etten suinkaan ihmettele sen suosiota. Siksi herää kysymys, saiko se ansaitsemansa päätöksen. Finaali ei ollut läheskään niin hyvä kuin olisi voinut olla, mutta ei se huonoimpien sarjafinaalien joukkoonkaan kuulu, toisin kuin olen kuullut väitetävän.
Sen sijaan tämä peruukki kuuluu huonoimpiin näkemiini, jos ei jopa ole huonoin
Tietenkin
se, kuinka paljon finaalista pitää riippuu siitä, kuuluuhun niihin
katsojiin, kuten minä,
joiden mielestä
sarja
oli parhaimillaan keskittyessään Samiin ja Deaniin, vai niihin,
joista sivuhahmot kuuluivat veljesten ohella niihin, jotka tekivät
sarjasta juri
niin
hyvän kuin
se oli.
Finaalissa ei nimittäin juuri sivuhahmoja nähdä, Bobbya
lukuunottamatta.
Siitäkin huolimatta sarjan toiseksi viimeinen jakso, "Inherit the Earth", tarjosi minusta kyllä vielä paremman lopun. Olisin voinut hyvin elää tietämättä kaikkea Winchesterin veljesten elämästä, kuten sitä, mihin he kuolevat. Avoin loppu olisi ollut aivan yhtä hyvä, jopa parempi. Toimihan se Buffyssa ja Angelissakin, ainakin jos minulta kysytään.
Tiivistetysti Harvinaisen viihdyttävä Supernatural ei turhaan kuulu katsotuimpien ja fanituimpien tv-sarjojen kärkijoukossa. Neljä tähteä, kaudet 1-5 ansaitsisi niitä jopa viisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti